Coffee Table Diary -

Lokakuun melankolia | Soittolistoja ja kaunis kaiutin

11/10/2019

Ikea Symfonisk kaiutin, Spotify soittolistoja

Lokakuu on mielessäni hieman melankolinen. Ennen kaikkea kauniilla tavalla. Voi käpertyä kodin lämpöön, tuntea olevansa suojassa ja nauttia sateen ropinasta viltin alla, kun luonto alkaa vetäytymään lepoon.

Viehätyn myös paljon melankolisesta musiikista, kun on sopiva fiilis sellaiselle. Haikeita ja surullisia lauluja on ehkä ihaninta kuunnella silloin, kun omassa elämässä on kaikki hyvin. Vähän niin kuin jännittäviä ja pelottavia sarjoja on kiva katsoa, kun joku turvallinen pitää kädestä kiinni ja ovet on takalukossa.

Ehkäpä muutaman vuoden takainen sad girl -ilmiö huumasi minutkin mukaansa ainakin sen verran, että pitkän aikaa vakiosoittolistallani oli Lana del Rey hyvin vahvasti edustettuna. Nyt parhaillaan lokakuun tunnelmallisiin fiilistelyihin minulla on kuunetelussa Spotify-soittolista Sad Indie. Siellä on ihania biisejä artisteilta, kuten Bon Iver, ja tietysti Lana del Rey. Itkettävän kauniita sointuja tuottaa myös Prince of Assyria, ja klassikkoja Leonard Cohen ja Pink Floyd voittaneita ei ole – nämä ovat minun ja mieheni yhteisiä suosikkeja. Suosikkisoittolistojani ja taustamusiikiksi ruokahetkiin sopivia ovat loistavan Big Little Lies -sarjan soittolista ja Women of Jazz Spotifysta.

(Myös melankoliset elokuvat on ihania! Pitäisikin pitkästä aikaa katsoa niiden klassikkoja, kuten Sophia Coppolan tuotantoa tai Lars von Trierin upeista upein Melancholia.)

Sain taannoin Ikealta pr-lahjana Ikean ja Sonosin yhteistyössä kehitetyn Symfonisk -wifi-kaiuttimen. Se onkin ollut tosi paljon käytössä ja näppärä, sillä musiikin valitsen puhelimen sovelluksesta suoraan. Kaiutin kulkee mukana tarvittaessa huoneesta toiseen, on tyylikäs ja tehokas, sekä kompaktina sopii moneen koloon, tai vaikka kannattimien avulla hyllyksi seinälle.

Ikea Symfonisk kaiutin, Spotify soittolistoja suosituksia

Millaista musiikkia sinä tykkäät kuunnella? Mielelläni kuulisin suosituksia!

We have been listening to music lately from Ikea Symfonisk speaker (PR gift) made in cooperation with Sonos.

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

Korvapuusteista ja aknesta

05/10/2019

Toivottavasti muistitte juhlistaa eilen korvapuusteja! Pulla on suosikkiherkkujani, sellaisen syön harva se viikko, kaikessa rauhassa nautiskellen. Karkin syömisen puolestaan lopetin kesällä, koska huomasin sen olevan vain turha vanha tapa, joka ei sen kummemmin tuonut iloa, vaikka sitä oli pakko saada melkein joka päivä. Pommix-pussi oli ykkönen, siitä ne harmaat etenkin, ja harvoin pääsin ruokakaupasta kassan ohi ostamatta lakua, jonka puolihuolimattomasti olin syönyt viimeistään autossa kotimatkalla.

Vaikka olinkin aivan koukussa, lopettaminen oli yllättävän helppoa! Nykyisin saatan syödä palan tai rivin tummaa suklaata, ja toisin kuin karkista, siitä ei tule huono olo. Toki vieläkin saatan syödä karkin ja toisenkin jos sellaisia on tarjolla, mutten enää osta niitä. Jälkiruoasta en koskaan kieltäydy, saati laske kaloreita, mutta koitan päästä eroon tavoista, jotka eivät lopulta anna mitään.

Kuten joku viisas (ehkä Oprah) sanoi, suklaakakun syöminen voi olla parasta meditaatiota, kun siihen keskittyy ja on läsnä. Toisaalta mistä tahansa voi tulla haitallinen addiktio (pieni tai suuri), TV:n katsomisesta, shoppailusta, terveysintoilusta – ihan mistä vaan. Kaikki riippuu siitä kuinka tiedostavaa tekeminen on, mitä tunteita tekemiseen liittyy, millä mielellä on. Hyvästä jutusta voi tulla huono, jos sen tekee itseään soimaten tai jos sillä koittaa turruttaa jotain (tunnetta) alleen, kun taas huonona yleisesti pidetystä asiasta tietoisesti kohtuudella nauttiminen voi lisätä elinvoimaa ja siten myös terveyttä.

Karkin lopetus liittyi sarjaan muita pienempiä elämäntapamuutoksia, jotka aloitin kesällä. Samoihin aikoihin aloin kärsiä aknesta, joka vaikuttaa olevan täysin hormonaalista. Akne ei (ylläri) ole parantunut karkit pois jättämällä, eikä oikein laadukkailla kasvotuotteillakaan. Vaikka vaivani voi luokitella ainakin toistaiseksi lieväksi ja paikalliseksi (leuka), se on tajuttoman rasittava vaiva – ja niin näkyvä. Enää ei tee mieli lähteä edes koiraa ulkoiluttamaan ilman meikkiä.

Vaikka luotankin siihen, että vaivani tulee katoamaan lopulta, olen jäänyt vähän koukkuun lukiessani illat pitkät, millä maailman konsteilla hormonaalisen aknen voisi parantaa. Lääkekuurien tai hormonien syönti ei kiinnosta tässä vaiheessa, vaikka olen alkanut pehmenemään ajatukselle vaikkapa antibiottikuurista jos aivan mahdottomalta alkaa vaikuttaa. Katsoessani vuoden takaisia kuvia itsestäni en näe niissä mitään muuta kuin hyvän ihon.

Sinänsä tämä hetkittäin överiksi menevä aknen hoitoon perehtyminen ei eroa millään lailla vaikkapa ulkonäön pakkomielteisestä ehostamisesta kasvoja piikitellen, täydellisen vaatekaapin tavoittelusta tai vaikka virheettömän somebrändin tinkimättömästä hiomisesta. Kaikissa on pohjimmiltaan kyse samasta ajatuksesta, että elämä olisi parempaa sitten kun tavoiteltu asia olisi saavutettu. Jotain puuttuu!

Sitten on hetkiä, kuten metsässä koiran kanssa, kun koen todella voimakkaan onnen, ilon ja rauhan tunteen. Imen itseeni syksyn värejä, koskettelen sammalmätäksiä, haistelen havuja, nojaan puuhun, ihastelen kimmeltäviä auringon säteitä sateen kastelemien lehtien lomasta. Tajuan, että näihin hetkiin ihoni kunnolla (tai millään muullakaan tavoittelemallani asialla) ei ole mitään vaikutusta. Yhtäkkiä asiat asettuvat mittasuhteisiinsa. Kaikki järjestyy, kaikki on hyvin, elimistöni ja ihoni on vain suurten myllerrysten jälkeen löytämässä uutta tasapainoa.

Olisi ollut ihanaa kertoa tästä aknesta vasta sitten, kun olen löytänyt koodin sen parantamiseen, mutta siitä huolimatta ajattelin kertoa siitä nyt, kun tilanne on niin sanotusti päällä. Niin kannustavaa kuin onkin lukea parantumisista ja onnistumistarinoista, huomaan itseäni puhuttelevan vielä enemmän sellaiset kirjoitukset joissa ei koiteta siloitella tai kätkeä oikeaa elämää rosoineen – samaan koitan itsekin pyrkiä. Niin rohkea en ole, että aknekuvia viitsisin laittaa jakoon, mutta ainakin täydet sympatiani lähetän sinulle siellä ruudun toisella puolella, jolle asia on ajankohtainen.

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

Kauneuden vaaliminen on vastuullista

29/09/2019

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä tärkeämmältä tuntuu elää omanlaistaan elämää. Ei tehdä pelkästään asioita, joita nyt vaan kuuluu tehdä (ja kenen mukaan muka). Tämä toki edellyttää itsetuntemusta sekä malttia pysähtyä ja kuunnella. On myös helpompi olla avoin ja rehellinen sen suhteen, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä.

Myös jonkun toisen pinnallisina pitävät asiat saavat olla itselle aidosti tärkeitä. Esimerkiksi minulle harmoninen ja mukava elinympäristö on yksi hyvinvointiani merkittävästi lisäävä asia ja siksi toivon kotini olevan viihtyisä, ja omaan silmääni jollain tavalla kaunis. Jollekin toiselle koti ja sen estetiikka eivät ole yhtä tärkeässä roolissa arvoasteikolla, vaan intohimona sen sijaan on vaikka jokin harrastus ja siihen liittyvät välineet.

Oli kyseessä kodin sisustaminen tai harrastukseen satsaaminen, on hyvä pyrkiä tiedostamaan, mistä tarve kumpuaa. Tunteeko paloa asiaa kohtaan sisimmässään, riippumatta siitä onko kukaan näkemässä ja validoimassa oikeanlaisiksi, vai haluaako asiaa siksi, että muut näkisivät ja arvostaisivat. Ensimmäisen kohdalla on kyse syvemmältä kumpuavista autenttisista tarpeista, kun taas toisia ohjaa ulkoisen hyväksynnän tai statuksen tavoittelu. Ensimmäisen kaltaisen tarpeen tyydyttäminen tuo rauhan, toinen saa haluamaan pian seuraavaa tavaraa. Ja seuraavaa ja seuraavaa.

Esimerkiksi kesällä ollessani poissa somesta, huomasin nauttivani kodista ja kotona olemisesta vielä paljon enemmän, kun ei ollut painetta olla jakamassa kuvia ja tunnelmallisia hetkiä koko maailman kanssa. Siinä vahvistui ymmärrys, että omalta tuntuva viihtyisä koti, ja elinympäristön harmonia ovat todellisia autenttisia tarpeitani – ja kotimme vastaa onneksi näihin tarpeisiin (ainakin silloin kun täällä on riittävän siistiä).

Vaikka maalliset asiat eivät riitä hyvän elämän sisällöksi, niistä kuuluisi nauttia ja niitä tulisi arvostaa, niin kuin henkisempää maailmankatsomusta minussa herätellyt Eckhart Tolle on sanonut. Ihmisellä on harvinaislaatuinen kyky nähdä kauneutta ja siihen sisältyy paljon viisautta.

Uskon vahvasti siihen, että mitä enemmän arvostamme omaisuuttamme ja elinympäristöämme, sitä paremmin myös pidämme huolta ja vaalimme, emmekä koe tarvetta vaihtaa kaiken aikaa uuteen. Kauneuden äärelle pysähtyminen ja sen vaaliminen ovat siten myös tärkeä osa vastuullisempaa elämäntapaa.

P.s. Kuvissa viime vuonna hankitut pampaheinät, ja kaapista pitkän tauon jälkeen kaivettu klassikko Artekin seepratyyny. Ei siis mitään uutta, mutta edelleen ilahduttavaa.

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

Previous Entries