Kirjoittelin vähän ajatuksiani töihin paluuseen ja työtyyliin liittyen.
Työelämään täyspäiväisemmin siirtyminen ja yrityksen perustamiseen liittyvät hommat ovat pitäneet minut kiireisenä kuluneet viikot. On monia asioita, joista tulee ottaa selvää liiketoimintasuunnitelman ja talouslaskelmien lisäksi aina säädöksistä verotukseen, vakuutuksiin, hyvän kirjanpitäjän löytämiseen, ja niin edelleen. On jatkuvasti myös opiskeltavaa ja perehdyttävää työn sisältöön liittyen alan viimeisimpien kehitysten suhteen. Onneksi nykyisin on myös paljon hyviä business podcastejä, joita on kätevä kuunnella liikkeessä ja saada uusimpia päivityksiä helposti vaikka automatkoilla tai kävelylenkeillä.
Vaikka pukeutuminen töihin ei olekaan akuutimpien asioiden listan kärjessä, on sekin mietityttänyt. Olen käynyt läpi vaatekaappiani olemassa olevien vaatteiden osalta, todennut osan tulleen elinkaarensa päähän osaltani, suunnitellut tarvittavia täydennyksiä ja tehnyt joitain hankintoja.
Koen, että työpukeutuminen on tärkeä fiilisjuttu töihin orientoitumisen kannalta, etenkin näin äitiysloman jälkeen. Kun pukeutuminen tuntuu sopivalta, on mukavampi olo itsensä kanssa ja helpompi keskittyä työn tekemiseen. Tuntuu miellyttävämmältä saapua työpaikalle, tavata asiakkaita ja yhteistyökumppaneita – ylipäätään liikkua ihmisten ilmoilla ammatillinen hattu päässä, kun ei tarvitse miettiä vaatetusta.
Tällä hetkellä työtyylin suhteen minua innostaa ensinnäkin klassisen tyylikäs pukeutuminen. Vaatteista basicit kuten kauluspaidat ja siistit neuleet kiinnostaa erityisesti nyt. Idolina mainittakoon Elin Kling ja hänen merkkinsä Toteme, skandinaavisen ajattoman minimalismin edelläkävijä. Tästä inspiroituneena talvella vaatekaapin luottovaatteita ovat Uniqlon ohut musta merinovillainen oolo ja siistit mustat housut. Nilkat paljaaksi jättävä pituus, etenkin kevään häämöttäessä kiinnostelee. Lyhytjalkaisena näitä housuja voisi vähän lyhentää siihen tyylin pyrkiessä. Kuvissa näkyvät Arketin kengät tuntuvat kivoilta muuten, mutta koron suhteen vähän tukevampi vastaava malli olisi hakusessa.
The Curated -merkin kamelitakki, josta sykysyllä kerroin blogissakin, on ollut supermieluisa ja onnistunut hankinta. Käyttökertoja on kertynyt lukuisia harvinaisen lämpöisenä talvena – ihanin ja pehmoisin koskaan omistamani takki. Kameli pehmentää kivasti muuten kokomustan asun ilmettä. Kokeilin huvikseni myös herttuatar Meghanin suosimaa tapaa pitää takkia olkapäillä viittana eli shrobing bongattuani siitä kertovan jutun Harper’s Bazarista, mutta tuntui vähän epäkäytännölliseltä.
Tämä tyyli mahtaa toimia paremmin silloin, kun on oma autonkuljettaja ja liitää nopeasti autolta tilaisuuteen kirjekuorilaukku kainalossa, ja takki autetaan pian pois päältä, toisin kuin täällä Suomen oloissa helmikuussa.
Monia vuosia palvellut musta Pradan laukkuni toimii edelleen etenkin työkontekstissa. Se tuntuu ajankohtaiselta, eleettömältä ja skarpilta vuodesta toiseen piittaamatta trendeistä. Joku vastaava tai pienempi värillinen laukku olisi myös ihana ja viimeistelisi kivasti asukokonaisuuksia.
Latasin juuri Vestiaire appin puhelimeen ja seurailen siellä käytettyjen merkkilaukkujen markkinoita. Koukuttava ajanviete. Tuntuu järkevältä ajatukselta ostaa seuraava hieman arvokkaampi laukku ensisijaisesti käytettynä, etenkin kun palvelu tarjoaa laukkujen aitouden varmistamisen.
Koruja en juuri käytä, paitsi kelloa ja vihki- sekä kihlasormuksia, ja pieniä klassisia timanttikorvakoruja. Haluaisin käyttää koruja enemmän, mutten oikein ole oppinut. Viime keväänä ostetut Carvenin silmälasit ovat ehdoton osa tyyliäni, myös töissä, mutta niitä on vaikea saada ilman heijastusta valokuviin (ainakin kun itse ottaa itsestään kuvat).
Mutta, mutta. Ei tyylini ole pelkkää hillittyä klassisuutta, vaan tykkään myös kuoseista ja sävyistä, kun fiilis on sellainen, ja sellainen on myös osa tyyliäni. Näkemykseni mukaan työpaikoilla, myös asiantuntija- tai johtotehtävissä ei ole tarvetta tänä päivänä piilotella persoonaansa. Kai tämä kuvastaa hierarkioiden murtumista, joka mainittiin myös kiinnostavassa Ylen uutisessa vuoden 2020 työelämän trendeistä.
Työmaailmassa on puhuttu viime vuosina paljon itsensä brändäämisestä, eli sen pohtimista ja kenties kirkastamista, mistä sinut muistetaan. Vaikka bisnesmaailmassa edellytetään ammattimaista käytöstä ja siistiä ulkoista vaikutelmaa, ei se pois sulje mielestäni oman tyylin mukaista pukeutumista. Päin vastoin, osa henkilöbrändiä on olla mahdollisimman aidosti oma itsensä kaikissa tilanteissa, ja tuoda siten monimuotoisuutta, rentoutta ja sallivuutta työyhteisöihin.
Luulen että kaipuuni pukeutua simppelin klassisesti, lähes Steve Jobs -tyyliin uniformumaisesti, juuri äitiyslomalta työelämään takaisin menon kynnyksellä liittyy siihen, että kotoa yritysmaailmaan ja palavereihin sukeltaminen kokeneena ammattilaisena, nyt lisäksi myös yrittäjänä, on paitsi innostavaa, myös jännittävää. Jokainen äitiyslomalta tauon jälkeen töihin palannut varmasti tunnistaa tunteen. Onneksi hallinnantunne töiden suhteen palautuu yllättävän pian takaisin ja mukana tulee vielä bonuksena pikkulapsiperheen arjenhallinnassa opittuja yleisiä organisointi- ja projektinhallintataitoja. Ainakin viimeksi äitiysloman jälkeen työnteko tuntui hetken kuluttua jopa yllättävän helpolta, ihan kuin olisin suoriutunut töistä aiempaa paremmin ja tehokkaammin. Myös entinen esimieheni kertoi pistäneen saman merkille yleisemminkin jo pidemmän ajan kokemuksella.
Työtyylini viimeistelee kliseisesti huulipuna. Tulee skarppi ja freessi ilme, kun laittaa huulipunaa. Uuden hillityn arkeen sopivan hulipunan löysin Urban Decayltä sävyssä Rush. En todellakaan ole mikään meikkiekspertti, mutta Urban Decayn huulipunissa on mielestäni oikein hyvä hinta-laatusuhde, ja sopivan sävyn valinnassa sain apua Stockalla kyseisen merkin osastolla. Huulipuna kannattaa mielestäni aina valita testaamalla ammattilaisen kanssa, ja huulipunan ostaminen on yksi harva asia mitä en voisi koskaan kuvitella tekeväni verkossa, vaan ehdottomasti kivijalkakaupassa. Mieluiten tavaratalossa.
Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest
