Pihakuulumisten ja -suunnitelmien jälkeen on vuorossa vilkaisu terassimme sisustukseen. Terassin kalustus on päivittynyt viime vuodesta ja ajattelin jakaa samalla kertaa kokemuksia ulkokalusteistamme, jotka koostuvat moderneista edullisista ja keskihintaisista vaihtoehdoista.
Terassimme viihtyvyys parani merkittävästi, kun löysin sattumalta modernin siron valkoisen teräsrunkoisen sohvan pehmeän harmailla tyynyillä. Sohvan ostin edullisesti kesän alussa rautakauppareissulta. Koska kuljetuksessa klommoja saanut sohva oli tukeva ja maalin kolhut helposti pois maalattavissa, tartuin oitis tilaisuuteen. Laadukkaisiin arvokkaampiin pihakalusteisiin satsaus on varmasti perusteltua pitkällä tähtäimellä, mutta meille tuhansien satsaus ei tällä kertaa tullut kyseeseen. Onneksi löysimme silmää miellyttävän ja mukavan budjettivaihtoehdon hyvällä alennuksella. Olin aiemmin pähkäillyt sohvan teettämistä tai puisen sohvan maalaamista, sillä juuri tämän henkistä kevyttä vaihtoehtoa ei ollut tullut aiemmin vastaan sopivassa hintaluokassa.
Moderni sohvaryhmä (Sensum, Venice) koostuu kolmesta kahdenistuttavasta sohvamodulista, nojatuolista, istuintyynyistä ja yksivärisistä koristetyynyistä sekä pöydästä, jonka saa myös rahiksi mukana tulleen tyynyn avulla. Niinpä löhöasentoonkin saa itsensä helposti, jopa useamman hengen porukalla. Tykkäämme sohvan simppelistä tyylistä ja huoltovapaudesta. Istuintyynyt pysyvät jämäkästi paikallaan, ja siirrämme ne aina katoksen alle suojaan silloin kun sadetta on luvassa. Lisäksi tuon usein kasan sohvatyynyjä sisältä ulos siirtyessä, jolloin sohva tuntuu ja näyttää vielä kutsuvammalta.
Kierros jatkukoon terassimme ruokailutilaan. Niin ikään budjettihintaluokkaa edustava Ikean Vittsjö-hyllykkö jatkaa edelleen oivana laskutasona ja sisustuksellisena elementtinä ruokapöydän vieressä. Hyllykkö ei ole varsinaisesti ulkokaluste ja alkuperäiset levyt eivät talven yli kestäneet, vaan turposivat reunoista kosteuden takia. Hyllylevyt vaihdoin uusin vanerisiin ja maalasin aidan ulkomaalilla mattamustaksi, joten niiden pitäisi kestää hyvin jatkossa säätä. Jauhemaalattu kehikko selvisi hyvin koko kauden ja talven yli katoksen alla täysin vaurioitta.
Kokemuksia betonimaisesta mikrosementtipöydästä minulta kysytään usein, joten ajattelin kirjoittaa aiheesta tähän. Viime kesänä teetetty ‘betonipöytä’ kesti virheettömän koko ensimmäisen kesän ja se olikin mieluisimpia hankintoja ensimmäisenä terassikesänämme. Pöytä unohtui ulos syksyn sateisiin ja ehti siihen ensimmäiset lumetkin sataa, josta se myöhemmin siirrettiin katon lipan alle. Liekö tuosta rasituksesta johtuen huomasimme harmiksemme keväällä pöydän pinnassa halkeamia ja lopulta huomasimme levyn olevan myös vähän taipunut. Aluksi pöytälevyn tekijä mietti, olisiko halkeamat voinut korjata hiomalla ja sementoimalla, mutta he varmuuden vuoksi lopulta suosittelivat uuden levyn tekemistä, mistä sovimme yhteistuumin.
Tällä kertaa pohjalevy on tukevampaa pinnoitettua vaneria, lakkakerroksia on enemmän ja pohjassa on rautaiset tukilevyt jotta levy ei pääse vääntymään. Pöytälevyn kestoa ensi kesään jäämme seuraamaan jännityksellä, sekä peukut pystyssä toivomme pitkää ikää pöydällemme, koska mikrosementin käyttö ulkokalusteessa on vielä niin uusi juttu ja ‘takuita’ ei ole. Lupaan raportoida taas ensi kesänä! Kannattaa siis uudelleen harkita, jos mietinnässä on mikrosementtipöytä ulkotiloihin ja ehdottomasti siirtää pöytä ainakin sateelta suojaan talveksi.
Kaikesta huolimatta tykkän kyllä edelleen paljon pöydän eläväisestä sekä kevyestä ilmeestä ja mikrosementistä materiaalina. Pinnassa ei jäljet näy ja se on helppo pyyhkiä. (Ja mikrosementoinnin tekijäksi suosittelen lämmöllä taitavaa Pisaramerta, jonka huippupalvelusta iso kiitos!)
Vähäeleisen ruokapöydän kaveriksi hankittuihin mustiin Hayn Hee-tuoleihin olemme olleet ulkokäytössä tosi tyytyväisiä. Tuolit olivat ulkona talven katoksen alla eikä käytön jälkiä huomaa niistä. Tuolit ovat syystäkin hurjan suosittuja, enkä ihmettele sillä ne sopivat mainiosti skandinaaviseen moderniin tyyliin ja hinta-laatusuhde on loistava näissä tuoleissa. Rimojen ansiosta vesikään ei pääse tuoleissa seisomaan, joten ne kuivuvat sateen jälkeen hetkessä. Toki istuintyynyt nämä tuolit vaativat, eivätkä ole omaperäisin vaihtoehto.
Näiden kalusteiden lisäksi perheemme ehkä suosituin kaluste on katon lipan alta löytyvä Pihanolta saatu La Siestan riippumatto. Matto on punottu perinteisin menetelmin ohuista langoista ja siinä maatessa olo on lähes painoton. Lisäksi suureen mattoon sopii hyvin parikin ihmistä kerralla, joten siinä luemme usein kirjoja lapsukainen kainalossa. Aivan ihana paikka päiväunille, kun kuumasta auringosta sohvaryhmältä kaipaa varjoon! Niin ikään käytössä jatkavat maailman mukavimmat ja kevyimmät Fiam Fiesta-kansituolit, jotka kulkevat pitkin pihaa mukana sinne, missä huvittaa istua. Näitä kalusteita voin lämpimästi suositella!
Terassimme kalustus on sohvahankinnan myötä etenkin hyvällä mallilla. Ihanaa! Tykkään, että terassilla on myös reilusti tilaa liikkua ja ilmaa kalusteryhmien välillä, jolloin ne muodostavat omat väljät tilansa. On myös paikkoja ruukkukasveille, sekä grillille, joka vedetäään katoksen alta esille aina grillatessa eli melkein joka päivä. On tilaa ruokailun ja istuskelun lisäksi leikkiä ja joogata. Tämä ulkojooga on kesän toivelistallani, onneksi ehtii vielä!
Aurinkovarjon hankintaa harkitsen, sillä terassilla on todella kuuma keski- ja iltapäivän auringossa, joten liikuteltava varjo tekisi terassielämästä entistä miellyttävämpää. Lisäksi suunnitelmissa on teettää vielä iso säilytyslaatikko-penkki katon lipan alle sohvatyynyjen säilytyspaikaksi.
Aurinkoista alkavaa viikkoa!
Let’s have a look at our patio furniture! Summer luckily continues as August is only about to begin.
Terassilta terveisiä! Pihan kuulumisia ja suunnitelmia
Vihdoin terassi- ja pihajuttujen pariin! Ne ovat vallan unohtuneet tänä kesänä, joten tässä kuulumisia vähän laajemmin yhdellä kertaa. Mukana kuva terassin tämän vuoden ilmeestä, kivipuroprojektistani ja istutussuunnitelmistakin. Sisustuksesta ja kokemuksia terassikalusteistamme tulossa erikseen piakkoin. Onneksi ihania aurinkopäiviäkin on sopinut loman joukkoon, joten terassista on myös oikeasti päässyt nauttimaan viime viikkoina. Lomalla on myös ehtinyt puuhata ja somistaa, jonka ansiosta terassilla ja takapihalla viihtyy taas.
Kuvissa siis takapihamme, jonne rakennutimme vuosi sitten terassin Siperian lehtikuusesta. Terassilauta on harmaantunut luonnollisen kauniisti, kuten toivoimmekin. Ainoastaan talon seinustan vierellä katon lipan allaolevat puut ovat vielä harmaantumatta, sillä ne eivät kastu sateessa eikä aurinkokaan lautoihin juuri paista. Ajan kanssa tuo sävyero toivottavasti hiljalleen tasoittuu. Tikkuja terassista ei juuri ole irronnut, mutta keväällä puu hilseili jonkun verran.
Viime kesänä maalasimme vanhan aidan mattamustaksi. Sävyn muutos ruskeasta skarpimmaksi miellyttää edelleen, musta tuo rauhallisen taustan pihalle ja raikastaa myös samean sävyistä vanhaa rapattua talomme. Talon julkisivun raikastus ja uusi sävy rappauksen myötä on myös onneksi tulevaisuudessa edessä – sitä odotellessa!
Pihamme jakaantuu ikään kuin kolmeen osaan. Monille perennapenkeille omistetun etupihan puistomaisen puutarhan vastapainoksi toivoimme helppohoitoisen ja simppelin takapihan. Takapiha puolestaan johtaa alapihalle, joka vielä on pöheikköä. Sinne puolestaan rakennetaan lähivuosina puutarhaa, hedelmäpuita sekä marjapensaita. Ehkä myös autokatos ja varasto, toinen terassi, kasvihuone, grillikatos tai leikkimökki jollain aikataululla.
Koska takapihalla on luonnostaan kalliota ja metsikköä, toive helppohoitoisesta pihasta oli suhteellisen helppo toteuttaa. Kalliota on kaivettu lisää esiin ja montut täytin Kivikoplasta saaduilla kivillä, sillä toiveissa oli japanilaishenkinen kivipuro kallion kaveriksi. Kivipuro on kaunis ja helppohoitoinen vaihtoehto kallion koloja täyttämään, jolloin niihin kasaantuva sadevesikään ei näy. Rikkaruohotkin pysyvät melko hyvin poissa, kun kallio on ensiksi putsattu mullasta, vaikka toki vähän hiekkaa kivien alle valuukin ja sen myötä joku satunnainen kasvi toisinaan nypitään pois kivien välistä.
Kiviä oli mukava asetella paikoilleen ja ne miellyttävät enemmän silmääni kuin perennapenkit tuossa kohdassa. Vielä yhden säkillisen taidan kiviä hankkia, jotta saan muotoiltua puron ääriviivoja vielä selkeämmiksi. Kivillä on helppo rajata myös kasvialuiden reunoja siistimmiksi.
Kallion vieressä ja terassin kylkeen on myös istutettu viime kesänä nurmikkoa. Nurmikko voi huonosti alkukesästä ja hetken harmittelin, miksi emme hankkineet tuuheampaa siirtonurmea. Onneksi apuun tuli blogin kautta testiin saamani GreenCaren nurmikonhoitotuotteet. Olemmekin hoitaneet onnistuneesti nurmikkoa GreenCare Nurmikkokalkilla, häätäneet sammalta SammalPois-lannoitteella, lannoittaneet Kevät & Kesä Plus -sekoitteella sekä paikanneet nurmikkoa Nurmikon paikkausseoksella.
Helpottuneena voin todeta, että nurmikkomme on alkanut virkistymään tällä cocktaililla, sillä nurmikon soisi muuten luonnollisessa tilassa olevassa puutarhassa asustavan ainoastaan tuuheana ja hyvinvoivana.
Kesäkukkina ruukuissa meillä on terassilla tänä vuonna oliivipuita Ikean terassikuvauksista lunastettuina alkukesästä sekä ihastuttava suklaakosmos. Pöydällä puolestaan ilahduttaa raikas valkoinen syysasteri. Niin ikään samoista kuvauksista hankitusta kasvatuslaatikossa ovat voineet hyvin niin salaatit kuin yrtitikin, joita on ollut kiva hyödyntää kesäisissä kokkailuissa. Pihasuunnitelmassa olisi paikka isoille kasvatuslaatikoille taka- ja alapihan väliseen rinteeseen, mutten ole varma tarvitsemmeko tätä enempää yrttejä ja salaatteja ainakaan – toki vihanneksia voisi olla kiva kasvattaa omassa puutarhassa. Terassinnurkassa puolestaan nököttää kuvissa perennapenkkiin päätyvät valkoiset kellokukat, jonka kapeaan tuuheaan lehdistöön ihastuin kukkien lisäksi.
Istutustöitä on vielä vähän suunnitteilla loppukesäksi. Monivuotisista suunnitelmissa oli tehdä istutusalue sohvan taakse terassin ja kallion väliin, jossa kasvaa nyt rikkaruohoja. Ajatuksissa oli laittaa siihen koristekastikkaa. Kuinka huvittavaa, tämän suunnitelman mietittyäni jokin kaunis kastikka oli mystisesti löytänyt tiensä lähistöllä olevaan vanhaan lilja- ja iirispenkkiin ja sopii siihen kuin nakutettu. Suunnitelma vielä erillisestä koristekastikkapenkistä saikin hyvän parin ja vahvistusta entisestään. Lisäksi nurmikkoaluetta on tarkoitus laajentaa viistosti takana häämöttävää mäntyä ja timanttituijaa kohden sekä kaivaa esiin rikkaruohojen peittämää kalliota laajemmalta aleelta nurmikkoalueeen jatkoa rajaamaan. Aidan reunus puolestaan voi jatkossakin olla rennosti luonnontilassa, ja osa kalliosta maksaruohon peitossa.
Lilja- ja iirispenkin jatkeeksi aidan viereen siirretään myös helminukkajäkkärä etupihan puutarhan perennapenkistä. Helminukkajäkkärä on todella voimakkaasti leviävä laji, jota en voi kokemukseni perusteella suositella perennapenkkiin. Leviäminen aidan reunaa pitkin pöheikköön ei puolestaan haittaa, sillä kasvi on kaunis sinänsä ja kauniis hersyvä sekä hurjan tuuhea. Sopii paremmin isommalle alueelle, missä se voi vapaasti levittäytyä.
Yksinäisen timanttituijan ja männyn kohdalle tulisi pari eri korkuista timanttituijaa kolmen tuijan ryhmäksi. Niin ja tuo hurjan korkea mänty pitäisi yläpäästä hajaoksien osalta trimmata (prioriteettilistan jäkipäässä tosin, miestä en uskalla päästää kiipeämään eli joku partio pitää siihenkin palkata)! Olen niin iloinen, kun meillä kasvaa omassa ja naapuruston tonteilla vanhoja komeita mäntyjä, jotka näyttävät ihanilta läpi vuoden. Samoin kallio on kaunis luonnonelementti (+ kallio talon takana lupaa hyvää fensghuita, kun selusta on suojattu ja taloa eivät tuulet heilauttele).
Samaan syssyyn takapihan toiseen laitaan, mustan säleikön ja metsikön väliin hiekkalaatikon taustalle tontin rajalle puolestaan tulisi kameliajasmike. Jasmikkeet ovat niin ihania, niitä olisi ihana saada ehkä myös alapihan puutarhaan. Etupihalle puolestaan samaiselle tontin rajalle tulisi vielä tänä kesänä kourallinen pallohortensioita sekä valkoisen syreenin viereen kadun reunaan pari uutta taimea tulevaisuuden syreeniaidanteeksi. Talomme pohjoispäädyn (säleikön takainen) metsätontti on tulossa jossain vaiheessa myyntiin, joten toiveissa on aloittaa jo kasvillisuuden lisäys muutoksia ajatellen ja harventuvaa näkymää kaunistamaan.
…Niin ja haaveilen kyllä edelleen lasiovesta makuuhuoneestamme suoraan terassille! Voisikohan se jotenkin onnistua vielä tänä kesänä. Jospa vain. Olisi niin ihana avata aamulla ovi makuuhuoneesti ja hipsiä aamutakissa terasille aamukahville. Aamuauringon ensimmäiset säteet paistavat, kuinkas muutenkaan kuin juuri suoraan idän puoleisen makuuhuoneemme edustalle.
Myös uusia pihavalaisimia on toiveissa joka puolelle taloa, liuskekiveystä talon edustan polkuihin ja aita etupihalle. Näistä suunnitelmista ja haaveistahan voisi kirjoittaa kirjan! Kuten projektin alussa kanssamme pihasuunnitelmaa tehnyt maisema-arkkitehti sanoi reilu neljä vuotta sitten, tämän pihanne valmiiksi rakentaminen kannattaa ajatella sellaisena kymmenen vuoden projektina.( Ja päälle vielä vuodet, kun kasvit kasvavat ja kukoistavat.) Oikeassa taisi hän olla ja aikataulukin taitaa pitää, kun tarkemmin ajattelen!
Nautinnollisen hidas (lue: tuskaisen hidas, mutta kärsivällisyyttä kasvattava) projekti jollain tapaa tässä nopeasti liikkuvassa nykymaailmassa. Houkutteleva ajatus olla rakentamassa askel kerrallaan puutarhaa ja pihapiiriä, josta on toivottavasti iloa vielä vuosikymmeniksi eteenpäin.
Tällaisia kaikenkattavia pihakuulumisia tällä kertaa. Ensi kerralla siis jatketaan katsauksella terassin kalustukseen.
Aurinkoista heinäkuun lopun viikonloppua teille!
This is were we have spent ur vacation whenever weather allows. Our backyard’s garden and patio look in July 2017 in the pictures.
Kirsikankukkia Tokiossa – pian myös Helsingissä
Kun päivä alkaa julmasti kasvoja viuhovalla räntäsateella, niin usko kevään saapumiseen joutuu väkisinkin koetukselle. Niinpä ainoalta oikealta tavalta päättää tämä harmaa päivä tuntuu sukeltaa hetkeksi takaisin Japanin keväisiin tunnelmiin. Hautautua hetkeksi kukkakuvien hattaraan teekuppi kädessä. Kyllä se kevät tännekin vielä koittaa lopulta, vaikkei siltä tänään tuntunutkaan. Sillä välin tervetuloa kanssani virtuaaliselle sakura-matkalle Tokioon!
Olivathan ne äärettömän kauniita, kirsikankukat Tokion keväässä. Sakura oli hieman myöhässä keskimääräisestä aikataulusta, joten kukat alkoivat aueta vasta viikon lomamme aivan viimeisinä päivinä. Malttamattomana tsekkailin ennusteita päivittäin ja kysyin viimeisimpiä tietoja hotellin conciergiltä. Vastaukset sai aina saman tien äärimmäisellä tarkkuudella ja tarkan analyysin kera, jossa huomioitiin seuraavien päivien sään vaikutus kukkien puhkeuamishetkeen sekä ensimmäisenä avautuvat puut koko kaupungissa kyettiin siltä seisomalta paikantamaan. Lopulta kaikista otollisin katseluaika olisi ollut pari päivää lähtömme jälkeen, mutta näimme silti ihan tarpeeksi, ja pitkäaikainen haave nähdä kirsikankukat Japanissa kävi toteen.
Japanin matkaa kirsikankukkien aikaan suunnittelevien kannattaa harkita vähän pidempää lomaa, jos haluaa pelata varman päälle ajoituksen suhteen, sillä aivan tarkkaa ajankohtaa on mahdoton ennustaa – mikä lisää jännitystä ja kuuluu olennaisesti odotukseen.
Kukkivia puita näki puistoissa ja ympäri kaupunkia teiden varsilla. Yllättäen taksilla ajellessa tai nurkan takaa katuja kävellessä avautuikin näkyviin pitkä rivi kukkivia puita. Suurimman vaikutuksen tekivät kukat keskellä kaupunkimaisemaa, ilahduttamassa loistollaan arkista elämää betonin keskellä. Oli valtavan kokoisia vanhoja puita ja pienempiäkin.
Kokemuksesta hurmioituneena, tekisi mieli kasvattaa useita kukkivia puita omallekin pihalle ja nauttia joka vuosi kasvavasta kukkaloistosta. Saadapa juhlia oman puutarhan hanamia joku kerta!
Sakura oli myös hyvin tuotteistettu, aivan kuten Suomi 100 -juhlavuosi konsanaan. Jokainen tuote oluesta cocktailiin tai kylpysuolaan oli varustettu sakura-etuliitteellä ja vaaleanpunaisilla kukilla, sekä korkeammalla hinnalla. Silti oli ihastuttavaa huomata, kuinka iso juttu sakura oli paikallisille. Se oli iloisten kokoontumisten, puisto piknikien (elegantimpi versio vapusta?), sekä juhlien ja etenkin häiden aikaa. Selvästi tärkeä merkkipaalu ja kiitollisuuden aihe vuosikalenterissa. Ei ainoastaan turistit, vaan myös japanilaiset hullaantuivat kameroineen kuvaamaan kilpaa aukeavia kirsikankukkia. Puistossa upeimpien puiden lähistölle kertyi väkeä jonoksi asti.
Hanamia juhlimme Dean & Delucasta napatuilla take away -kahveilla, hyvän kahvin löytäminen Tokiosta tuntui pieneltä juhlan aiheelta jo itsessään. Mukana oli myös mansikoita ja leipomoputiikista ostettuja ihania seesamsiemen-leivoksia. Eväät nautimme oheisen joen rannalla, jonka yhdellä laidalla oli huikea veteen kurottautuva kirsikkapuu. Maaginen rauha vallitsi keskellä kaupunkia ilta-auringon kajossa.
Ehkä seuraavaksi pääsen ihastelemaan kirsikankukkia Roihuvuoreen toukokuun alkupuolella, kyseisessä puistossa en olekaan aiemmin käynytkään. Roihuvuoren kirsikkapuistossa kukkii peräti 240 kirsikkapuuta. Kukkaloisto on siis varmasti huikea ja nauttimaan sakurasta pääsee pelkän seutulipun hinnalla.
Mukaan vain hyvää seuraa, viltti, roseeviiniä ja pillimehua, sekä vähän pieniä suupaloja, kuten mansikoita ja macaronseja. Tällä reseptillä hanamista Helsingissä tulee takuulla ihana – ehkä jopa uusi perinne ja hetki muistella samalla Tokion matkaa.
Mikäs sen parempi syy pysähtyä nauttimaan elämästä hetkeksi, kuin ystävät ja ympärillä kukkameri kevään huipentumana. Lopulta tännekin koittavat kauniit säät ja kirsikan kukat tuntuvat varmaan vieläkin ihanimmilta pitkittyneen odotuksen jälkeen. Jaksaa jaksaa…
A dream came true a few weeks ago in Tokyo, as we witnessed the opening of cherry blossoms. All those pink trees blooming here and there around the city felt truly magical. Luckily there are great chances to experience cherry blossoms also in Helsinki, and enjoy hanami in a park in Roihuvuori. With good company and some snacks and beverages to enjoy, it will be very beautiful too.