• Sisustus
  • Yleinen
  • Puutarha
  • Ruoka
  • Esittely
  •      

Coffee Table Diary

Kesälle 2021 toiveita

04/07/2021

Lasten ollessa mummolassa ajattelin kirjoittaa toiveista kesän suhteen. Ne ovat lopulta aika simppeleitä, enkä halua ladata liikaa odotuksia kesään tai suorittaa, vaan mennä ja tehdä ennemminkin fiiliksen mukaan.

  • Mökkireissuja. Koska emme omista omaa mökkiä, olemme ystävien ja sukulaisten mökkikutsujen armoilla. Onneksi muutama ihana mökkireissua on jo sovittuna, näitä tulevia hetkiä odotan aivan valtavasti!
  • Kotimaanmatkailua meillä on luvassa niin Savonlinnan kuin Naantalin suuntaan, sekä Porvooseen.
  • Alpakkatilalla vierailu on ajatuksissa, Klaukkalasta taitaa löytyä meitä lähin sellainen.
  • Haukilahden Helmi -ravintolassa, eli Sikke Sumarin uuden ravintolassa käyminen. Ihanaa kun huippusijainnilla oleva paikka, jossa oli vuosia Haukilahden paviljonki sai uuden elämän!
  • Tyttöjen lomamatka Helsinkiin kahdestaan lapseni kanssa juuri ennen hänen koulunaloitusta. Yövymme Sokos Hotel Triplassa, jonka sisustuskin kiinnostaa. Ohjelmassa mietittynä vähän ostosten tekoa, museokäynti, sushille meno, ehkä Linnanmäellä hurvitteluakin ja kenties taas elokuviin. Parissa päivässä ehtii vaikka mitä.
  • Parisuhdeviikonloppu Porvoossa ja Hotelli Runossa vierailu, myös tämä hotelli valittu upean näköisen sisustuksen takia.
  • Ystävien tapaamista toivon myös kesältä, ex tempore grillailuja ja piknikejä, rannalla hengailua lasten kanssa, iltoja terassilla aikuisten kesken roseviiniä lasissa.
  • Someloma jossakin sopivassa kohdassa. En varsinaisesti koe olevani sellaisen tarpeessa, mutta aiemmasta kokemuksesta tiedän sen tekevän hyvää.
  • Pyöräilyä kesäilloissa tukka hulmuten. Hankin 10v tauon jälkeen pyörän Kierrätyskeskuksesta ja olen ihan rakastunut sen tuomaan vapaudentunteeseen. Löysin myös tyylikkään pyöräkypärän, kiitos Homevialauran suosituksen. Omani on musta ja siis merkkiä Thousand. Tyylikäs pyöräkypärä näyttää vintage mopokypärältä tai ratsastuskypärältä, on siro ja laadukaan oloinen.
  • Veneretki Helsingin tai Espoon edustan jollekin saarelle kiinnostaisi tehdä lasten kanssa, ja ottaa vaikka grillattavat mukaan. 3- ja 7-vuotiaiden kanssa on tosi kiva sekä rentoa tehdä yhdessä juttuja.
  • Maauimalaaan lasten kanssa. Ainakin Leppävaaran maauimala vaikuttaa vierailun arvoiselta vesiliukumäkineen.

Toivomuslistalta ruksittu jo pois käynti ystävän kanssa eilen Kasarmintorin suurterassilla, joka oli oikein toimiva, vaikkei ihan viime vuoden vastaavalle Senaatintorin suurterassille vertoja vetänyt. Suositus Baobao sekä Pompier Espan kojujen ruokatarjonnalle, sekä Lily Leen Frozen Aperol -drinkille. Viisi tuntia hurahti tuosta noin vain kuumassa kesäillassa hyvässä seurassa. Kunpa nämä upeat säät jatkuisivat!

Mitä toiveita teillä on kesälle 2021?

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

Leave a Comment / Filed In: Sisustus, Yleinen
Tagged: Elämä/Life, hotelli/hotel, Kesä/Summer, menovinkit, Ravintola/Restaurant, Vinkit/Tips

Työidentiteetti | Yrittäjyyden alkumetrit

05/09/2020

Hyvää yrittäjän päivää! Tämä kirjoitus meinasi jo mennä roskakoriin, kun aloin miettimään, kuinka paljon enemmän kannuksia ja kokemusta niin monella tuntemallani yrittäjällä on aiheen tiimoilta itseeni verrattuna. Sitten tajusin ajatusvirheeni. On tärkeää antaa arvoa tälle opettavaiselle matkalle riippumatta sen pituudesta, onhan se ollut merkityksellisimpiä pätkiä työelämässäni saavutuksista riippumatta.

Korona-ajan yrittäjyyden ensimetrit

Olen ollut täyspäiväinen yrittäjä 6 kk. Hyppy yli kymmenen vuotta kestäneestä työsuhteesta isosta kansainvälisestä konsulttifirmasta täysin omilleen oli jännittävä, ja rehellisyyden nimissä pelottavakin. Vaikka suhtaudun elämään optimistisesti, valintani niin opiskelupaikan kuin työpaikkojen suhteen ovat tähän asti ollut ennemmin turvallisuushakuisia kuin rohkeita.

Juuri, kun olin pääsemässä hyvään vauhtiin, kaksi viikkoa yritykseni perustamisen jälkeen iski maahamme korona. Seuraavat pari kuukautta menikin 1- ja 5-vuotiaita lapsia kotona hoitaessa. Jo yleisestä taloustilanteestakin johtuen mahdollisuudet edistää yritykseni asioita olivat heikot. Kesän koittaessa jatkoin siitä, mihin olin jäänyt ja ilokseni huomasin kysynnän selvästi nousseen ja pyörien alkavan pyöriä alallani. Valoa alkoi näkyä tunnelin päässä.

Haastava tämä yrittäjyyden alku on ollut, mutta neljänä päivänä viidestä olen todella motivoitunut ja onnellinen, että ryhdyin yrittäjäksi. Se mitä olen ansiotuloissa ja säästöissä hävinnyt, olen innostuksessa ja kertyneissä opeissa itseni, alani uusimpien tuulien sekä oman urani johtamiseen liittyen voittanut jo moninkertaisesti.

Uskon vahvasti, että niin kauan kun motivaatiota ja intoa uuden oppimiseen riittää, kovin huonosti tuskin tulee lopulta käymään, riippumatta siitä mitä mutkia universumi matkan varrelle heittääkään. Ainakaan paljoa haastavampaa alkua on vaikea kuvitella, ja hengissä kuitenkin ollaan.

This image has an empty alt attribute; its file name is Black-White-Simple-Quote-Instagram-Post-3.png

Mikä olen ammatiltani? 

Sitten siihen kiinnostavampaan aiheeseen eli työidentiteettiin. Tittelihän on yleensä se, jonka kerromme tavatessamme uusia ihmisiä. Tämän aiheen kanssa olen suoraan sanoen kipuillut, ja se on johtunut ennen kaikkea oman pääni sisäisistä laatikoista. Olen Helsingin kauppakorkakoulusta valmistunut kauppatieteiden maisteri ja työskennellyt SAP-konsulttina suurimman osan työurastani eli reilut 10 vuotta, josta valta-osan kaupan alan asiakkaiden parissa. Toiminnallisena konsulttina autan asiakasyrityksiäni muun muassa liiketoimintavaatimusten määrittelyssä ja järjestelmäratkaisujen suunnittelussa. Autan asiakkaitani modernisoimaan heidän ydinjärjestelmiään, mikä mahdollistaa samalla prosessien uudistamisen ja tehostamisen. Hyvin tehty uudistus luo pohjan aivan uusille liiketoiminnan innovaatioille. Työhöni kuuluu osaamiseni ajantasalla pitäminen jatkuvasti kehittyvien teknologiaratkaisujen ja innovaatioiden suhteen.

Projektiluontoiseen työhön liittyy paljon ongelmien ratkaisua, asioiden eteenpäinviemistä, tiimityöskentelyä, ja muutosjohtamista. Suuret järjestelmä- ja prosessiuudistushankkeet ovat organisaatioille isoja investointeja ja työntekijöille rankkoja rupeamia, eivätkä aina kovin mieluisia. Muutosten vastustaminen ja johtamisen tärkeys tuovat oman kulmakertoimensa työhön. Niinpä konsultointi onkin hyvin pitkälti ihmisten välistä työtä (people business), johon liittyy laaja skaala inhimillisiä tunteita ja reaktioita sekä tiukkojakin tilanteita. Viestintätaidot, joustavuus ja luova ongelmanratkaisukyky ovatkin konsultin työkalupakin keskeisimpiä taitoja.

This image has an empty alt attribute; its file name is Black-White-Simple-Quote-Instagram-Post-2.png

Olen muutakin kuin konsultti

Niin paljon kuin nautinkin työstäni dynaamisessa konsulttitalossa ja vasemman aivopuoliskoni nystyröiden päivittäisestä hieromisesta, huomasin vuosia sitten, että kaipaan elämääni muutakin. Jotain luovempaa. Tasapanoittaakseni työssäni vuosia yliedustettuna ollutta vasenta aivopuoliskoani, päätin opiskella työn ohessa sisustussuunnittelijaksi.

Se polku on antanut paljon, paitsi että kotini sisustus on hioutunut kohdilleen, olen saanut toivottaa tervetulleiksi satojatuhansia kävijöitä blogiini, monia kymmeniä kaupallisia yhteistöitä ihailemieni design-brändien kanssa sisällöntuotannon parissa, lukuisia sisustussuunnittelu- ja stailaustöitä mahtaville asiakkaille, sekä freelance-toimittajan kirjoitustöitä alan suurimpiin lehtiin.

Parhaana bonuksena olen löytänyt mielettömän yhteisön ympärilleni, jonka kanssa saan jakaa innostukseni aiheita kohtaan. Olen saanut ammentaa luovuuttani valokuvaamiseen, kirjoittamiseen, tyydyttää kaipuutani estetiikkaan ja saanut näin viritettyä oikeaa aivopuoliskoani, sekä valaistua vuosia pimennossa ollutta, kuitenkin tärkeää puolta siitä, kuka olen. Mikä tittelini on tähän pakettiin liittyen? Oikeita vastauksia on monia ja se voi olla tilanteesta riippuen bloggaaja, vaikuttaja, sisällöntuottaja, sisustussuunnittelija, sisustustoimittaja. 

This image has an empty alt attribute; its file name is Black-White-Simple-Quote-Instagram-Post-4.png

Työidentiteetistä. Miten olla lintu ja kala samaan aikaan?

Jossain vaiheessa sukeltaessani syvemmälle luovempaan tekemiseen, päätyöni ohessa, en ollut enää varma, mikä minusta tulisi isona. Niin paljon kuin nautinkin sisustusaiheiden parissa työskentelystä, koin tekemisen kuitenkin ennemmin rakkaana sivutyönä ja intohimon aiheena, kuin pääasiallisena ammattinani. Toinen äitiysloma antoi kaipaamaani etäisyyttä konsultin työhön ja pohdiskeltuani aikani, löysin sisäisen varmuuden ja päätin, että nyt on aika kiittää reilusta kymmenestä vuodesta ja sulkea ovi viimeisen kerran työpaikallani konsulttitalossa.

Huomasin kuitenkin kaipaavani reilun vuoden äitiysloman jälkeen takaisin SAP-konsultin työhön, mutten enää nähnyt itseäni missään vakituisessa työpaikassa tai ison yrityksen organisaatiokaaviossa. Yrittäjyys ja siihen liittyvä vapaus vaihtoehtona alkoi vetää magneetin lailla puoleensa. Ajattelin, että menetettävää on korkeintaan jonkun verran säästöjä (ja kenties unettomia öitä). Uskon, että vankalla työkokemuksellani ja kyvyllä oppia uutta löytää aina uuden työpaikan, jos muuttaa mielensä.

Onko askeleeni luovemmilla poluilla vienyt jotain SAP-osaamiseltani? Päinvastoin, koen että luova tekeminen ruokkii myös ongelmanratkaisutaitojani konsultin töissäkin. Ymmärrys digimediassa vaikuttamisesta on myös arvokas lisä ammattiosaamiseeni.

Yritykseni keskittyy siis SAP-konsultointiin, mutta yrittäjänä pystyn onneksi työtilanteeni salliessa ja halutessani tehdä jossain määrin myös näitä luovempia töitä, tai jotain uutta. Tämä on itselleni ideaali yhdistelmä ja yrittäjyyden parhaita puolia.

Takaisin pohdintoihin työidentiteetin suhteen. Pitkään yritin pitää nämä kaksi täysin erilaista puolta itsestäni erillään. Blogini somekanavissani ja sisustusasiakkaideni kanssa olen ollut sisustushattu päässä, entisellä työpaikallani taas täysverinen SAP-konsultti. En ole tarkemmin kertonut blogissa päätyöstäni ja saanut sinänsä loogisia neuvoja poistaa kaikki luovaan tekemiseen liittyvä pois CV:stäni, etten vahingossakaan hämmennä asiakkaitani, joille tarjoan konsultointipalveluitani. Mutta entäs sitten, kun asiakkaani löytää sisustusjuttuni Googlesta, eikä nämä eri profiilit kohtaa mitenkään, eikö se ole hämmentävää?

This image has an empty alt attribute; its file name is Black-White-Simple-Quote-Instagram-Post-1.png

Rönsyily ei ole kirosana

Jotain fundamentaalista loksahti paikoilleen ajatuksissani kuunnellessani tällä viikolla Perttu Pölösen esityksen tulevaisuuden työelämän taidoista Ekonomiliiton mentorointiohjelman tilaisuudessa. Pölösellä oli raikkaita ajatuksia aiheesta, kuten “rönsyily ei ole kirosana”, vaan diversiteetti sekä ristiinpölytys ovat työelämäntaitojen elinehto tulevaisuudessa. Niiden avulla meillä on tarjota jotain inhimillistä ja enemmän lisäarvoa tuottavaa, mitä koneet ja algoritmit eivät opi. “Kaikkien olisi hyvä opiskella vähän koodausta ja kukkien sidontaa.” Tittelit ei pelasta meitä, mutta osaaminen pelastaa, hän sanoi rohkaisevasti.

Jäämme perinteisten titteliemme vangiksi, eikä ne anna meille liikkumavaraa, sanoi Pölönen. Jos kuvaisimme itseämme perinteisten titteleiden sijaan kertomalla, mitä lisäarvoa tuomme, olisi helpompi lähteä innovoimaan ja kokeileemaan uutta. Esimerkkejä tällaisista sallivammista titteleistä ovat kirkastaja, värittäjä, valaisija, mahdollistaja. Eikö kuulostakin innostavalta?

Minun uusi tittelini voisi olla selkeyttäjä. Vahvuuksiani on ongelmanratkaisutaidot. Analyyttisenä ihmisenä olen hyvä kirkastamaan asiakkaideni liiketoimintaprosesseja, vaatimuksia sekä järjestelmäratkaisuja tiettyjen prosessien osalta. Yhtä lailla osaan selkeyttää myös kotien sisustuksia ja tiloja, sekä selkeyttää ajatuksia kirjoitusteni avulla. Niin rohkea en ole, että laittaisin uutta titteliä vielä sometilien profiileihini. Jatkossa kuitenkin aion olla rohkeasti se, mitä olen, kaikissa kanavissani toki eri puolet eri kanavissa vahvemmin edustettuina, enkä lokeroida eri puolia itsestäni eri kanaviin koittaen piilotella eri puolia itsestäni.

Niinpä LinkedIn-profiilissani (mielellään konnektoidun sielläkin teidän kanssa, saa laittaa kutsua) on viittaus sisustamiseen, ja Instagramissa konsultointiin, vaikka painopiste eri kanavissa onkin luonnollisesti eri aiheissa.

Itsekin mieluusti toimin kokonaisten, inhimillisten ihmisten kanssa, koska mikään ei tee ihmistä kiinnostavammaksi, kuin ymmärrys siitä, mikä saa hänen silmänsä syttymään.

Mikä titteli kuvaa sinua parhaiten?

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

Valokuva: Amanda Aho

2 Comments / Filed In: Yleinen
Tagged: ajatuksia/thoughts, Elämä/Life, inspiraatio/inspiration, Perttu Pölönen, työ/work, yrittäjyys

Koronakotoilu vk 5-6

06/05/2020

koronakotoilu, koronapäiväkirja, kotikaranteeni,

Viikko 5

Pääsiäisen jälkeen paluu arkeen tuntui. No, paluulta arkeen. Täytyy sanoa, että tämä uusi arki ei ole itselleni suurta herkkua, vaikka kaikki aivan hyvin onkin.

Hyvät uutiset epidemian hitaasta edistymisestä jätti hölmistyneeksi. Mitä seuraavaksi? Pahinta itselle, kuin ammattilaisten mukaan ihmisille yleensäkin on epätietoisuus. Kauan poikkeustila vielä jatkuu? Eri asia jos tietäisi, että heinäkuussa elämä palaa normaaliksi, mutta kun kukaan ei voi sitä varmaksi sanoa.

Jos jotain hyvää niin parisuhteelle korona-aika on tehnyt ainakin meidän perheessä selvästi hyvää. Onneksi niin, auttaa jaksamaan paremmin poikkeustilaa, kun yhteishenki kotona on pysynyt pääosin korkealla. Oman perheen merkitys kyllä korostuu näinä aikoina, vaikka yhtä lailla kaipaankin jo todella kovasti normaalissa arjessa saatavilla olevaa lastenhoitoapua.

Luonto yllätti takatalvella. Oli lumisempaa kuin koko talvena. Lapset sentään olivat innoissaan, kun tehtiin lumiukko ja herättiin monena aamuna talvimaisemiin. Huhtikuussa oli vaikea itse enää innostua lumesta.

Omat vakiolenkkipolut alkoi jo vähän kyllästyttämään vaikka edelleen toivat tärkeitä henkireikiä arkeen neljän seinän sisällä. Haaveiltiin automatkasta uusia maisemia fiilistelemään ja hakemaan hyvää pitsaa paljon kehutusta Caperista. Toteutettiin haave viikonloppuna ja oli hyvää.

Laitoin vihdoin esikasvatushommat aluille, kun tilaamani siemenet vihdoin saapuivat. Jännittävää, onnistunkohan. Harvoin tuntee olevansa niin lähellä luontoa kuin kasvattaessa itse omat kasvinsa.

koronakotoilu, koronapäiväkirja, kotikaranteeni,

Viikonloppuna juhlittiin mieheni synttäreitä perinteisesti brunssin merkeissä. Keväällä alkaakin juhlaputki meidän perheessä ja synttäreitä juhlitaan perheessä läpi kesän – tänä vuonna tosin tavallista pienemmin juhlin.

Jaoin Instagramissa kuvia edellisvuodelta puutarhastani ja sain teiltä kivoja viestejä vastaukseksi. Ihanaa kun niin moni jakaa innostuksen aihetta kohtaan. Itsekin olen saanut inspiraatiota esikasvatteluihin seuraamiltani ihmisiltä, kuten aina niin positiivinen ja innostava Hilla. Puutarhahuuma kohosi entisestään ja löysin netistä inspiroivia puutarhoja, joista ajattelin kirjoittaa omassa postauksessaan.

koronakotoilu, koronapäiväkirja, kotikaranteeni,

Viikko 6

Huomasin alkaneeni nauttimaan kotona olemisesta! Pienemmän nukkuessa päiväunia olen tehnyt pihatöitä ja muutenkin elämä on siirtynyt ulkotiloihin. Myös jotain kummaa oli tapahtunut, huomasin sietokykyni jatkuvalle kaaokselle ja sotkulle kotona nousseen. Tai siis en enää kiinnittänyt sotkuun huomiota tai stressaantunut siitä, että leluja on aina joka paikassa, keittiöön kasaantuu tiskejä jne. Sen sijaan että käyttäisin päiväuniajan kodin puunaamiseen, tein asioita, joista saan iloa ja virtaa. Kuin valot olisivat syttyneet päässäni tämän oivalluksen suhteen.

Puutarhan hoitaminen jatkui, ja se onkin ollut tärkeimpiä henkireikiä sekä onnea elämääni tuoneita asioita tänä koronakeväänä. Tuskinpa olisin innostunut kasvattamaan kymmeniä kasveja puutarhaamme ilman tätä lockdownia, ja kuinka paljon tyydytystä se on tuonut. Iltaisin aina sumutan pienet taimien alut, kuiskin niille ja ihmettelen, mitä en tapahtunut sitten edellispäivän. Sain päähäni, että haluan leikkokukille omistetun laatikon puutarhaani ja tilasin sitä varten vielä kerran kasan siemeniä. Jokohan alkaisi siemenet riittämään.

koronakotoilu, koronapäiväkirja, kotikaranteeni,

Teimme suussa sulavan hyvää lehtikaalipitsaa ja fiilistelimme ajatusta grillatusta pitsasta. Sikke Sumarin Nami Namasteen aamusämpylöitä olemme tehneet viikottain reseptiä ensi kertaa testattuamme pari viikkoa sitten. Luinkin, että jauhojen myynti on kolminkertaistunut korona-aikana. Ymmärrän, ja kuinka ilahduttava trendi!

Aiemmista ristiriitaisista tuntemuksista huolimatta aloin yllättäen nauttimaan suuresti tästä elämänvaiheesta. Syvä rauha laskeutui (ainakin hetkellisesti) sisimpääni, mistä suuri kiitos Eckhart Tollen sanoille, kaivettuani hänen kirjansa kuukausien tauon jälkeen esiin, äänikirjana tällä kertaa tosin. Oivalsin muun muassa, että työelämän käynnistyessä kunnolla ehdin luultavasti tehdä töitä niin paljon, kuin ikinä haluan, joten miksen nauttisi tästä erilaisesta elämänvaiheesta sen sijaan että pyristelisin vastaan.

Tein lisää puutarhatöitä, nautin käsillä tekemisestä ja kasvaneesta omavaraisuuden tunteesta. Koin onnea siitä, että sain tällaisen bonuskevään lasten kanssa kotona heidän ollessa vielä pieniä.

P.s. Kuvat viime kesän Italian reissulta, jonka arvo muistoissa on noussut tänä keväänä arvoon arvaamattomaan.

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

Leave a Comment / Filed In: Yleinen
Tagged: ajatuksia/thoughts, Elämä/Life, kevät/spring, koronavirus/corona virus

Previous Entries

Hello!

 

Coffee Table Diary -blogissa innostutaan aina kodin sisustamisesta kulttuuriin, hyvinvointia tukevaan elämäntyyliin ja vastuullisiin valintoihin.

Blogia kirjoittaa talon rakennuttamisesta haaveileva 38-vuotias Giselda, ruuhkavuosia elävä yrittäjä, IT konsultti, sisustusintoilija, espanjanvesikoira Pluton ja kahden lapsen äiti.

Hän asuu perheineen pääkaupunkiseudulla vanhassa omakotitalossa, nauttii kävelystä luonnossa ja herkullisesta ruoasta, sekä inspiroituu hyvistä keskusteluista ja arjen kauneudesta.

Recent Posts

  • Terveiset uudesta kodista – Koiranpeti ja makuuhuone
  • Juhlahumua | Viimeistä viedään
  • Kesälle 2021 toiveita
  • Villa Louise – Talon ensimmäiset luonnokset
  • Kuinka löytää tontti – 7 vinkkiä

Archives

Categories

Recent Comments

  • giselda_coffeetablediary on Toiveita vuodelle 2021
  • Liina on Toiveita vuodelle 2021
  • giselda_coffeetablediary on Betonipöytä mikrosementistä
  • Mimmu on Betonipöytä mikrosementistä
  • giselda_coffeetablediary on Kuinka löytää tontti – 7 vinkkiä
     

Theme by 17th Avenue · Powered by WordPress & Genesis

 

Loading Comments...