Kevätaurinko tuntuu hieman ristiriitaiselta. Ihanalta, mutta samalla super kirkkaalta ja vähän turhankin raa’asti kaiken lian sekä kuluman paljastavalta. Usein keväisin huomaan olevani myös erityisen väsynyt, vaikka tiedä mikä juuri nyt on raskauden osuus osiaan. Kai se jotain energiaa itseltäkin vaatii, kun vauvan kasvuvauhti näinä viikkoina on jopa parisataa grammaa viikossa! Valon määrään tottuminen ottaa silti oman aikansa.
Kun viini ja drinkit ovat pannassa, löytyy nautiskeluhetkinä lasista ruusulimonaadia. Ihan lempparia!
Pääsiäisenä meillä vierailleet ystävät toivat ihanan tulppaanikimpun, jonka viimeisistä hetkistä saamme nyt nauttia. Kaunis sävy, valkoinen aavistuksella vaaleanpunaista! Minusta jo parhaat päivät nähneet tulppaanit ovat ehkä jopa ihanampia kuin vasta avautumassa olevat. Pönötys on poissa ja tilalla rento boheemius. Jotkut lajikkeet avautuvat aivan avonaisiksi eikä niitä meinaa tulppaaneiksi tunnistaa.
Keksin leikata jo kaarelle taittuvista tulppaaneista lehdet pois ja varsia sen verran lyhyeksi, että maljakon suusta näkyy vain kukinnot. Tuolla tavalla ne näyttävät virkistävän erilaisilta. Esillepanosta tulee mieleen vähän suosiossa olevat kukkalaatikot kestoruusujen kera.
Tällaista tulppaaniasetelmaa taidan joku toinenkin kerta kokeilla. Kohtahan niitä saa poimia jo omasta kukkapenkistä, sen verran nopeasti kevät tuntuu nyt lähestyvän.
Huomenna luvassa kurkistus edelliseen kotiimme, joka onkin aivan muuta kuin tämä omakotitalo. Pääsette silloin vierailulle Kallion Torkkelinmäellä ihanaan 1920-luvun kerrostalokotiin, jossa huonekorkeutta ja avaruutta riittää!
Last moments of tulips can be equally pretty, or even prettier if you ask me!
Seuraa! Follow! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest