Sisustuskoirani Pluto

Vuorossa toivepostaus, jonka aiheena on meidän perheen espanjanvesikoira Pluto. Menee hieman ohi totutun  linjan, mutta näkyyhän koira usein sisustuskuvissani, joten herran esittely lienee siinä mielessä paikallaan. Ohessa myös suosikkisisustuskuviani meiltä kotoa, joita Pluto tähdittää.
Pilke silmäkulmassa kirjoitettu otsikko kertoo vain pienen osan totuudesta. Onhan Pluto ennen kaikkea ystävä, perheenjäsen ja ‘lapsemme’. Sen lisäksi hän on myös personal trainer, terapeutti, valokuvamalli, kuvausassistentti, kanttarellikoira, uimamaisteri, leikkikaveri, sisaruskymmenikon keskimmäinen veli ja niin paljon muuta. Bonuksena hän sopii sisutukseen ulkonäkönsä puolesta, mutta on ennen kaikkea olennainen osa sitä, mitä koti itselleni merkitsee myös pintaa syvemmälle katsottaessa.

Mistä kaikki alkoi? Pitkän hauvakuumeen ja kasvattajiin perehtymisen lopputulemana helmikuussa kolme vuotta sitten perheemme kasvoi kolmehenkiseksi iki-ihanalla kaverilla, kun Pluto muutti meille. Hän oli pieni tumman suklaanruskea karvapallo, joka itki mammansa perään eron hetkellä hakiessamme hänet Savosta uuteen kotiinsa. Sopeutuminen sujui hienosti, vaikka yksin jääminen portin taakse ensimmäistä kertaa oli sydäntä raastavaa. Pian hän olikin jo ihan täysvaltainen koirajäsen perheessämme, aivan kuin aina ollut menossa mukana.
Espanjanvesikoira valikoitui roduksi muun muassa sen takia, että kyseessä on hypoallerginen rotu. Koirasta ei lähde hilsettä tai karvaa, mikä on hyvä ominaisuus allergiaperheessä ja kätevä myös siivouksen kannalta. Turkki on pehmeä ja korkkiruuvikiharalla kuin lampaankarva. Villamaisena se hylkii vettä ja likaa. Myöskään koiralle tyypillistä hajua siinä ei yleensä ole, paitsi siinä vaiheessa kun pituutta on tullut lisää. Talvella lumihangessa kierimisen jälkeen turkki raikastuu tosi paljon, vähän niin kuin villamatotkin.

Pluto on äärimmäisen leppoisa ja kiltti luonteeltaan. Rodulle toisinaan ominaista kovapäisyyttä tai arkuutta ei tästä yksilöstä löydy. Pluto rakastaa ihmisiä, luottaa heihin ja haluaa osallistua kaikkeen tekemiseen. Hirmuinen touhottaja hän on. Lenkillä käyminen ja pallon perässä juokseminen on kaikista parasta. Myös uiminen on ihanaa ja kesäisin mökillä järvi vetää kovasta puoleensa. Talvella lumessa hyppiminen ja siihen sukeltaminen on hauskaa, paitsi silloin kun pakkasta on enemmän ja tassut palelevat. Saunominen on myös suosikkipuuhaa ja pieni kuono näkyy välittömästi lasioven takaa pyytämässä päästä sisälle, kun menemme saunaan. Usein Pluto pääseekin ylälauteelle saunakaveriksi.

Pluto on tottelevainen, eikä edes koita lähteä karkuteille, vaan lauma täytyy pitää lähellä. Metsässä päästämme hänet huoletta vapaaksi. Vaikka Pluto on äärimmäisen kiltti, hän on myös kunnon vahtikoira eikä yksikään ihminen (tai koira tai polkupyörä) pääse kulkemaan talomme ohi ilman, että Pluto varoittaisi asiasta. Myös iän myötä hän toisinaan murisee vastaan tuleville uroskoirille.
Herran harrastuksiin on kuulunut muun muassa pentujen tottelevaisuukoulua ja kanttarellin etsimistä, sillä espanjanvesikoirilla on erityisen hyvä hajuaisti, ovathan ne sukua tryffelikoirina käytetyille lagotoille, eli italianvesikoirille. Myös uimakoulussa kävimme pentuna ja koirauimalaan meillä on ollut sarjakortti, vaikka järvessä uintia kesäisin ei mikään voita.

Koiramme ulkonäkö on muuttunut useaan otteeseen vuosien varrella. Pentuna turkki oli ihan tummanruskea, kulmakarvojen, kuonon ja tassujen ollessa vitivalkoiset. Myöhemmin koko turkki muuttui lähes valkoiseksi. Tällä hetkellä väri vaihtelee vaalean harmaasta, mudan sävyihin ja valkoiseen. Välillä epäilen, että hän kilttinä mammanpoikana koittaa parhaansa mukaan adaptoitua emäntänsä sisustukseen, sen verran mainiosti sävyt täsmää kotimme väripaletin kanssa. Jännityksellä odotankin aina mikä on seuraavan sesongin väriskaala.
Karva ajetaan ihan lyhyeksi kolme kertaa vuodessa, minkä myötä ulkonäkö muuttuu täysin. Silloin nallekarhumainen pyöreä olemus vaihtuu vinttikoiraa muistuttavaksi hoikkasääriseksi laiheliiniksi ja silmiä täytyy hieroa kun ei meinaa poikaa omakseen tunnistaa. Kerran trimmaaja jätti Pluton päähän pidemmän karvan, jolloin hänellä oli hullunkurinen karvalakki päässä. Ja viimeksi häntä jäi ajamatta, minkä takia se on nyt todellinen pölyhuiska. Pluton silmät olivat pentuna kirkkaan siniset, nyt ne ovat vihreänruskeat. Kooltaan hän on keskikokoinen ja kropaltaan sporttinen verrattuna moniin lyhyempijalkaisiin ja tanakampiin lajitovereihin. Rotumääritelmän mukaan kulmakarvat liittyvät geneettiseen värivirheeseen, mikä on meistä vain viehättävä ja kaunis persoonallinen ominaisuus koirassamme, vaikka näyttelyihin herralla ei olekaan asiaa.

Puolitoista vuotta sitten Pluto sai pikkusiskon kun vauvamme syntyi. Suhtautuminen on ollut ennemminkin välinpitämätöntä kuin kiinnostunutta tulokasta kohtaan. Lapsen kasvaessa välillä on isoveljen hermot meinannut mennä ja tiukoissa tilanteissa on päässyt pieniä murahtelujakin. Lapselta koiraa täytyy toki suojella, sillä pikkuneidin hellyydenosoitukset ovat välillä turhan kovakouraisia. Mustasukkaisuutta ilmenee toisinaan siten, että Pluto koittaa tulla väliin, kun leikimme lapsen kanssa ja kaipaa normaalia enemmän huomiota. Hienosti kaksikko kuitenkin on tottunut toisiinsa ja uskon, että ystävyys syvenee, kun lapsesta alkaa olla seuraa enemmän ja käsittely muuttuu hellemmäksi. Hupaisa kaksikko! Välillä huomaan myös sekoittavani lapsukaisten nimet ja kutsun tytärtäni välillä Plutoksi, kertonee siitä kuinka erottamaton osa perhettä koiruus meillä on.
Uskomatonta muuten, että Pluto ei ole kertaakaan ottanut lapsen leluja itselleen, vaikka selvästi mieli tekisi. Lapselta olemme puolestaan moneen kertaan joutuneet ottamaan koiran leluja pois. Koiran ruokavalio on laajentunut pikkusiskon myötä. Ennen häntä kiinnosti lähinnä lihaherkut ja dental sticksit, nykyisin maistuu myös siskolta lattialle tippuvat mansikat ja banaanit ihan vain muutamia uutuuksia mainitakseni. Yhteistyö ruoka-asioissa pelaa ja Pluto parkkeeraa visusti syöttötuolin viereen, koska tietää saavansa usein joko vahingossa tai tarkoituksella suupaloja pikkuruokailijalta.

Vaikka Plutoa pidämmekin perheenjäsenenä, hän on silti koira, jota koskee tietyt säännöt. Vaikka mieli usein tekisi kaapata Pluto kainaloon unikaveriksi, meillä sänky ei ole koiran paikka, eikä olohuoneen sohvat tai nojatuolitkaan. TV-huoneen sohvalle Plutolla on lupa mennä ja oma petikin löytyy. Useimmiten hän nukkuu mieluiten ihan vaan lattialla. Pluto parkkeeraa usein makoilemaan seinän viereen ja nostaa tassut seinää vasten, yksi hänen erikoisista asennoistaan. Toisinaan hän näkee unta lattialla maatessaan ja juoksee unissaan (varmaan pupuja jahdaten) tassujen vipattaessa ilmassa. Niin söpöä!
Pluto on ihan loistava valokuvamalli, koska hän on tosi ilmeikäs ja komea kaveri, jota kameran läsnäolo ei tunnu häiritsevän. Imuri puolestaan on pelottava kapistus, vaikkakin samaan aikaan myös aika kiinnostava. Hihnassa kävely vetämättä on vaikeaa ja joskus hän vahtii taloa turhankin ärhäkkäästi, mutta muuten hän käyttäytyy moitteettomasti. Tuhoja hän ei juuri ole tehnyt, eikä esimerkiksi kengät kiinnosta herraa laisinkaan.

Ei voi muuta sanoa kuin, että ihanampaa koiraa ja uskollisempaa ystävää ei voisi toivoa. Pluto on niin huipputyyppi! Hän meinaa haljeta riemusta aina kun saavumme kotiin, riippumatta siitä, olemmeko olleet poissa 30 minuttia vai työpäivän ajan. Pluto on sosiaalisena luonteena saanut myös ison ystäväjoukon ja hoitopaikkojakin löytyy. Toisinaan hän myös toimittaa seurakoiran virkaa lähistöllä asuville appivanhemmille, jotka puolestaan ottavat hänet mukaan liikkuessaan kaupungilla ja sitä kautta herran ihailijajoukko on kasvanut. Välillä kadulla tuleekin vastaan itselle uusia tuttavuuksia, jotka kertovat olevansa Pluton vanhoja tuttuja, mikä on hauskaa. Pluto voisi hyvin toimia myös terapiakoirana ja käydä viihdyttämässä esimerkiksi vanhainkodin asukkaita, koska vanhuksista hän tykkää erityisen paljon.
Olen niin kiitollinen ja onnellinen päivittäin tästä rakkaasta perheenjäsenestä. Hassu tyyppi, jonka leikkisä olemus välittyy hyvin tästä Instagram-videostani. Koiralla on ollut niin äärimmäisen positiivinen vaikutus elämään, etten olisi uskonut. Mikään ei auta palautumaan tähän hetkeen ja rentoutumaan niin nopeasti kuin koiran rapsuttaminen. Myös arkirutiineihin on tottunut nopeasti, vaikka kyseessä on ensimmäinen koirani. Koiran ansioista pääsee myös ulkoilemaan säällä kuin säällä, metsään kävelyllä ja virkistäytymään raittiiseen ilmaan, mikä on mitä parhainta vastapainoa työpäiville sisätiloissa. Toivottavasti meillä on vielä pitkä yhteinen taival edessä. Kiitos kaikesta Pluto!

Meet my three years old spanish waterdog Pluto. In addition to being the best model for my interior photos, he’s the best friend one could have and I love him to pieces.