Ilmassa leijuu vielä kupliva, juhlavieraiden kotiimme jättämä energia ja sohvan päällisiin liimaantunut glitteri saa hymyn huulille. Kun rakkaan nelivuotiaamme synttäreitä on juhlittu (peräti kolmeen otteeseen), voi huokaista helpotuksesta ja taputtaa itseään olalle. Kuinka iloista olikaan nähdä synttärisankarin riemu ja tavata ystäviä sekä sukulaisia, sekä saada koti täyteen pieniä prinsessoja päiväkodista ihkaensimmäisille kaverisynttäreille. Kaiken vaivan väärti ehdottomasti.
Tunnustan, juhlien pitäminen ei ole suosikkipuuhaani. Niin paljon pohdittavaa ja monta liikkuvaa osaa, joiden tekemisen vaatimaa aikaa tuntuu pulmalliselta arvioida oikein. Ja hups, vieraat ovatkin jo ovella! Toki pieni vauva toi tänä vuonna lisä kulmakerrointa, sillä järjestelyille sekä vieraille likenevä aika oli osaltani ihan hänen tarpeistaan riippuvainen.
Viime päivinä olen miettinyt, ovatko juhlista kokemani paineet itseaiheutettuja. Täydellisyyteen tai Pinterest-kelpoisiin juhliin en todellakaan tähtää, ei todellakaan ollut lukuisia sortteja tarjottavaa. Kakunkin mieluusti ostin valmiina konditoriasta potematta siitä tippaakaan huonoa omaatuntoa. Tarjoilujen lisäksi löysin koristelemasta kotia värikoodin mukaisesti, sortuvani teemakertakäyttöastioihin hätäpäissäni ja näpertelemästä yömyöhään lahjapusseja lapsen kavereille ongintaa varten.
Silti, kuinka helposti mieleen tuleekaan toinen toistaan hienommin koordinoidut teemat koristeluineen sekä gourmet-tarjoilut muiden juhlista, joita alkaa vaivihkaa pitämään kriteereinä onnistuneille juhlille. Omassa mielessään, siis. Kuvaavaa on, että suurin hitti kaverisynttäreillä olivat muumikeksit.
Olisiko yksinkertaistaminen kuitenkin ensi kerralla paikallaan! Imuroitu ja tuuletettu koti, ammattilaisen loihtima kakku ja pannullinen kahvia. Ei muuta. Rennompi fiilis itsellä, ja ykkösenä tietysti tärkeät ihmiset koolle juhlistamaan merkkipäivää. Eiköhän se jo riittäisi valmisteluiden osalta onnistuneen juhlan aikaansaamiseksi?
Last weekend we celebrated our daughter’s birthday…
Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest
Juhlia järjestäessä alan itsekkin helposti liikaa stressaamaan ja sitä jotenkin haluaa panostaa liikaa. Yritän leipoa vaikka en osaa ja koti pitää olla niin puhdas että yksikin villiksen tuoma roska on järkytys .
Mutta kun asiaa ajattelee just noin niin mikäs sen rennompi, kuin tosiaan se pannullinen kahvia ja herkullinen kakku ? pitäisi itsekkin opetella vähän relaamaan.
Tämä stressaaminen taitaa olla harmillisen yleistä, siis meidän stressaajien kannalta! Tiedän niin tuon tunteen, homma alkaa liian helposti rönsyämään ja näkeekin yhtäkkiä jokaikisen roskan. 😀 Onneksi näitä harjoittelun paikkoja tulee ja asian tiedostamisen kautta voi opetella siitä toivottavasti eroon ja suhtautumaan armollisemmin!