Missä yksi on, siellä on myös toinen.
Yksi parhaista ystävyyssuhteista koko elämäni aika on ystävyys koirani Pluton kanssa. Ystävyyttä koiran kanssa on mahdoton sanoittaa, se täytyy itse kokea.
Tänä ystävänpäivänä Pluto on ollut perheessämme jo viisi vuotta. Onneksi mieheni jakoi haaveen koirasta, joten sellainen meille yhteistuumin hankittiin. Päivittäin olen onnellinen tuosta kaverista!
Joka aamu espanjanvesikoira Pluto herää täynnä intoa ja elämäniloa. Tulee sängyn viereen sanomaan hyvät huomenet ja nauttimaan rapsuistaan. Pluto höristää korviaan ja alkaa vispaamaan häntää, kun hänelle puhutaan tai mainitaan sana ulos. Sana isi saa hänet haukahtamaan.
Pluton kanssa lenkkeillään, leikitään, saunotaan ja käydään mökillä. Siellä se ui minkä ehtii ja kierii turkkinsa kuivaksi mustikanvarvuissa. Suurimman osan ajasta eletään yhdessä ihan tavallista arkea.
Sillä on maailman pehmoisin kiharaturkki, jota koskettaessa huolet ja murheet haihtuvat. Todellinen terapiakoira, kuten isovanhemmilla on tapana kutsua lainakoiraansa. Kavereita ja kyläpaikkoja riittäisi. Tosin kovin pitkäksi aikaa emme Plutoa malta päästää pois, koska ilman häntä kotona on oudon hiljaista.
Sydämessä läikähtää huomatessani, kuinka koiralapseni ja ihmislapseni ovat ystävystyneet vuosien varrella. Pluto on ymmärtänyt että siellä missä tytär on, on hänenkin hyvä olla. Siellä tapahtuu aina ja leikitään.
Liikuttuneena olen viime aikoina etenkin katsellut esikoisen vauva-ajan kuvia. Niissä kaikissa pienen käärön taustalla näkyy vähintäänkin hännäntupsu. Tyhjä ensisänky pedattuna odottamassa vauvaa ja Pluto. Juuri kynnyksen yli kannettu turvakaukalo ja Pluto. Nukkuva vauva ja Pluto. Sitterissä keinuva pallero ja Pluto. Mittaamattoman arvokkaita muistoja pienten ystävysten yhteiselosta.
Onni on saada nähdä lapsen varttuvan tuollaisen lehmänhermot omaavan eläinystävän kanssa. Opettelemassa ehdotonta ja sanatonta ystävyyttä, uskollisuutta, kiltteyttä ja läsnäoloa.
Tosin, kun lapselta kysyy, mikä on hänen lempieläimensä – vastaus on hamsteri! (Seuraa vastakysymys, koska voisimme käydä ostamassa sellaisen eläinkaupasta.)
Joka ilta viimeiseksi ennen nukkumaan menoa Pluto saa kaikilta pusut ja halit. Tietysti! Ihan kuten muutkin perheenjäsenet.
Hyvää ystävänpäivää!
Happy Valentine’s Day! The bestest friends forever in the pictures.
Ihana Pluto <3 Ihan tässä herkistyi tätä lukiessa. Eläinystävämme ovat ihania!
Ihana kommentti, kiitos! Onni on eläinystävät. <3 Oikein mukavaa viikonloppua!
Ihana Pluto! Jaan niin samanlaiset koiranomistajan tunteet..
Ihanaa ystävänpäivää!
Kiitos Liisa ja ihana, kun teilläkin on koiraystävä perheessä! Koiranomistajilla on kyllä usein paljon yhteistä, se on helppo huomata ihan kävelylenkeillä törmätessä, mikä oli hauska huomata koiran hankkimisen jälkeen. Naapurusto tulee myös ihan eri tavalla tutuksi. Oikein ihanaa viikonloppua! <3
Koirat ja muut rakkaat karvakuonot <3
Pakko kysyä, että mistä minin kruunu päähine on hankittu? Niin suloinen 🙂
Niin suloisia otuksia ovat karvakuonot! <3 Tuo suloinen kankainen kruunu on Fabelabin, josta kirjoittelin tässä postauksessa:
https://blogit.meillakotona.fi/coffeetablediary/fabelab-lastenhuoneen-sisustus/
Ihana Pluto <3
Meidän perheessä podetaan koirakuumetta, ja mietinnässä on ollut mm. vesikoirat, koska olen ymmärtänyt, ettei näistä juurikaan lähde karvaa? Miten teillä, jääkö irtokarvaa matoille, vai lähteekö karva "tupsuina"?
Luonne vaikuttaa ihanalta, innokkaita ja lapsiystävällisiä..
Mukavaa alkavaa viikonloppua!
Koirat tuovat kyllä niin paljon lämpöä ja iloa kotiin! <3 Ihana kun aihe kiinnostaa! Plutosta ei ole lähtenyt oikestaan yhtään karvaa. Nyt vasta hänen ollessa viisi, huomasimme tänä talvena ensimmäistä kertaa muutamia karvatupsuja lattialla silloin tällöin. Tätä ennen ei ole karvan karvaa näkynyt. Karva muistuttaa vähän lampaanturkkia, ei siis ollenkaan karisevaa sorttia ja kaiken lisäksi se hylkii rasvaisena (kuten villa) likaa sekä vettä. Hän pyörii matoilla minkä ehtii, eikä tosiaan mattoihin jää yhtään mitään (mitä nyt toki likaa saattaisi jäädä, mutta putsaamme aina tassut sisälle tullessa) ja valkoistenkin mattojen kanssa ollaan hienosti selvitty koko tämä aika. Espanjanvesikoiraa (tai muitakin rotuja) valitessa kannattaa huolella valita kasvattaja, sillä suosittuna rotuna, toisissa suvuissa suosittu enemmän ulkonäköä kuin luonnetta, ja usein kuulee aroista yksilöistä. Hyväluonteista espanjanvesikoiraa täydellisempää lapsiperheen koiraa en voisi kuvitella. Mukavaa viikonloppua! 🙂