Viikko 5
Pääsiäisen jälkeen paluu arkeen tuntui. No, paluulta arkeen. Täytyy sanoa, että tämä uusi arki ei ole itselleni suurta herkkua, vaikka kaikki aivan hyvin onkin.
Hyvät uutiset epidemian hitaasta edistymisestä jätti hölmistyneeksi. Mitä seuraavaksi? Pahinta itselle, kuin ammattilaisten mukaan ihmisille yleensäkin on epätietoisuus. Kauan poikkeustila vielä jatkuu? Eri asia jos tietäisi, että heinäkuussa elämä palaa normaaliksi, mutta kun kukaan ei voi sitä varmaksi sanoa.
Jos jotain hyvää niin parisuhteelle korona-aika on tehnyt ainakin meidän perheessä selvästi hyvää. Onneksi niin, auttaa jaksamaan paremmin poikkeustilaa, kun yhteishenki kotona on pysynyt pääosin korkealla. Oman perheen merkitys kyllä korostuu näinä aikoina, vaikka yhtä lailla kaipaankin jo todella kovasti normaalissa arjessa saatavilla olevaa lastenhoitoapua.
Luonto yllätti takatalvella. Oli lumisempaa kuin koko talvena. Lapset sentään olivat innoissaan, kun tehtiin lumiukko ja herättiin monena aamuna talvimaisemiin. Huhtikuussa oli vaikea itse enää innostua lumesta.
Omat vakiolenkkipolut alkoi jo vähän kyllästyttämään vaikka edelleen toivat tärkeitä henkireikiä arkeen neljän seinän sisällä. Haaveiltiin automatkasta uusia maisemia fiilistelemään ja hakemaan hyvää pitsaa paljon kehutusta Caperista. Toteutettiin haave viikonloppuna ja oli hyvää.
Laitoin vihdoin esikasvatushommat aluille, kun tilaamani siemenet vihdoin saapuivat. Jännittävää, onnistunkohan. Harvoin tuntee olevansa niin lähellä luontoa kuin kasvattaessa itse omat kasvinsa.
Viikonloppuna juhlittiin mieheni synttäreitä perinteisesti brunssin merkeissä. Keväällä alkaakin juhlaputki meidän perheessä ja synttäreitä juhlitaan perheessä läpi kesän – tänä vuonna tosin tavallista pienemmin juhlin.
Jaoin Instagramissa kuvia edellisvuodelta puutarhastani ja sain teiltä kivoja viestejä vastaukseksi. Ihanaa kun niin moni jakaa innostuksen aihetta kohtaan. Itsekin olen saanut inspiraatiota esikasvatteluihin seuraamiltani ihmisiltä, kuten aina niin positiivinen ja innostava Hilla. Puutarhahuuma kohosi entisestään ja löysin netistä inspiroivia puutarhoja, joista ajattelin kirjoittaa omassa postauksessaan.
Viikko 6
Huomasin alkaneeni nauttimaan kotona olemisesta! Pienemmän nukkuessa päiväunia olen tehnyt pihatöitä ja muutenkin elämä on siirtynyt ulkotiloihin. Myös jotain kummaa oli tapahtunut, huomasin sietokykyni jatkuvalle kaaokselle ja sotkulle kotona nousseen. Tai siis en enää kiinnittänyt sotkuun huomiota tai stressaantunut siitä, että leluja on aina joka paikassa, keittiöön kasaantuu tiskejä jne. Sen sijaan että käyttäisin päiväuniajan kodin puunaamiseen, tein asioita, joista saan iloa ja virtaa. Kuin valot olisivat syttyneet päässäni tämän oivalluksen suhteen.
Puutarhan hoitaminen jatkui, ja se onkin ollut tärkeimpiä henkireikiä sekä onnea elämääni tuoneita asioita tänä koronakeväänä. Tuskinpa olisin innostunut kasvattamaan kymmeniä kasveja puutarhaamme ilman tätä lockdownia, ja kuinka paljon tyydytystä se on tuonut. Iltaisin aina sumutan pienet taimien alut, kuiskin niille ja ihmettelen, mitä en tapahtunut sitten edellispäivän. Sain päähäni, että haluan leikkokukille omistetun laatikon puutarhaani ja tilasin sitä varten vielä kerran kasan siemeniä. Jokohan alkaisi siemenet riittämään.
Teimme suussa sulavan hyvää lehtikaalipitsaa ja fiilistelimme ajatusta grillatusta pitsasta. Sikke Sumarin Nami Namasteen aamusämpylöitä olemme tehneet viikottain reseptiä ensi kertaa testattuamme pari viikkoa sitten. Luinkin, että jauhojen myynti on kolminkertaistunut korona-aikana. Ymmärrän, ja kuinka ilahduttava trendi!
Aiemmista ristiriitaisista tuntemuksista huolimatta aloin yllättäen nauttimaan suuresti tästä elämänvaiheesta. Syvä rauha laskeutui (ainakin hetkellisesti) sisimpääni, mistä suuri kiitos Eckhart Tollen sanoille, kaivettuani hänen kirjansa kuukausien tauon jälkeen esiin, äänikirjana tällä kertaa tosin. Oivalsin muun muassa, että työelämän käynnistyessä kunnolla ehdin luultavasti tehdä töitä niin paljon, kuin ikinä haluan, joten miksen nauttisi tästä erilaisesta elämänvaiheesta sen sijaan että pyristelisin vastaan.
Tein lisää puutarhatöitä, nautin käsillä tekemisestä ja kasvaneesta omavaraisuuden tunteesta. Koin onnea siitä, että sain tällaisen bonuskevään lasten kanssa kotona heidän ollessa vielä pieniä.
P.s. Kuvat viime kesän Italian reissulta, jonka arvo muistoissa on noussut tänä keväänä arvoon arvaamattomaan.
Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest
Leave a Reply