Kuinka yllättävää elämä välillä on, eikä ainoastaan hyvässä. Silti onneksi useimmiten asioissa on lopulta hopeareunuksensa, myös niissä sydämentykytyksiä ja huolta aiheuttavissa. Neljä yötä sairaalan lattialla, ja oma koti tuntuu ylellisemmältä ja aisteja hellivämmältä kuin koskaan aikaisemmin. Terveyttä muistaa taas arvostaa. Tällaisissa yllättävissä tilanteissa aika pysähtyy, ja mieli täyttyy huolesta. Täytyy vain luottaa, että asiat lopulta kääntyvät parhain päin ja keskittyä olemaan kiitollinen tarjolla olevasta hyvästä hoidosta.
Sairaalat ovat jänniä paikkoja, joissa on ihan oma verkkainen rytminsä ja tunnelmansa. Kuin omia pieniä kaupunkejaan erillään ‘normaalista elämästä’. Ihmiset tulevat, menevät, ja kohtaavat toisinaan. Yht’äkkiä Instagramissa näkyvät jutut tuntuvatkin ihan absurdeilta, turhamaisilta ja kaukaisilta. Tuntuu erikoiselta hypätä hetkeksi sairaalan lehtikioskista ostamani Sköna Hemin kauniille sivuille, kun vieressä piippaa monitori ja päällä on lainaan saatu ärhäkän pastellin sävyinen trikoinen yöasu. Sairaalasta käsin elämän prioriteetit kirkastuvat kummasti. Niin paljon aikaa yhtäkkiä ajatella ajatella. Kuin joku olisi painanut pausea normaalista elämästä varoittamatta.
Huolen alettua helpottaa huomaakin, että iloa päiviin löytyykin ihan pienistäkin asioista. Tajuaa myös, että myös vaivat voisivat olla paljon suurempiakin. Ymmärtää olevansa lopulta hurjan onnekas. Vaikka koti-ikävä vaivaa, niin kauan kun edes osa perheestä on samassa paikassa löytyy pieniä suuria ilon hetkiä lopulta aika helpostikin. Yhdessä olo ja arkiset puuhat sujuvat kyllä vieraammassakin ympäristössä ja epäoleellisempi menettää merkityksensä. Viihtyä voi pientenkin asioiden johdosta, kuten vaikka mieltä nostattavaa musiikkia kuunnellen, tai kun tuntee tulevansa rauhoittavan ystävällisesti kohdatuksi vuoroon sattuneen henkilökunnan toimesta. Tai kun on ollut neljän seinän sisällä päiväkausia pikku potilaan kanssa, pääsee käymään kotona suihkussa, ja annetaan lupa lähteä ulos pienelle kävelylle ihastelemaan kevätkukkia ja vihertäviä koivuja. Herää tahto auttaa niitä, jotka joutuvat olemaan sairaalassa pidempiä aikoja, tai poissa kotoaan pysyvämminkin.
Kuinka valtavan ihanaa olla taas kotona koko perhe yhdessä. Saada herätä omasta sängystä. Juoda aamulla suosikkikahvia omasta ihanasta mukista. Viime viikolla olohuoneen sohvapöydälle maljakkoon keräämäni omenapuun oksat ovat alkamassa kukkimaan. Etupihan kirsikkapuu on puhjennut vaaleanpunaiseksi hattarapilveksi poissa ollessa. Haluan luvata itselleni, etten enää koskaan pidä elämääni itsestäänselvyytenä. On vappuaatto ja niin monta syytä juhlia ja iloita elämästä!
Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest
Eikö olekin jännä kuinka pienet asiat tekevät ihmisen lopulta onnelliseksi? Hyvä että kaikki on nyt hyvin.
Kyllä! Tärkeitä omalla tavallaan tällaiset havahtumiset, muistaa kuinka tärkeitä ne pienet asiat on. Kiitos myötäelosta ja hyvää keväistä viikkoa! <3