Luettuna tämän Instagram-postauksen arvostamaltani sisustusbloggaajalta koin suurta helpotusta. Ihanaa kun joku toinen pukee omat tuntemukset niin rehellisesti sanoiksi, eikä kaiken tarvitse olla pelkkää positiivista. Koska blogin haluan pitää hyvän mielen paikkana, jonne ammentaa hyvää energiaa ja inspiroituneita fiiliksiä elämän ihanuutta tietoisesti korostaen, tuntuu välillä helpommalta olla postaamatta mitään kuin kertoa, mitä oikeasti kuuluu.
Kynnys lähteä raottamaan yhtään niitä alavireisempiä fiiliksiä, joita tämän blogikuplan ulkopuolella välillä eletään on yllättävän korkea vaikka uskonkin rehellisyyteen teitä lukijoita kohtaan. Kaikenlaisia päiviä ja kausia elämään mahtuu, ihan niin kuin kenen tahansa ihmisen elämää – edes ilman sen kummempaa draamaa tai surua.
Joskus vaan tuntuu jotenkin epäaidolta lähteä fiilistelemään vaikkapa kuvien ihania joulutunnelmia, kun mieli ei yletä kuvien tarjoamien sulosointujen tasolle – vaan on aivan toisessa mollien säestämässä ääripäässä. Toisaalta usein hyvistä asioista kirjottamaan itsensä töytäisy saa fiilikset kohoamaan, kun huomion tietoisesti kiinnittää positiiviseen.
Tiesittekö että onnellisuustutkijoiden mukaan tietty osa taipumuksesta onnellisuuteen pohjautuu yksilön geeniperimään? Toisilla on perimänsä puolesta suurempi taipumus positiivisuuteen, kuten vaikka Nalle Puhilla. Toiset taas pystyvät samaistumaan paremmin Ihaaseen. Tämän perustason on tutkittu palautuvan melko nopeasti, myös traumaattisten elämäntapahtumien jälkeen. Tiedättehän ne tarinat, kun ihmiselle on tapahtunut jotain perus tallaajan näkökulmasta täysin musertavaa, ja he onnistuvat löytämään tilanteesta positiivisen puolen? Tyyppiä Pekka Hyysalo ja Emilia Lahti. Todella ihailtavaa ja inspiroivaa sisukkuutta, joka ei varmasti ilmaiseksi tule.
Onneksi tutkitusti toinen puolisko onnesta rakentuu omien tekojen ja ponnistelujen pohjalta. Kuka tahansa voi tietoisesti oppia tuomaan elämäänsä hyvää mieltä ja onnellisuutta tukevia ajatusmalleja sekä elämäntapoja. Levätä riittävästi ja huolehtia itsestä ihan ravitsemuksesta lähtien. Muistaa tehdä ilahduttavia asioita ilman tavoitteita oli se sitten kävelylenkki tai hetki kirjan parissa. Voimistaa positiivisiä ajatusmalleja, kuitenkin sallien tunteiden kirjon.
Itse koen olevani ehkä ennemmin niitä, joilla ei ole geneettistä etumatkaa näissä asioissa, joten apuja täytyy tietoisesti hakea muualta ettei jää junnaamaan harmauteen. Tarvitsisin ensinnäkin paljon unta sekä jonkun verran omaa tilaa voidakseni hyvin ja tämä osa-alue on kokenut ehkä suurimman muutoksen äidiksi tultuani. Riittämätön palautuminen verottaa, kaikista ihanista vanhemmuuteen liittyvistä asioista huolimatta. (Meillä alkoi muuten juuri unikoulu osa X ja vielä en uskalla hehkuttaa, mutta yllättävän lupaavalta vaikuttaa alku!)
Myös kaikenlaiset krempat, kuten piinaava PMS sekä viime aikainen yllättävä iskiastyyppinen kipu ja jalan raahaaminen perässä, sekä lapsen sekä koiran sysääminen puolison hoidettavaksi saa mielen erityisen herkästi matalaksi. Huonompi vointi vaatii etenkin hyvinvointia tukevia valintoja, joita olen löytänyt viime aikoina akupunktiosta, menojen karsimisesta sekä kasvisruoasta, jota kroppani on suorastaan huutanut.
Mollisointujen tunteminen tuntuu aivan erityisen väärältä silloin, kun tiedostaa elämässä niin älyttömän monen asian olevan paremmin kuin hyvin. Alavire ei varsinaisesti helpota, kun alkaa soimaamaan itseään, miksei vaan voisi olla iloinen ja positiivinen. Olenhan monessa mielessä etuoikeutetussa asemassa, kiitollinen paljosta ja onnistunut pienin askelin kulkemaan jo pitkälle kohti itselle merkityksellisempää elämää. Mutta niinhän se on, elämän ylä- ja alamäet ovat suhteellisia ja koskettavat meitä kaikkia.
Mutta tiedättekö, joskus tällaiset pienet avautumiset saattavat myös helpottaa! Ihan näiden muutamien lauseiden rustaaminen, ja rohkeuden kerääminen julkaisu-napin painamiseen saavat asiat oikeampiin mittasuhteisiin. Uskon myös teidän mahtavien ja fiksujen blogini lukijoiden tietävän myös sen, että on sitä muutakin elämää tälläkin puolella ruutua kuin jatkuvaa sisustusilotulitusta ja ainaisen idyllisiä hygge-hetkiä.
Tällaisia, vähän toisenlaisia terveisiä blogikuplasta tällä kertaa!
P.s. Nyt kun olo vähän keveni, niin täytyy mainita nämä kuvien ilonpilkahdukset. Joulutorttukausi on meillä alkanut jo ja kahviin laitoin vähän glögimaustetta. Innostuin hankkimaan myös ensimmäisen hyasintin syksyn Tukholman matkalta hankittuun Svensk Tennin ruukkuun.
Myös jouluteemainen juuri ilmestynyt Stockmann Magazine toi joulutunnelmia kotiin tällä viikolla! Mukavaa lukemista, ja joululahjaideoistakin on kiva saada vinkkejä kauniisti ja laadukkaasti paketoituna. Lehden päätoimittajan, Trendin ex-päätoimittaja Jenni Liedon luotsaamaa editoriaalista sisältöä olisi tosin voinut olla omaan makuuni vieläkin enemmän – sen verran tasokkaita juttuja lehdessä oli mainostyyppisempien sisältöjen ohessa. Kiva vaan alkaa hiljalleen fiilistelemään lähestyvää joulua!
Little bit darker thoughts with a few steps closer to Christmas time…
Hyvä kirjoitus teiltä molemmilta, kiitos. On kuitenkin virkistävää katsella kauniita kuvia ja inspiroitua tällä puolella, vaikka harvemmin ne toteutuu omassa huushollissa. Jaksamista arjen pyöritykseen.
Kiitos Paula! Välillä vähän pintaa syvemmällekin.. Hyvää alkutalvea sinulle myös! <3
Kauniit kuvat ja vielä kauniimpi kirjoitus – totta joka sana. <3
Kiitos Sanna! <3 Myös siitä että olet samoista aihepiireistä rohjennut jakamaan kauniita ajatuksiasi blogissasi.
Ihana avautuminen! Niin paljon kuin tykkään katsella kauniita kuviasi ja lukea soljuvaa tekstiäsi, niin kyllä jokaisen lukijan täytyy (täytyisi) tietää, että arki sinunkin elämässä on. Mielestäni olet kuitenkin osannut ilmaista juuri nuo onnen hetket ja hyvänolon tunteet ja kiitollisuuden kaikesta blogisi sivuilla ja tuonut siten meille lukijoillekin hyvänolon tunteen arkeemme. Minä ainakin haluan uskoa, että kaikilla on omanlaisensa arki ja omanlaisensa taakat elämässä. Niistä vain pyritään selviytymään ja monet blogit tuovat siihen omaan arkeen juurikin sitä syvyyttä eri osa-alueilta. Ei ole ollenkaan väärin, että ihmiset välillä puhuvat negatiivisistakin asioista, se tuo blogiin lisää inhimillisyyttä. Muutaman blogin lukemisen olen lopettanut, eivät ne huonoja ole, mutta säästän itseäni ylenpalttiselta surkeuden ja ja apatian kuulemiselta. Eiköhän tuota löydy ihan tarpeeksi omasta elämästäkin ajoittain:))) Mukavia päiviä sinulle!
Kiitos Villis! Hyvin peilasit ajatuksiani ja tunne vahvistui, että joskus pieni avautuminen myös niistä ei iloisimmista fiiliksistä on myös teidän lukijoiden mielestä sallittua. Tärkeää on tietty pitää balanssi, että tunnelma pysyy positiivisena! Niin aina itsekin ajattelen, että blogeihin tullaan viihtymään ja rentoutumaan, virkistäytymäänkin toivottavasti, jolloin haluan tarjota vain parasta ja pelkkää hyvää (toki laatu hieman vaihtelee). Toisaalta tuntuuu tärkeältä pitää aitous tekemisessä mukana, ja siihen kuuluu välillä mielipiteiden esittäminen vaikka ne eivät olisi suosituimpia ja ehkä jotain tämän tapaista. Oikein hyvää marraskuuta ja talven alkua sinulle myös! 🙂
Ihana blogi sinulla, aivan uusi löytö minulle. Ihan heti pitää kysäistä mistä nuo kivat servetit ovat, sillä tarvitsen moisia ensi sunnuntaina ja tuossa olisi se mitä etsin ja ehkä pääsen nyt vähemmällä etsimisellä 🙂
Pitääkin uppoutua illalla blogisi tunnelmaan paremmin!
Hei Leena! Todella mukavaa että olet löytänyt tänne, ja jätit kommentinkin! Servietit ovat minustakin hurjan kauniit ja vuodenaikaan ihanasti sopivat. Ne ovat Havi’s merkin, jota myy mm. K-Citymarket, Prisma ja Stockmann. Itse näin nuo ensiksi ystäväni kotona ja ostin omani nuo Ruoholahden K-Citymarketista.
Lämpimästi tervetuloa takaisin paremmalla ajalla ja mukavaa viikkoa! 🙂