Mun pojat. Meidän jengi, jonka kanssa hengaillaan nykyisin iso osa päivistä. ♡
Näen heitä ja näitä kuvia katsellessani nupuillaan olevan ystävyyden, joka lämpenee päivä päivältä. Karvakuonon pyöriminen vauvan ympärillä viihdyttä selvästi ja saa leveän hymyn hänen naamalle, eikä talomme ohi kulkevista varoittava vahtihaukku saa pientä edes säpsähtämään. Tuttuja ääniä hänelle jo kohdussa ollessaan.
Pluto taas nuuhkii vauvaa varoen, nuolaisee ja on ymmärtänyt siinä olevan uusi leikkikaveri. Se on alkanut jo tuomaan lelujaan heitettäväksi pikkuiselle, joka ei vielä hetkeen ymmärrä niiden tarkoitusta koiran harmiksi.
Uskon eläinystävien opettavan jotain sellaista arvokasta lapsille ja ihmisille ylipäänsä iästä riippumatta, joka tallentuu sydämiin ja kulkee mukana loppuelämän.
Beginning of a great friendship…
Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest
Hellyttävää ❤️
❤️❤️❤️
Aivan ihania kuvia! Minua on vauvana ollessani vahtinut perheemme silloinen koira – kun aloin itkemään ulkona vaunuissa, koira oli juossut sisälle kertomaan sen. Siihen aikaan kun ei ollut itkuhälyttimiä. Vähän vanhempana olin usein kömpinyt itse koiran petiin, koiran kylkeen nukkumaan. Kyllä koirakaveri on ihana kaveri <3