Pihakuulumisten ja -suunnitelmien jälkeen on vuorossa vilkaisu terassimme sisustukseen. Terassin kalustus on päivittynyt viime vuodesta ja ajattelin jakaa samalla kertaa kokemuksia ulkokalusteistamme, jotka koostuvat moderneista edullisista ja keskihintaisista vaihtoehdoista.
Terassimme viihtyvyys parani merkittävästi, kun löysin sattumalta modernin siron valkoisen teräsrunkoisen sohvan pehmeän harmailla tyynyillä. Sohvan ostin edullisesti kesän alussa rautakauppareissulta. Koska kuljetuksessa klommoja saanut sohva oli tukeva ja maalin kolhut helposti pois maalattavissa, tartuin oitis tilaisuuteen. Laadukkaisiin arvokkaampiin pihakalusteisiin satsaus on varmasti perusteltua pitkällä tähtäimellä, mutta meille tuhansien satsaus ei tällä kertaa tullut kyseeseen. Onneksi löysimme silmää miellyttävän ja mukavan budjettivaihtoehdon hyvällä alennuksella. Olin aiemmin pähkäillyt sohvan teettämistä tai puisen sohvan maalaamista, sillä juuri tämän henkistä kevyttä vaihtoehtoa ei ollut tullut aiemmin vastaan sopivassa hintaluokassa.
Moderni sohvaryhmä (Sensum, Venice) koostuu kolmesta kahdenistuttavasta sohvamodulista, nojatuolista, istuintyynyistä ja yksivärisistä koristetyynyistä sekä pöydästä, jonka saa myös rahiksi mukana tulleen tyynyn avulla. Niinpä löhöasentoonkin saa itsensä helposti, jopa useamman hengen porukalla. Tykkäämme sohvan simppelistä tyylistä ja huoltovapaudesta. Istuintyynyt pysyvät jämäkästi paikallaan, ja siirrämme ne aina katoksen alle suojaan silloin kun sadetta on luvassa. Lisäksi tuon usein kasan sohvatyynyjä sisältä ulos siirtyessä, jolloin sohva tuntuu ja näyttää vielä kutsuvammalta.
Kierros jatkukoon terassimme ruokailutilaan. Niin ikään budjettihintaluokkaa edustava Ikean Vittsjö-hyllykkö jatkaa edelleen oivana laskutasona ja sisustuksellisena elementtinä ruokapöydän vieressä. Hyllykkö ei ole varsinaisesti ulkokaluste ja alkuperäiset levyt eivät talven yli kestäneet, vaan turposivat reunoista kosteuden takia. Hyllylevyt vaihdoin uusin vanerisiin ja maalasin aidan ulkomaalilla mattamustaksi, joten niiden pitäisi kestää hyvin jatkossa säätä. Jauhemaalattu kehikko selvisi hyvin koko kauden ja talven yli katoksen alla täysin vaurioitta.
Kokemuksia betonimaisesta mikrosementtipöydästä minulta kysytään usein, joten ajattelin kirjoittaa aiheesta tähän. Viime kesänä teetetty ‘betonipöytä’ kesti virheettömän koko ensimmäisen kesän ja se olikin mieluisimpia hankintoja ensimmäisenä terassikesänämme. Pöytä unohtui ulos syksyn sateisiin ja ehti siihen ensimmäiset lumetkin sataa, josta se myöhemmin siirrettiin katon lipan alle. Liekö tuosta rasituksesta johtuen huomasimme harmiksemme keväällä pöydän pinnassa halkeamia ja lopulta huomasimme levyn olevan myös vähän taipunut. Aluksi pöytälevyn tekijä mietti, olisiko halkeamat voinut korjata hiomalla ja sementoimalla, mutta he varmuuden vuoksi lopulta suosittelivat uuden levyn tekemistä, mistä sovimme yhteistuumin.
Tällä kertaa pohjalevy on tukevampaa pinnoitettua vaneria, lakkakerroksia on enemmän ja pohjassa on rautaiset tukilevyt jotta levy ei pääse vääntymään. Pöytälevyn kestoa ensi kesään jäämme seuraamaan jännityksellä, sekä peukut pystyssä toivomme pitkää ikää pöydällemme, koska mikrosementin käyttö ulkokalusteessa on vielä niin uusi juttu ja ‘takuita’ ei ole. Lupaan raportoida taas ensi kesänä! Kannattaa siis uudelleen harkita, jos mietinnässä on mikrosementtipöytä ulkotiloihin ja ehdottomasti siirtää pöytä ainakin sateelta suojaan talveksi.
Kaikesta huolimatta tykkän kyllä edelleen paljon pöydän eläväisestä sekä kevyestä ilmeestä ja mikrosementistä materiaalina. Pinnassa ei jäljet näy ja se on helppo pyyhkiä. (Ja mikrosementoinnin tekijäksi suosittelen lämmöllä taitavaa Pisaramerta, jonka huippupalvelusta iso kiitos!)
Vähäeleisen ruokapöydän kaveriksi hankittuihin mustiin Hayn Hee-tuoleihin olemme olleet ulkokäytössä tosi tyytyväisiä. Tuolit olivat ulkona talven katoksen alla eikä käytön jälkiä huomaa niistä. Tuolit ovat syystäkin hurjan suosittuja, enkä ihmettele sillä ne sopivat mainiosti skandinaaviseen moderniin tyyliin ja hinta-laatusuhde on loistava näissä tuoleissa. Rimojen ansiosta vesikään ei pääse tuoleissa seisomaan, joten ne kuivuvat sateen jälkeen hetkessä. Toki istuintyynyt nämä tuolit vaativat, eivätkä ole omaperäisin vaihtoehto.
Näiden kalusteiden lisäksi perheemme ehkä suosituin kaluste on katon lipan alta löytyvä Pihanolta saatu La Siestan riippumatto. Matto on punottu perinteisin menetelmin ohuista langoista ja siinä maatessa olo on lähes painoton. Lisäksi suureen mattoon sopii hyvin parikin ihmistä kerralla, joten siinä luemme usein kirjoja lapsukainen kainalossa. Aivan ihana paikka päiväunille, kun kuumasta auringosta sohvaryhmältä kaipaa varjoon! Niin ikään käytössä jatkavat maailman mukavimmat ja kevyimmät Fiam Fiesta-kansituolit, jotka kulkevat pitkin pihaa mukana sinne, missä huvittaa istua. Näitä kalusteita voin lämpimästi suositella!
Terassimme kalustus on sohvahankinnan myötä etenkin hyvällä mallilla. Ihanaa! Tykkään, että terassilla on myös reilusti tilaa liikkua ja ilmaa kalusteryhmien välillä, jolloin ne muodostavat omat väljät tilansa. On myös paikkoja ruukkukasveille, sekä grillille, joka vedetäään katoksen alta esille aina grillatessa eli melkein joka päivä. On tilaa ruokailun ja istuskelun lisäksi leikkiä ja joogata. Tämä ulkojooga on kesän toivelistallani, onneksi ehtii vielä!
Aurinkovarjon hankintaa harkitsen, sillä terassilla on todella kuuma keski- ja iltapäivän auringossa, joten liikuteltava varjo tekisi terassielämästä entistä miellyttävämpää. Lisäksi suunnitelmissa on teettää vielä iso säilytyslaatikko-penkki katon lipan alle sohvatyynyjen säilytyspaikaksi.
Aurinkoista alkavaa viikkoa!
Let’s have a look at our patio furniture! Summer luckily continues as August is only about to begin.
Terassilta terveisiä! Pihan kuulumisia ja suunnitelmia
Vihdoin terassi- ja pihajuttujen pariin! Ne ovat vallan unohtuneet tänä kesänä, joten tässä kuulumisia vähän laajemmin yhdellä kertaa. Mukana kuva terassin tämän vuoden ilmeestä, kivipuroprojektistani ja istutussuunnitelmistakin. Sisustuksesta ja kokemuksia terassikalusteistamme tulossa erikseen piakkoin. Onneksi ihania aurinkopäiviäkin on sopinut loman joukkoon, joten terassista on myös oikeasti päässyt nauttimaan viime viikkoina. Lomalla on myös ehtinyt puuhata ja somistaa, jonka ansiosta terassilla ja takapihalla viihtyy taas.
Kuvissa siis takapihamme, jonne rakennutimme vuosi sitten terassin Siperian lehtikuusesta. Terassilauta on harmaantunut luonnollisen kauniisti, kuten toivoimmekin. Ainoastaan talon seinustan vierellä katon lipan allaolevat puut ovat vielä harmaantumatta, sillä ne eivät kastu sateessa eikä aurinkokaan lautoihin juuri paista. Ajan kanssa tuo sävyero toivottavasti hiljalleen tasoittuu. Tikkuja terassista ei juuri ole irronnut, mutta keväällä puu hilseili jonkun verran.
Viime kesänä maalasimme vanhan aidan mattamustaksi. Sävyn muutos ruskeasta skarpimmaksi miellyttää edelleen, musta tuo rauhallisen taustan pihalle ja raikastaa myös samean sävyistä vanhaa rapattua talomme. Talon julkisivun raikastus ja uusi sävy rappauksen myötä on myös onneksi tulevaisuudessa edessä – sitä odotellessa!
Pihamme jakaantuu ikään kuin kolmeen osaan. Monille perennapenkeille omistetun etupihan puistomaisen puutarhan vastapainoksi toivoimme helppohoitoisen ja simppelin takapihan. Takapiha puolestaan johtaa alapihalle, joka vielä on pöheikköä. Sinne puolestaan rakennetaan lähivuosina puutarhaa, hedelmäpuita sekä marjapensaita. Ehkä myös autokatos ja varasto, toinen terassi, kasvihuone, grillikatos tai leikkimökki jollain aikataululla.
Koska takapihalla on luonnostaan kalliota ja metsikköä, toive helppohoitoisesta pihasta oli suhteellisen helppo toteuttaa. Kalliota on kaivettu lisää esiin ja montut täytin Kivikoplasta saaduilla kivillä, sillä toiveissa oli japanilaishenkinen kivipuro kallion kaveriksi. Kivipuro on kaunis ja helppohoitoinen vaihtoehto kallion koloja täyttämään, jolloin niihin kasaantuva sadevesikään ei näy. Rikkaruohotkin pysyvät melko hyvin poissa, kun kallio on ensiksi putsattu mullasta, vaikka toki vähän hiekkaa kivien alle valuukin ja sen myötä joku satunnainen kasvi toisinaan nypitään pois kivien välistä.
Kiviä oli mukava asetella paikoilleen ja ne miellyttävät enemmän silmääni kuin perennapenkit tuossa kohdassa. Vielä yhden säkillisen taidan kiviä hankkia, jotta saan muotoiltua puron ääriviivoja vielä selkeämmiksi. Kivillä on helppo rajata myös kasvialuiden reunoja siistimmiksi.
Kallion vieressä ja terassin kylkeen on myös istutettu viime kesänä nurmikkoa. Nurmikko voi huonosti alkukesästä ja hetken harmittelin, miksi emme hankkineet tuuheampaa siirtonurmea. Onneksi apuun tuli blogin kautta testiin saamani GreenCaren nurmikonhoitotuotteet. Olemmekin hoitaneet onnistuneesti nurmikkoa GreenCare Nurmikkokalkilla, häätäneet sammalta SammalPois-lannoitteella, lannoittaneet Kevät & Kesä Plus -sekoitteella sekä paikanneet nurmikkoa Nurmikon paikkausseoksella.
Helpottuneena voin todeta, että nurmikkomme on alkanut virkistymään tällä cocktaililla, sillä nurmikon soisi muuten luonnollisessa tilassa olevassa puutarhassa asustavan ainoastaan tuuheana ja hyvinvoivana.
Kesäkukkina ruukuissa meillä on terassilla tänä vuonna oliivipuita Ikean terassikuvauksista lunastettuina alkukesästä sekä ihastuttava suklaakosmos. Pöydällä puolestaan ilahduttaa raikas valkoinen syysasteri. Niin ikään samoista kuvauksista hankitusta kasvatuslaatikossa ovat voineet hyvin niin salaatit kuin yrtitikin, joita on ollut kiva hyödyntää kesäisissä kokkailuissa. Pihasuunnitelmassa olisi paikka isoille kasvatuslaatikoille taka- ja alapihan väliseen rinteeseen, mutten ole varma tarvitsemmeko tätä enempää yrttejä ja salaatteja ainakaan – toki vihanneksia voisi olla kiva kasvattaa omassa puutarhassa. Terassinnurkassa puolestaan nököttää kuvissa perennapenkkiin päätyvät valkoiset kellokukat, jonka kapeaan tuuheaan lehdistöön ihastuin kukkien lisäksi.
Istutustöitä on vielä vähän suunnitteilla loppukesäksi. Monivuotisista suunnitelmissa oli tehdä istutusalue sohvan taakse terassin ja kallion väliin, jossa kasvaa nyt rikkaruohoja. Ajatuksissa oli laittaa siihen koristekastikkaa. Kuinka huvittavaa, tämän suunnitelman mietittyäni jokin kaunis kastikka oli mystisesti löytänyt tiensä lähistöllä olevaan vanhaan lilja- ja iirispenkkiin ja sopii siihen kuin nakutettu. Suunnitelma vielä erillisestä koristekastikkapenkistä saikin hyvän parin ja vahvistusta entisestään. Lisäksi nurmikkoaluetta on tarkoitus laajentaa viistosti takana häämöttävää mäntyä ja timanttituijaa kohden sekä kaivaa esiin rikkaruohojen peittämää kalliota laajemmalta aleelta nurmikkoalueeen jatkoa rajaamaan. Aidan reunus puolestaan voi jatkossakin olla rennosti luonnontilassa, ja osa kalliosta maksaruohon peitossa.
Lilja- ja iirispenkin jatkeeksi aidan viereen siirretään myös helminukkajäkkärä etupihan puutarhan perennapenkistä. Helminukkajäkkärä on todella voimakkaasti leviävä laji, jota en voi kokemukseni perusteella suositella perennapenkkiin. Leviäminen aidan reunaa pitkin pöheikköön ei puolestaan haittaa, sillä kasvi on kaunis sinänsä ja kauniis hersyvä sekä hurjan tuuhea. Sopii paremmin isommalle alueelle, missä se voi vapaasti levittäytyä.
Yksinäisen timanttituijan ja männyn kohdalle tulisi pari eri korkuista timanttituijaa kolmen tuijan ryhmäksi. Niin ja tuo hurjan korkea mänty pitäisi yläpäästä hajaoksien osalta trimmata (prioriteettilistan jäkipäässä tosin, miestä en uskalla päästää kiipeämään eli joku partio pitää siihenkin palkata)! Olen niin iloinen, kun meillä kasvaa omassa ja naapuruston tonteilla vanhoja komeita mäntyjä, jotka näyttävät ihanilta läpi vuoden. Samoin kallio on kaunis luonnonelementti (+ kallio talon takana lupaa hyvää fensghuita, kun selusta on suojattu ja taloa eivät tuulet heilauttele).
Samaan syssyyn takapihan toiseen laitaan, mustan säleikön ja metsikön väliin hiekkalaatikon taustalle tontin rajalle puolestaan tulisi kameliajasmike. Jasmikkeet ovat niin ihania, niitä olisi ihana saada ehkä myös alapihan puutarhaan. Etupihalle puolestaan samaiselle tontin rajalle tulisi vielä tänä kesänä kourallinen pallohortensioita sekä valkoisen syreenin viereen kadun reunaan pari uutta taimea tulevaisuuden syreeniaidanteeksi. Talomme pohjoispäädyn (säleikön takainen) metsätontti on tulossa jossain vaiheessa myyntiin, joten toiveissa on aloittaa jo kasvillisuuden lisäys muutoksia ajatellen ja harventuvaa näkymää kaunistamaan.
…Niin ja haaveilen kyllä edelleen lasiovesta makuuhuoneestamme suoraan terassille! Voisikohan se jotenkin onnistua vielä tänä kesänä. Jospa vain. Olisi niin ihana avata aamulla ovi makuuhuoneesti ja hipsiä aamutakissa terasille aamukahville. Aamuauringon ensimmäiset säteet paistavat, kuinkas muutenkaan kuin juuri suoraan idän puoleisen makuuhuoneemme edustalle.
Myös uusia pihavalaisimia on toiveissa joka puolelle taloa, liuskekiveystä talon edustan polkuihin ja aita etupihalle. Näistä suunnitelmista ja haaveistahan voisi kirjoittaa kirjan! Kuten projektin alussa kanssamme pihasuunnitelmaa tehnyt maisema-arkkitehti sanoi reilu neljä vuotta sitten, tämän pihanne valmiiksi rakentaminen kannattaa ajatella sellaisena kymmenen vuoden projektina.( Ja päälle vielä vuodet, kun kasvit kasvavat ja kukoistavat.) Oikeassa taisi hän olla ja aikataulukin taitaa pitää, kun tarkemmin ajattelen!
Nautinnollisen hidas (lue: tuskaisen hidas, mutta kärsivällisyyttä kasvattava) projekti jollain tapaa tässä nopeasti liikkuvassa nykymaailmassa. Houkutteleva ajatus olla rakentamassa askel kerrallaan puutarhaa ja pihapiiriä, josta on toivottavasti iloa vielä vuosikymmeniksi eteenpäin.
Tällaisia kaikenkattavia pihakuulumisia tällä kertaa. Ensi kerralla siis jatketaan katsauksella terassin kalustukseen.
Aurinkoista heinäkuun lopun viikonloppua teille!
This is were we have spent ur vacation whenever weather allows. Our backyard’s garden and patio look in July 2017 in the pictures.
Blogi vs. todellisuus | Elämää ihanteellisimmillaan
Tätä aihetta olenkin jo pidemmän aikaa halunnut jotenkin käsitellä! Saan nimittäin usein kyselyitä, ystäviä tavatessani tai törmätessäni kadulla tuttuun vuosien takaa: onko meillä oikeasti sen näköistä (niin siistiä) kuin blogini antaa ymmärtää? Kysymys hämmentää joka kerta, vaikka ymmärrän syyn – annanhan blogissani varsin silotellun kuvan kodistamme. Huomaan kiirehtiväni selittelemään aina kysyjälle, kuinka rajaan kuvia usein rankalla kädellä, että eihän meillä nyt oikeasti siltä näytä koko ajan! Ei tietenkään näytä, sillä perhe-elämä pienen lapsen kanssa on sotkuista kaaoksen hallintaa ison osan ajasta. Elämä näkyy siellä, missä eletään. Kyse on siitä, mihin haluan keskittyä blogissani.
Luettuani eilen Helsingin Sanomien loistavan jutun “Lifestylebloggaajan elämä on liian ihanaa ollakseen totta – Onko jatkuva ”täydellisen minän” esittely narsistista, nykyaikaa vai osa ihmisyyttä?”, sekä pohdittuani blogeissa käynyttä keskustelua aitouden katoamisesta, sormeni hakeutuivat näppäimistölle kuin itsestään. Kyseisessä jutussa haastatellaan lifestyle-blogeista kertovan Kristallipalatsi-romaanin kirjoittajaa Anna-Kaari Hakkaraista, jonka näkemyksiin blogeista ilmiöinä voin pitkälti yhtyä. Hakkarainen kommentoi jutussa näin:
”Lifestyleblogeissa ihmiset paljastavat jotain hyvin henkilökohtaista: unelmansa ja käsityksensä tavoiteltavasta, hyvästä elämästä.”
Millainen on oma unelma ja käsitykseni tavoiteltavasta elämästä? Hyvään elämääni kuuluu selkeästi tuoreita kukkia, perheeni, oman näköiseksi sisustettu koti itselle merkityksellisten esineiden kera, omia hetkiä arjen kiireiden keskellä, nauttimista ympärilläni olevasta kauneudesta, tyytyväisyyttä elinympäristööni, positiivisuutta, unelmointia ja innostusta. Toivon siihen kuuluvan myös itseni kehittämistä, lempeyttä, rohkeutta, tavoitteita, luontokokemuksia, aitoutta, tyyliä, satunnaisia ostoksia, inspiraation lähteitä ja rentoutta. Kauniita havaintoja arjen pyörteistä – matkoja ja juhlahetkiäkin silloin tällöin. Tietoista pyrkimystä keskittyä hyvään ja kauniiseen elämässä puutteiden sijaan. Blogini pääpaino on sisustamisessa, asumisessa ja kodissa, vaikka muitakin itseäni kiinnostavia lifestyle-aiheita kulkee mukana.
Uskon että asioilla, joihin keskittyy on tapana vahvistua. Pyrin blogini kautta vahvistamaan tyytyväisyyden tunnetta olemassa olevasta ja tuoda esille niitä kulmia elämästäni, joista voin kokea aidosti kiitollisuutta ja iloa. Hyvää energiaa.
Ihanan jenkkiläisen optimistisesti, muistan jonkun blogin valokuvaustutoriaalissa bloggaajan sanoneen, että kauniiden kuvien avulla ikään kuin pysähdytään juhlistamaan elämää. Celebrate life!
Miten erilainen blogi olisikaan jos siinä keskityttäisiin pohtimaan kodin puutteita, kuvaamaan pieleen menneitä ratkaisuja ja arjen sotkuja, sekä listaamaan asioita jotka ärsyttävät elämässä juuri nyt? Aika erilainen, eikä varmaan kovin kiinnostava. Harmituksen aiheita löytyy meiltä jokaiselta.
Kyse on myös kommunikaatiosta, kuten juttukin mainitsee. Blogi on ikkuna omasta pienestä kuplasta valtavan suureen maailmaan ja kanava tavoittaa muita samanhenkisiä. On pelottavaa häivyttää yksityisyyden rajoja, mutta ennen kaikkea mielettömän innostavaa saada mahdollisuus tavoittaa jutuilla joukoittain ihmisiä, päästä keskustelemaan aiheista kommenttiboksissa, tarjota inspiraatiota ja rentoutumispaikkaa seesteisessä kuvavirrassa arjen keskellä sekä auttaa vastaamalla kysymyksiin. On ollut myös ilo huomata, kuinka mahtavan yhteisön me sisustusbloggaajat ja lukijat muodostamme. Mikä voimavara! Tuntuu hyvältä kuulua samanhenkisten joukkoon ja pähkäillä sisustusjuttuja sellaisten kanssa, jotka kokevat yhtä suurta paloa aihetta kohtaan ja jakavat ainakin osittain samankaltaisen elämäntyylin blogin myötä.
Aito intohimo jotain asiaa kohtaan näkyy ja puhuttelee, ja sitä bloggaajista valtaosa varmasti haluaa lukijoilleen tarjota – ei päteä tai leveillä elämällään. Sillä blogi ei ole yhtä kuin elämä, vaan tietynlainen editoitu heijastuma sen kertojasta.
Tasapainoilua blogin ja muun elämän välillä sumpliminen vaatii. Nyt kesälomalla ykkösprioriteettini on ollut lomailu perheeni kanssa, kaikki muu on tullut sen jälkeen. Blogi on kulkenut matkassa mukana ja aiheet ovat olleet sen mukaisia. Ette ole päässeet seuraaman sisustusprojektien etenemistä, mutta olen vienyt lukijani Mikkelin Asuntomessuille ja vierailulle Hotelli Punkaharjuun, vinkannut, miten kesäinen koti-spa loihditaan sekä kannustanut pohtimaan maltillisempaa suhtautumista kodin sisustamiseen.
Otin eilen ensimmäistä kertaa yli kolmeen viikkoon kuvia kodistamme. Kuvaussessio kesti paljon vähemmän aikaa kuin valmistelut. Harva blogin lukija varmaan tiedostaa, kuinka paljon työtä sisällöntuotanto blogiin todellisuudessa vaatii. Mies lähti lapsen kanssa Korkeasaareen ja talon tyhjennyttyä aloin vauhdilla puunaamaan. Ympäri lattioita olleet leluröykkiöt paikoilleen, pyykkikone laulamaan puhtaiden sukkien puutteessa, tuuletusta, imurointia ja pölyjen pyyhkimistä. Sitten päästiin siihen hauskempaan vaiheeseen. Hain kuunliljoja puutarhasta, valitsin maljakon, asettelin vähän tavaroita, möyhin tyynyjä ja aloin kuvailemaan ilman sen kummempaa agendaa tällä kertaa.
Ikuistin ohimenevän kesäisen hetken kauneuden, vaikken vielä silloin tiennyt millaisia postauksia niistä syntyisi. Sain kuvamateriaalia blogiini, siistin kodin, omaa tekemistä ja hyvän mielen itselleni.
Sananen vertailusta. Tunsin eilen valokuvausta aloittaessani huonoutta ja pettymystä siitä, kun kotonamme ei ole tapahtunut oikestaan yhtään mitään koko kesänä, vaikka itse olin päättänyt lomailla rennosti. Tyynyt sohvilla olivat kutakuinkin samat kuin alkukesästä, Konmari-projektikin seisahtanut kevään kiireissä ja kuvakulmistakin valikoituivat taas ne samat vanhat. Negatiivinen puhe pääni sisällä yltyi: “Varsinainen valebloggaaja!” Siinä missä monessa ihailemassani sisustusblogissa on tehty projekteja toisensa perään, jatkuvasti uutta inspiraatiota lukijoille innostavasti tarjoten, meillä ei kotirintamalla ole juuri mikään edennyt pitkään aikaan. Kun havaitsin negatiivisen ajatuskehän, pysähdyin ajattelemaan asiaa ja lopulta armahdin itseäni. Huomasin kehittäneeni itse ajatuksen, että blogini ei riitä, vaan sen pitäisi olla muuta. Päätin luopua mokomasta ajatuksesta.
Jos jotain olen oppinut, se on tämä. Nopein ja varmin tapa saada huono fiilis itselle on verrata itseään muihin ja kokea puutetta siitä, mitä toisella jo on. Ihan sama onko kyse kodista, blogista, työstä, ulkonäöstä, taidoista, elämästä – ihan mistä tahansa! Jokaisella on taakkansa ja polkunsa elämässä. Inspiroituminen ja ihailu ruokkivat hyvää omassa elämässä, kun taas vertailussa voi ainostaan hävitä. On eri asia ajatella ‘Tuollaisen seesteisen tunnelman minäkin haluan omaan kotiini.” kuin “Ahdistavaa, kun meillä on aina niin sotkuista. Miksi meillä ei näytä tuolta?”. Ensimäinen voi innostaa tekemään omaa elämän laatua edistäviä valintoja, kun taas toinen sumentaa mielen ja aiheuttaa vain negatiivisuutta – vaikka ajatus syntyisi aivan samasta kuvasta.
Medialukutaitoa tämän päivän yhteiskunnassa eläminen todella vaatii. On liian helppoa tehdä vääriä tulkintoja toisten elämästä, kun näkee vain valikoituja paloja, eikä koko tarinaa. Itsekin välillä kriittisesti mietin, mitä etenkin nuorempien lukijoiden suuntaan viestin. Tämä kirjoitus jäi myös mietityttämään, ehkä palaan aiheeseen toiste omiin kokemuksiini peilaten – millaisia vaiheita ja valintoja tämä blogissakin näkyvä elämäntilanne on edeltänyt. Rehellisyys ja rosoisuus (teksteissä tai kuvissa) tekevät myös minusta blogien lukijana sisällöstä kiinnostavaa, ne tarjoavat kosketuspintaa oikeaan ihmiseen blogin takana.
Tärkein ohje onkin niin blogia kirjoittaessa, kuin toisaalta blogeja lukiessa onkin mielestäni luopua vertailuista kokonaan. Yhdelle sopii viimeistellympi tyyli bloggaamisessa, toisille paljon huolettomampi. Se on rikkautta! Kun keskittyy poimimaan asioita ja ideoita, joista saa itse mielenrauhaa, iloa, virtaa ja inspiraatiota omien unelmien tavoitteluun ja nykyelämään, voi niin paljon paremmin!
Pyrkiä keskittymään ja nauttimaan kuvien kauneudesta sellaisenaan, eikä ajatella, kuinka oman kuvavirran pitäisi olla jollain tavoin parempi. Jättää lukematta, jos ahdistaa. Tarkastella omaa suhtautumista aiheeseen. Olla kiitollinen ja iloinen jokaisesta samanmielisestä, jonka onnistuu löytämään. Toivoa hyvää heille, jotka jatkavat eri suuntaan. Pohdiskella sisältä kumpuavasta hyvästä fiiliksestä ja innostuksesta käsin, mihin suuntaan itse haluaisi kehittyä. Jättää suosiolla pois sellainen, joka ei tue omaa käsitystä elämän ihanteista tai tunnu hyvältä. Ohjata ajatukset tietoisesti asioiden hyviin puoliin.
Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ajatuksia aihe herättää teissä? Rentouttavaa viikonlopun jatkoa!
I have been on vacation the past weeks, so it was nice to have a moment to take a couple of pictures from home. I also dived to discuss the interesting topic blogging vs. life…