Coffee Table Diary

Aineeton joulukalenteri lapselle

aineeton joulukalenteri lapselle, hyvän mielen joulukalenteri

Toivoisin lapseni muistavan joulunodotuksen taianomaisena aikana, jolloin tehtiin yhdessä kivoja juttua, ja iloisesta kutkuttavasta tunnelmasta, joka täytti kodin. Kannustaakseni itseäni vaalimaan joulunaikaa lapsen näkökulmasta ja toteuttamaan mahdollisimman monta kivaa ideaa joulun odotukseen liittyen, 5-vuotiaan tyttäreni joulukalenterista paljastuu tänä vuonna yhteistä tekemistä lupaavia lappusia. Kyseessä on aineeton joulukalenteri ja 1-vuotias pikkuveli osallistuu tietysti menoon sen, minkä voi. Vaikka osa jutuista on sellaisia, joita lapsi tai minä tekisimme luultavasti muutenkin, idean juju onkin lupaus yhteisestä ajasta, eli vanhempikin osallistuu lapussa kerrottuun puuhaan. Oikeastaan tämä on koko perheen aineeton joulukalenteri.

Tämän hetkinen listaukseni on ohessa, mutta ajattelin valita ohjelmanumeron seuraavaan luukkuun kenties vasta edellisenä päivänä, esim fiiliksen, jaksamisen tai sään mukaan, laittaen viikonlopulle enemmän aikaa vaativat ohjelmanumerot ja arki-iltoihin helpommat. Kirjoitan ideat lapuille ja laput laitan Fabelabin eläinaiheesen joulukalenterin luukkuihin (joihin laitoin viime vuonna pieniä yllätyksiä pinneistä tikkareihin ja superpalloihin).

aineeton joulukalenteri lapselle, hyvän mielen joulukalenteri

Ideoita aineettoman joulukalenterin luukkuihin on listattuna ohessa enemmän kuin 24, mikä tuo lisää joustoa valintoihin ja ne ovat rennompia toteuttaa käytännössä. Mielelläni myös kuulisin teidän ideoita oman ideointini jatkeeksi ja voin täydentää listaa sitä mukaa kaikkien iloksi!

Tämän joulukalenterin tekemisen ehtii toteuttaa onneksi vaikka marraskuun viimeisenä iltana. Mikäli kankaista tai puista kalenteripohjaa ei löydy, laput voi asetella vaikka pieniin numeroituihin kirjekuoriin ja asetella ne seinälle naruun viiriksi, tai kuusen muotoon.

aineeton joulukalenteri lapselle, hyvän mielen joulukalenteri

Aineeton joulukalenterin, ideoita luukkuihin

  • Joulukorttien askartelu
  • Kirjastossa käyminen ja joulukirjojen lainaaminen
  • Lukuhetki joulukirjojen parissa
  • Retki kaupungille jouluikkunaan katsomaan
  • Pipareiden leipominen ja koristelu
  • Kutsutaan ystäviä kylään glögille ja pipareille
  • Jouluaktiviteetti kaupungilla, esim. Annantalon joulu
  • Lapsille sopiva museokäynti esim. Lastenkaupunki Sederholmin talossa
  • Jouluinen kylpy- ja saunailta mukana jouluiset kylpypallot esim. täältä
  • Hyväntekeväisyyslahjasta jutteleminen, sen valitseminen ja paketointi lapsen kanssa eriarvoisessa asemassa olevalle saman ikäiselle lapselle Joulupuu-keräykseen
  • Joulukuusen koristelu
  • Korttipeli-ilta
  • Jouluvalokuvien ottaminen kuusen äärellä
  • Joulukakun leipominen
  • Appelsiinien koristelu neilikoilla
  • Piparkakkutalon tekeminen
  • Enkelikellon kasaaminen
  • Lumiukon tekeminen (jos lunta tulee ennen joulua)
  • Jouluinen askarteluhetki
  • Yllätyksen tekeminen tonttuoven eteen sen takan asuvalle tontulle (kiitosviesti tontulta lapselle seuraavana aamuna jatkaa iloa)
  • Palapelin tekeminen
  • Jouluisia piirustuksia
  • Piparkakkujäätelöllä herkuttelu (esim. 3 kaverin sesonkimaku)
  • Jouluisten hedelmien ostaminen, hedelmäsalaatin teko ja herkuttelu
  • Ilahdutetaan läheistä esim. joululaulu näköpuhelun avulla
  • Ostetaan joulukukka lähiseudun vanhainkodin asukkaan iloksi, lähikukkakauppa toimittaa, ihana idea!
  • Tonttuleikkien leikkiminen
  • Jouluelokuvan katsominen
  • Perheen jouluvalokuvien ja videoiden katsominen esim. lapsesta aikaisemmista jouluista, ja niiden muisteleminen.
  • Kaakaobuffet ja lisukkeena polka-keppejä, vaahtokarkkeja, kermavaahtoa, strösseleitä, keksejä. Yhdistetään pulkkamäkeen sään salliessa.
  • HopLopissa käynti
  • Elokuvissa käynti
  • Uimassa käynti
  • Talviruokintapaikan laittaminen linnuille
  • Lumi- tai jäälyhdyn tekeminen

Lisää joulukalenteri-ideoita löydät täältä:

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

Elämää 1- ja 5-vuotiaan kanssa

elämää 1- ja 5-vuotiaiden lasten kanssa, Arksie lasten vaatteet, vanhemmuuskeskustelu

Millaista on elämä 5-vuotiaan esikoisen ja 1-vuotiaan taaperon kanssa? Vilkasta, äänekästä, arkista komediaa, kotitöiden sekä tunteiden täyteistä, ja antoisaa. Isosisko on pikkuveljen suurin idoli, ja hänen nimeä taapero toistaa melkein yhtä paljon kuin äitiä. Mahtava, kärsivällinen ja huolehtivainen sisko hän onkin, vaikka välillä harmittelee, kun pikkuveli häiritsee joskus yöllä hänen kauneusuniaan.

Yllätyksenä on tullut minulle ainoana lapsena kuinka erilaisia sisarukset voivat olla. Siinä missä esikoinen jätti jopa sohvapöytäasetelmat rauhaan, kuopuksen edeltä saa siirtää esineitä turvaan. Myös se yllätti, kuinka tyytyväisestä ja aina iloisesta vauvasta kasvoi temperamenttinen ja vahvasti tahtoaan ilmaiseva taapero. Yleensä hän on todella iloinen ja suloinen vekkuli, joka saa hymyllään kaiken anteeksi.

5-vuotiaalla on sana hallussa, ihastuttavat mielikuvitusleikit, taikavoimia ja oleminen hurmaavan luovaa sekä huoletonta. Hän tykkää piirtää, askarrella, ja järjestää kutsuja. Välillä hän leikkii tekevänsä blogia tietokoneella, vaikka ei taida vielä tietää, mitä se tarkoittaa. Tytär rakastaa lukea iltaisin Aku Ankkoja ja mieheni kanssa aloitimme vähän aikaa sitten lukemaan kolmestaan Harry Potteria iltalukemisena iltaisin taaperon nukahdettua (jännimpiä kohtia vähän loiventaen). Tosi kiva yhteinen juttu, minulta Potterit olivatkin lukematta. Tyttö on ylpeä ollessaan isosisko, mutta silti välillä toivoisi olevansa sittenkin vielä pieni vauva. Haluaa kuulla millaista äidin ja isän lapsuudessa oli, pohtii sulhaskandidaatteja ja mitä haluaisi tehdä aikuisena, mutta ei kuulemma ainakaan ikinä muuttaa pois kotoa.

1-vuotias tykkää kovasti perheenjäsenistään, keittiöleikeistä, autoista ja busseista, avaimista, puhelmista ja kaukosäätimistä, dubloista, palikoista, vesileikeistä, siskon leluista, kiipeilystä ja paikkojen tutkimisesta. Kokonaisia sanoja ei vielä löydy monia, mutta tapoja kommunikoida sitäkin lujempaa äänin ja elein, mitä tahtoo tai ei tahdo. Jakamista vielä harjoitellaan, äidin sylin jakamista varsinkin. Vaaratilanteilta ei voi rohkean ja liikkuvaisen lapsen kanssa välttyä, niinpä mustelmat ovat arkipäivää, vaikka poikaa emme laskekaan silmistä hetkeksikään.

Vanhemmuuskeskustelu on arka ja henkilökohtainen aihe, joten siihen en tässä halua ottaa enempää kantaa yleisemmällä tasolla, ja luulen ainakin ymmärtäväni monia eri näkökulmia asiaan. Vaikka arki onkin täyttä ja välillä kuormittavaakin pienten lasten kanssa eläessä, mietin ihan joka päivä, kuinka onnekas ja onnellinen olen, kun olen saanut elämääni molemmat lapseni. Enpä olisi voinut kuvitella, miten he ovat minua kumpikin tavallaan kasvattaneet.

Tiedostan myös näiden vuosien kiitävän ohi nopeasti, väliin mahtuvista paljon toistoja sisältävistä matelevista hetkistä huolimatta. Nyt on elämässäni aika pienten nenien pyyhkimiselle, mutta vielä tulee aika muillekin asioille, toisille unelmille. Onneksi useimmiten kuitenkin tuntuu, että lasten myötä on aina se paras vaihe elämässä käynnissä – juuri tässä ja nyt.

P.s. Kuvassa pojalla on blogin kautta saatu kotimaisen Arksien suloistakin suloisempi pesukarhu jumpsuit, jossa on monia hienoja yksityiskohtia. Ihan suosikkivaate! Arksien vaate on pehmeää kestävää luomupuuvillaa, ja kangas on värjätty turvallisilla Oekotex-väreillä.

The cutest organic cotton jumpsuit is made by Arksie, a Finnish children clothing line.

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

Olemisesta ja kuinka muuttaa suuntaa

Viime aikoina on ollut aika hektistä. Yhtäkkiä vauvasta tahtoikään kasvaneen taaperon perässä pysyminen ja hänen elossa pitäminen käyvät täydestä työstä. Joku sanoi, että äidiksi tulon jälkeen kaikki höttö on saanut jäädä elämästä – ei vaan ole aikaa sellaiseen. Toisaalta tilalle on tullut aivan uudenlaista syvyyttä. Syvyys taas parhaimmillaan heijastuu myös tekemisen laatuun.

Kotona lapsen kanssa oleminen on yhtä paradoksia. Koko ajan on liikkeessä, mutta silti usein tuntuu, että mitään konkreettista ei saa aikaiseksi.

Oleminen on yhtä tärkeää kuin tekeminen, tietäen että mikään päivä ei ole mennyt hukkaan. Näin ehdotetaan Simple Abundance -kirjassa autenttisen menestyksen määritelmäksi. Tämä kolahti.

Huomaan olleeni kovin suorituskeskeinen. Olen tehnyt, tavoitellut, kokenut, suunnitellut, saavuttanut, juossut oravanpyörässä, vaihtanut suuntaa, kokeillut – ja ehkä suurimpana saavutuksena oppinut hidastamaan tahtia. Vaikka käytännössä päiväni täyttyy juoksusta taaperon perässä, vastapainona olen jo jonkin aikaa samalla tehnyt paljon sisäistä tutkimusmatkaa. Siis keskittynyt olemiseen tekemisen sijasta.

Ja juuri, kun ajattelin että koti on vihdoin jokseenkin “valmis”, syksy, inspiroiva Habitare, ja lasten muutto samaan huoneeseen kotona saivat uuden kipinän syttymään pyöritellä kodin nurkkia. Silti, kuten loman loputtua jo mainitsin, sisustamiseen keskittyminen viikosta toiseen ei riitä enää sisällöksi tähän blogiini, minulle itselleni siis, vaikka se yhtenä intohimon aiheena ei poistukaan.

Nyt vaan rehellisesti mietin sitä, miten saan käännettyä sivua kohti uutta, eli tuotua tätä itselleni ajankohtaista, syvällisempää puolta itsestäni tänne ja puettua ajatuksiani sanoiksi. Toivon joka tapauksessa tämän olevan askel uuteen suuntaan!

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

     

Theme by 17th Avenue · Powered by WordPress & Genesis