• Sisustus
  • Yleinen
  • Puutarha
  • Ruoka
  • Esittely
  •      

Coffee Table Diary

Työidentiteetti | Yrittäjyyden alkumetrit

05/09/2020

Hyvää yrittäjän päivää! Tämä kirjoitus meinasi jo mennä roskakoriin, kun aloin miettimään, kuinka paljon enemmän kannuksia ja kokemusta niin monella tuntemallani yrittäjällä on aiheen tiimoilta itseeni verrattuna. Sitten tajusin ajatusvirheeni. On tärkeää antaa arvoa tälle opettavaiselle matkalle riippumatta sen pituudesta, onhan se ollut merkityksellisimpiä pätkiä työelämässäni saavutuksista riippumatta.

Korona-ajan yrittäjyyden ensimetrit

Olen ollut täyspäiväinen yrittäjä 6 kk. Hyppy yli kymmenen vuotta kestäneestä työsuhteesta isosta kansainvälisestä konsulttifirmasta täysin omilleen oli jännittävä, ja rehellisyyden nimissä pelottavakin. Vaikka suhtaudun elämään optimistisesti, valintani niin opiskelupaikan kuin työpaikkojen suhteen ovat tähän asti ollut ennemmin turvallisuushakuisia kuin rohkeita.

Juuri, kun olin pääsemässä hyvään vauhtiin, kaksi viikkoa yritykseni perustamisen jälkeen iski maahamme korona. Seuraavat pari kuukautta menikin 1- ja 5-vuotiaita lapsia kotona hoitaessa. Jo yleisestä taloustilanteestakin johtuen mahdollisuudet edistää yritykseni asioita olivat heikot. Kesän koittaessa jatkoin siitä, mihin olin jäänyt ja ilokseni huomasin kysynnän selvästi nousseen ja pyörien alkavan pyöriä alallani. Valoa alkoi näkyä tunnelin päässä.

Haastava tämä yrittäjyyden alku on ollut, mutta neljänä päivänä viidestä olen todella motivoitunut ja onnellinen, että ryhdyin yrittäjäksi. Se mitä olen ansiotuloissa ja säästöissä hävinnyt, olen innostuksessa ja kertyneissä opeissa itseni, alani uusimpien tuulien sekä oman urani johtamiseen liittyen voittanut jo moninkertaisesti.

Uskon vahvasti, että niin kauan kun motivaatiota ja intoa uuden oppimiseen riittää, kovin huonosti tuskin tulee lopulta käymään, riippumatta siitä mitä mutkia universumi matkan varrelle heittääkään. Ainakaan paljoa haastavampaa alkua on vaikea kuvitella, ja hengissä kuitenkin ollaan.

This image has an empty alt attribute; its file name is Black-White-Simple-Quote-Instagram-Post-3.png

Mikä olen ammatiltani? 

Sitten siihen kiinnostavampaan aiheeseen eli työidentiteettiin. Tittelihän on yleensä se, jonka kerromme tavatessamme uusia ihmisiä. Tämän aiheen kanssa olen suoraan sanoen kipuillut, ja se on johtunut ennen kaikkea oman pääni sisäisistä laatikoista. Olen Helsingin kauppakorkakoulusta valmistunut kauppatieteiden maisteri ja työskennellyt SAP-konsulttina suurimman osan työurastani eli reilut 10 vuotta, josta valta-osan kaupan alan asiakkaiden parissa. Toiminnallisena konsulttina autan asiakasyrityksiäni muun muassa liiketoimintavaatimusten määrittelyssä ja järjestelmäratkaisujen suunnittelussa. Autan asiakkaitani modernisoimaan heidän ydinjärjestelmiään, mikä mahdollistaa samalla prosessien uudistamisen ja tehostamisen. Hyvin tehty uudistus luo pohjan aivan uusille liiketoiminnan innovaatioille. Työhöni kuuluu osaamiseni ajantasalla pitäminen jatkuvasti kehittyvien teknologiaratkaisujen ja innovaatioiden suhteen.

Projektiluontoiseen työhön liittyy paljon ongelmien ratkaisua, asioiden eteenpäinviemistä, tiimityöskentelyä, ja muutosjohtamista. Suuret järjestelmä- ja prosessiuudistushankkeet ovat organisaatioille isoja investointeja ja työntekijöille rankkoja rupeamia, eivätkä aina kovin mieluisia. Muutosten vastustaminen ja johtamisen tärkeys tuovat oman kulmakertoimensa työhön. Niinpä konsultointi onkin hyvin pitkälti ihmisten välistä työtä (people business), johon liittyy laaja skaala inhimillisiä tunteita ja reaktioita sekä tiukkojakin tilanteita. Viestintätaidot, joustavuus ja luova ongelmanratkaisukyky ovatkin konsultin työkalupakin keskeisimpiä taitoja.

This image has an empty alt attribute; its file name is Black-White-Simple-Quote-Instagram-Post-2.png

Olen muutakin kuin konsultti

Niin paljon kuin nautinkin työstäni dynaamisessa konsulttitalossa ja vasemman aivopuoliskoni nystyröiden päivittäisestä hieromisesta, huomasin vuosia sitten, että kaipaan elämääni muutakin. Jotain luovempaa. Tasapanoittaakseni työssäni vuosia yliedustettuna ollutta vasenta aivopuoliskoani, päätin opiskella työn ohessa sisustussuunnittelijaksi.

Se polku on antanut paljon, paitsi että kotini sisustus on hioutunut kohdilleen, olen saanut toivottaa tervetulleiksi satojatuhansia kävijöitä blogiini, monia kymmeniä kaupallisia yhteistöitä ihailemieni design-brändien kanssa sisällöntuotannon parissa, lukuisia sisustussuunnittelu- ja stailaustöitä mahtaville asiakkaille, sekä freelance-toimittajan kirjoitustöitä alan suurimpiin lehtiin.

Parhaana bonuksena olen löytänyt mielettömän yhteisön ympärilleni, jonka kanssa saan jakaa innostukseni aiheita kohtaan. Olen saanut ammentaa luovuuttani valokuvaamiseen, kirjoittamiseen, tyydyttää kaipuutani estetiikkaan ja saanut näin viritettyä oikeaa aivopuoliskoani, sekä valaistua vuosia pimennossa ollutta, kuitenkin tärkeää puolta siitä, kuka olen. Mikä tittelini on tähän pakettiin liittyen? Oikeita vastauksia on monia ja se voi olla tilanteesta riippuen bloggaaja, vaikuttaja, sisällöntuottaja, sisustussuunnittelija, sisustustoimittaja. 

This image has an empty alt attribute; its file name is Black-White-Simple-Quote-Instagram-Post-4.png

Työidentiteetistä. Miten olla lintu ja kala samaan aikaan?

Jossain vaiheessa sukeltaessani syvemmälle luovempaan tekemiseen, päätyöni ohessa, en ollut enää varma, mikä minusta tulisi isona. Niin paljon kuin nautinkin sisustusaiheiden parissa työskentelystä, koin tekemisen kuitenkin ennemmin rakkaana sivutyönä ja intohimon aiheena, kuin pääasiallisena ammattinani. Toinen äitiysloma antoi kaipaamaani etäisyyttä konsultin työhön ja pohdiskeltuani aikani, löysin sisäisen varmuuden ja päätin, että nyt on aika kiittää reilusta kymmenestä vuodesta ja sulkea ovi viimeisen kerran työpaikallani konsulttitalossa.

Huomasin kuitenkin kaipaavani reilun vuoden äitiysloman jälkeen takaisin SAP-konsultin työhön, mutten enää nähnyt itseäni missään vakituisessa työpaikassa tai ison yrityksen organisaatiokaaviossa. Yrittäjyys ja siihen liittyvä vapaus vaihtoehtona alkoi vetää magneetin lailla puoleensa. Ajattelin, että menetettävää on korkeintaan jonkun verran säästöjä (ja kenties unettomia öitä). Uskon, että vankalla työkokemuksellani ja kyvyllä oppia uutta löytää aina uuden työpaikan, jos muuttaa mielensä.

Onko askeleeni luovemmilla poluilla vienyt jotain SAP-osaamiseltani? Päinvastoin, koen että luova tekeminen ruokkii myös ongelmanratkaisutaitojani konsultin töissäkin. Ymmärrys digimediassa vaikuttamisesta on myös arvokas lisä ammattiosaamiseeni.

Yritykseni keskittyy siis SAP-konsultointiin, mutta yrittäjänä pystyn onneksi työtilanteeni salliessa ja halutessani tehdä jossain määrin myös näitä luovempia töitä, tai jotain uutta. Tämä on itselleni ideaali yhdistelmä ja yrittäjyyden parhaita puolia.

Takaisin pohdintoihin työidentiteetin suhteen. Pitkään yritin pitää nämä kaksi täysin erilaista puolta itsestäni erillään. Blogini somekanavissani ja sisustusasiakkaideni kanssa olen ollut sisustushattu päässä, entisellä työpaikallani taas täysverinen SAP-konsultti. En ole tarkemmin kertonut blogissa päätyöstäni ja saanut sinänsä loogisia neuvoja poistaa kaikki luovaan tekemiseen liittyvä pois CV:stäni, etten vahingossakaan hämmennä asiakkaitani, joille tarjoan konsultointipalveluitani. Mutta entäs sitten, kun asiakkaani löytää sisustusjuttuni Googlesta, eikä nämä eri profiilit kohtaa mitenkään, eikö se ole hämmentävää?

This image has an empty alt attribute; its file name is Black-White-Simple-Quote-Instagram-Post-1.png

Rönsyily ei ole kirosana

Jotain fundamentaalista loksahti paikoilleen ajatuksissani kuunnellessani tällä viikolla Perttu Pölösen esityksen tulevaisuuden työelämän taidoista Ekonomiliiton mentorointiohjelman tilaisuudessa. Pölösellä oli raikkaita ajatuksia aiheesta, kuten “rönsyily ei ole kirosana”, vaan diversiteetti sekä ristiinpölytys ovat työelämäntaitojen elinehto tulevaisuudessa. Niiden avulla meillä on tarjota jotain inhimillistä ja enemmän lisäarvoa tuottavaa, mitä koneet ja algoritmit eivät opi. “Kaikkien olisi hyvä opiskella vähän koodausta ja kukkien sidontaa.” Tittelit ei pelasta meitä, mutta osaaminen pelastaa, hän sanoi rohkaisevasti.

Jäämme perinteisten titteliemme vangiksi, eikä ne anna meille liikkumavaraa, sanoi Pölönen. Jos kuvaisimme itseämme perinteisten titteleiden sijaan kertomalla, mitä lisäarvoa tuomme, olisi helpompi lähteä innovoimaan ja kokeileemaan uutta. Esimerkkejä tällaisista sallivammista titteleistä ovat kirkastaja, värittäjä, valaisija, mahdollistaja. Eikö kuulostakin innostavalta?

Minun uusi tittelini voisi olla selkeyttäjä. Vahvuuksiani on ongelmanratkaisutaidot. Analyyttisenä ihmisenä olen hyvä kirkastamaan asiakkaideni liiketoimintaprosesseja, vaatimuksia sekä järjestelmäratkaisuja tiettyjen prosessien osalta. Yhtä lailla osaan selkeyttää myös kotien sisustuksia ja tiloja, sekä selkeyttää ajatuksia kirjoitusteni avulla. Niin rohkea en ole, että laittaisin uutta titteliä vielä sometilien profiileihini. Jatkossa kuitenkin aion olla rohkeasti se, mitä olen, kaikissa kanavissani toki eri puolet eri kanavissa vahvemmin edustettuina, enkä lokeroida eri puolia itsestäni eri kanaviin koittaen piilotella eri puolia itsestäni.

Niinpä LinkedIn-profiilissani (mielellään konnektoidun sielläkin teidän kanssa, saa laittaa kutsua) on viittaus sisustamiseen, ja Instagramissa konsultointiin, vaikka painopiste eri kanavissa onkin luonnollisesti eri aiheissa.

Itsekin mieluusti toimin kokonaisten, inhimillisten ihmisten kanssa, koska mikään ei tee ihmistä kiinnostavammaksi, kuin ymmärrys siitä, mikä saa hänen silmänsä syttymään.

Mikä titteli kuvaa sinua parhaiten?

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

Valokuva: Amanda Aho

2 Comments / Filed In: Yleinen
Tagged: ajatuksia/thoughts, Elämä/Life, inspiraatio/inspiration, Perttu Pölönen, työ/work, yrittäjyys

Yrittäjyyden alkumetrit

29/02/2020

yrittäjyyden alkumetrit

Tervehdys yrittäjyyden alkumetreiltä! Takana on ensimmäinen varsinainen työviikko oman yrityksen parissa. Olen pystyttänyt yrityksen kivijalkaa kuvainnollisesti, eli käynnistänyt talousprosesseja, perehtynyt osakeyhtiön verotukseen ja alan käytäntöihin, hoitanut sopimus- ja vakuutusasioita kuntoon jne. Monia asioita, joihin ei ole ollut tarpeen paneutua työntekijän roolissa aiemmin. Se tekee oman kiehtovan osansa työnkuvaani toimitusjohtajana – tuntuupa hassulta ajatella itsensä sellaisena. Kaikki langat saa ja täytyy pitää omissa käsissä. Jotkut asiat tuntuvat kieltämättä haastavilta toisinaan, mutta toisaalta mielestäni työ on parasta usein juuri silloin, kun tuntee oppivansa uutta. Se varmaan selittääkin, miksi olen viihtynyt konsulttina yli 10 vuotta eri asiakkailla ja toimialoilla, ja siinä sivussa tehnyt muitakin töitä aiemman toiminimiyritykseni kautta. Kiinnostuksesta oppia jatkuvasti ja haastaa itseni. Tästä näkökulmasta yrittäjyys on varsin looginen jatkumo urallani.

Välillä tulee hetkiä, jolloin mietin mitä olen oikein mennyt tekemään, oliko yrittäjäksi hyppääminen ihan järjetön päätös. Onneksi mieheni on tukena ja suurena apuna, sekä jaksaa aina vakuutella, että tämä on hyvä juttu. Kyllähän minäkin oikeasti uskon bisnesideaani ja onneksi näköjään muutkin uskovat, myönnettiinhän yritykselle Starttirahakin, mikä oli suuria ilon aiheita tällä viikolla. Toisaalta tietynlainen epävarmuus lienee oleellinen osa yrittäjyyttä, jonka kolikon kääntöpuolella ovat vapaus ja mahdollisuudet.

yrittäjyyden alkumetrit

Seuraava Instagramista bongaamani, netissä pyörivä luovan prosessin kuvaus sopii itse asiassa hyvin kuvaamaan myös yrittäjyyden alkumetrien fiiliksiäni:

The Creative Process

  1. This is awesome
  2. This is tricky
  3. This is shit
  4. I am shit
  5. This might be ok
  6. This is awesome

Mitäs muuta? Magnoliat kukkivat olohuoneen maljakossa, ja tuntuu muutenkin kovin keväiseltä. Taidan toivotella joka toisessa viestissä hyvää kevättä ja niin näköjään moni muukin. Rakastan kevättä ja sitä, kun kukkivia puiden oksia alkaa saada ensiksi kukkakaupasta, ja hetken kuluttua myös luonnosta, sitten alkaa kukatkin nousemaan maasta. Ei ole optimistisempaa vuodenaikaa! Pajunkissatkin jo ilahduttavat lenkkeilijöitä tienposkissa, luonto on aivan sekaisin. Kohta varmaan pääseekin jo puutarhatöiden pariin. Keväistä viikonloppua ruudun sinne puolelle!

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

2 Comments / Filed In: Sisustus
Tagged: kevät/spring, työ/work, yrittäjyys

Työtyyli ja töihin paluu mielessä

11/02/2020

Kirjoittelin vähän ajatuksiani töihin paluuseen ja työtyyliin liittyen.

Työelämään täyspäiväisemmin siirtyminen ja yrityksen perustamiseen liittyvät hommat ovat pitäneet minut kiireisenä kuluneet viikot. On monia asioita, joista tulee ottaa selvää liiketoimintasuunnitelman ja talouslaskelmien lisäksi aina säädöksistä verotukseen, vakuutuksiin, hyvän kirjanpitäjän löytämiseen, ja niin edelleen. On jatkuvasti myös opiskeltavaa ja perehdyttävää työn sisältöön liittyen alan viimeisimpien kehitysten suhteen. Onneksi nykyisin on myös paljon hyviä business podcastejä, joita on kätevä kuunnella liikkeessä ja saada uusimpia päivityksiä helposti vaikka automatkoilla tai kävelylenkeillä.

Vaikka pukeutuminen töihin ei olekaan akuutimpien asioiden listan kärjessä, on sekin mietityttänyt. Olen käynyt läpi vaatekaappiani olemassa olevien vaatteiden osalta, todennut osan tulleen elinkaarensa päähän osaltani, suunnitellut tarvittavia täydennyksiä ja tehnyt joitain hankintoja.

Koen, että työpukeutuminen on tärkeä fiilisjuttu töihin orientoitumisen kannalta, etenkin näin äitiysloman jälkeen. Kun pukeutuminen tuntuu sopivalta, on mukavampi olo itsensä kanssa ja helpompi keskittyä työn tekemiseen. Tuntuu miellyttävämmältä saapua työpaikalle, tavata asiakkaita ja yhteistyökumppaneita – ylipäätään liikkua ihmisten ilmoilla ammatillinen hattu päässä, kun ei tarvitse miettiä vaatetusta.

Tällä hetkellä työtyylin suhteen minua innostaa ensinnäkin klassisen tyylikäs pukeutuminen. Vaatteista basicit kuten kauluspaidat ja siistit neuleet kiinnostaa erityisesti nyt. Idolina mainittakoon Elin Kling ja hänen merkkinsä Toteme, skandinaavisen ajattoman minimalismin edelläkävijä. Tästä inspiroituneena talvella vaatekaapin luottovaatteita ovat Uniqlon ohut musta merinovillainen oolo ja siistit mustat housut. Nilkat paljaaksi jättävä pituus, etenkin kevään häämöttäessä kiinnostelee. Lyhytjalkaisena näitä housuja voisi vähän lyhentää siihen tyylin pyrkiessä. Kuvissa näkyvät Arketin kengät tuntuvat kivoilta muuten, mutta koron suhteen vähän tukevampi vastaava malli olisi hakusessa.

The Curated -merkin kamelitakki, josta sykysyllä kerroin blogissakin, on ollut supermieluisa ja onnistunut hankinta. Käyttökertoja on kertynyt lukuisia harvinaisen lämpöisenä talvena – ihanin ja pehmoisin koskaan omistamani takki. Kameli pehmentää kivasti muuten kokomustan asun ilmettä. Kokeilin huvikseni myös herttuatar Meghanin suosimaa tapaa pitää takkia olkapäillä viittana eli shrobing bongattuani siitä kertovan jutun Harper’s Bazarista, mutta tuntui vähän epäkäytännölliseltä.

Tämä tyyli mahtaa toimia paremmin silloin, kun on oma autonkuljettaja ja liitää nopeasti autolta tilaisuuteen kirjekuorilaukku kainalossa, ja takki autetaan pian pois päältä, toisin kuin täällä Suomen oloissa helmikuussa.

Monia vuosia palvellut musta Pradan laukkuni toimii edelleen etenkin työkontekstissa. Se tuntuu ajankohtaiselta, eleettömältä ja skarpilta vuodesta toiseen piittaamatta trendeistä. Joku vastaava tai pienempi värillinen laukku olisi myös ihana ja viimeistelisi kivasti asukokonaisuuksia.

Latasin juuri Vestiaire appin puhelimeen ja seurailen siellä käytettyjen merkkilaukkujen markkinoita. Koukuttava ajanviete. Tuntuu järkevältä ajatukselta ostaa seuraava hieman arvokkaampi laukku ensisijaisesti käytettynä, etenkin kun palvelu tarjoaa laukkujen aitouden varmistamisen.

Koruja en juuri käytä, paitsi kelloa ja vihki- sekä kihlasormuksia, ja pieniä klassisia timanttikorvakoruja. Haluaisin käyttää koruja enemmän, mutten oikein ole oppinut. Viime keväänä ostetut Carvenin silmälasit ovat ehdoton osa tyyliäni, myös töissä, mutta niitä on vaikea saada ilman heijastusta valokuviin (ainakin kun itse ottaa itsestään kuvat).

Mutta, mutta. Ei tyylini ole pelkkää hillittyä klassisuutta, vaan tykkään myös kuoseista ja sävyistä, kun fiilis on sellainen, ja sellainen on myös osa tyyliäni. Näkemykseni mukaan työpaikoilla, myös asiantuntija- tai johtotehtävissä ei ole tarvetta tänä päivänä piilotella persoonaansa. Kai tämä kuvastaa hierarkioiden murtumista, joka mainittiin myös kiinnostavassa Ylen uutisessa vuoden 2020 työelämän trendeistä.

Työmaailmassa on puhuttu viime vuosina paljon itsensä brändäämisestä, eli sen pohtimista ja kenties kirkastamista, mistä sinut muistetaan. Vaikka bisnesmaailmassa edellytetään ammattimaista käytöstä ja siistiä ulkoista vaikutelmaa, ei se pois sulje mielestäni oman tyylin mukaista pukeutumista. Päin vastoin, osa henkilöbrändiä on olla mahdollisimman aidosti oma itsensä kaikissa tilanteissa, ja tuoda siten monimuotoisuutta, rentoutta ja sallivuutta työyhteisöihin.

Luulen että kaipuuni pukeutua simppelin klassisesti, lähes Steve Jobs -tyyliin uniformumaisesti, juuri äitiyslomalta työelämään takaisin menon kynnyksellä liittyy siihen, että kotoa yritysmaailmaan ja palavereihin sukeltaminen kokeneena ammattilaisena, nyt lisäksi myös yrittäjänä, on paitsi innostavaa, myös jännittävää. Jokainen äitiyslomalta tauon jälkeen töihin palannut varmasti tunnistaa tunteen. Onneksi hallinnantunne töiden suhteen palautuu yllättävän pian takaisin ja mukana tulee vielä bonuksena pikkulapsiperheen arjenhallinnassa opittuja yleisiä organisointi- ja projektinhallintataitoja. Ainakin viimeksi äitiysloman jälkeen työnteko tuntui hetken kuluttua jopa yllättävän helpolta, ihan kuin olisin suoriutunut töistä aiempaa paremmin ja tehokkaammin. Myös entinen esimieheni kertoi pistäneen saman merkille yleisemminkin jo pidemmän ajan kokemuksella.

Työtyylini viimeistelee kliseisesti huulipuna. Tulee skarppi ja freessi ilme, kun laittaa huulipunaa. Uuden hillityn arkeen sopivan hulipunan löysin Urban Decayltä sävyssä Rush. En todellakaan ole mikään meikkiekspertti, mutta Urban Decayn huulipunissa on mielestäni oikein hyvä hinta-laatusuhde, ja sopivan sävyn valinnassa sain apua Stockalla kyseisen merkin osastolla. Huulipuna kannattaa mielestäni aina valita testaamalla ammattilaisen kanssa, ja huulipunan ostaminen on yksi harva asia mitä en voisi koskaan kuvitella tekeväni verkossa, vaan ehdottomasti kivijalkakaupassa. Mieluiten tavaratalossa.

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

4 Comments / Filed In: Yleinen
Tagged: inspiraatio/inspiration, Prada, The Curated, työ/work, Tyyli/Style, Uniqlo, yrittäjyys

Hello!

 

Coffee Table Diary -blogissa innostutaan aina kodin sisustamisesta kulttuuriin, hyvinvointia tukevaan elämäntyyliin ja vastuullisiin valintoihin.

Blogia kirjoittaa talon rakennuttamisesta haaveileva 38-vuotias Giselda, ruuhkavuosia elävä yrittäjä, IT konsultti, sisustusintoilija, espanjanvesikoira Pluton ja kahden lapsen äiti.

Hän asuu perheineen pääkaupunkiseudulla vanhassa omakotitalossa, nauttii kävelystä luonnossa ja herkullisesta ruoasta, sekä inspiroituu hyvistä keskusteluista ja arjen kauneudesta.

Recent Posts

  • Terveiset uudesta kodista – Koiranpeti ja makuuhuone
  • Juhlahumua | Viimeistä viedään
  • Kesälle 2021 toiveita
  • Villa Louise – Talon ensimmäiset luonnokset
  • Kuinka löytää tontti – 7 vinkkiä

Archives

Categories

Recent Comments

  • giselda_coffeetablediary on Toiveita vuodelle 2021
  • Liina on Toiveita vuodelle 2021
  • giselda_coffeetablediary on Betonipöytä mikrosementistä
  • Mimmu on Betonipöytä mikrosementistä
  • giselda_coffeetablediary on Kuinka löytää tontti – 7 vinkkiä
     

Theme by 17th Avenue · Powered by WordPress & Genesis

 

Loading Comments...