Tervehdys vauvakuplasta pienen hiljaisuuden jälkeen! Pienokaisemme syntyi lopulta pitkittyneen odotuksen jälkeen. Täydellinen, syötävän suloinen ja ensi hetkistä asti niin äärimmäisen rakas pieni poikamme – 3580 g ja 53 cm täyttä kultaa. Takana ovat intensiiviset, onnentäyteiset ensimmäiset pari viikkoa nelihenkisenä perheenä. Uusi kappale omassa elämässä on alkanut. Meistä on tullut vanhempia uudestaan, esikoisesta kuoriutunut huolehtivainen ja omatoiminen isosisko, perheemme täydentynyt.
Kaikki on mennyt oikein hyvin ja paljon asioita tiivistyy näihin kuluneeseen pariin viikkoon. Vauva vaikuttaa tyytyväiseltä tapaukselta ja on sulattanut täysin sydämemme. Synnytys oli juuri niin voimaannuttava ja ihmeellinen tapahtuma, kuin muistin – vaikka kipujen suuruuden olikin luonto kätevästi unohduttanut. Sairaalassa ei juuri neuvoja jaeltu, kun kotona on jo yksi lapsi entuudestaan, vaikka alussa tuntui olevan täysin uuden äärellä ja vastasyntynyt niin heiveröiseltä, ettei häneen uskaltaisi oikeastaan edes koskea. Onneksi muistijäljet edelliskerrasta ja varmuus vauvan hoitoon löytyivät nopeasti. Silti, kuinka pieni ja avuton ja samaan aikaan niin valmis vastasyntynyt on ja kuinka tuon nyytin hyvinvointi on kaikki kaikessa. Miten jollain voi olla niin pehmeä iho ja tukka, huumaava tuoksu, linnunpoikasta muistuttavat äänet ja pikkiriikkiset vaatteet!
Kotiin päästyä vastassa oli (paitsi todella pitkälle edennyt puutarha- ja pihaprojekti) opettelua eloon vauvan rytmissä oman kodin syleilyssä. Olin aivan unohtanut, kuinka ympärivuorokautista vastasyntyneen hoito onkaan, vaikka pienokainen nukkuukin ison osan ajasta. Aktiivinen päivä tarkoittaa vauvan, omien ja muun perheen perustarpeista huolehtimista, sekä pieniä unipätkiä siellä täällä. Vuorokauden ajat ja viikonpäivät sulautuvat yhdeksi jatkumoksi, eikä viikonloppu eroa arjesta tai juhannuksesta, kun eletään vauvakuplassa.
Olin myös unohtanut kuinka hitaalla aivot toimivat (baby brain is real) ja asiat, joista normaalisti ehkä ärsyyntyisi pystyy helposti ohittamaan olankohautuksella. Kuinka hormonit pistävät mielen herkäksi, kaikkien tunteiden volymit on tapissa ja itku on herkässä. Ensin vilu ja hetken kuluttua pakahduttavan kuuma, tajuton nälkä ja pohjaton jano iskevät tuon tuosta.
Kuinka isoja mullistuksia oma keho käy läpi lapsen syntyessä. Ensimmäisinä päivinä sairaalan käytävillä tepastelu ja portaiden nouseminen tuntuu maratonilta, mutta jo viikon parin kuluttua olo alkaa olla suht normaali, ainakin hetkittäin – todellisuudessahan voimien keräily ja palautuminen ottaa vielä viikkoja tai kuukausia. Kuinka omaan peilikuvaan kannattaa suhtautua lempeästi, samoin kuin vastata esikoisen viattomiin ihmetyksiin, onko äidin vatsassa taas kasvamassa uusi vauva.
Toisen lapsen kohdalla vauvan kanssa elo tuntuu huomattavasti rennommalta ja monin kerroin antoisammalta. Siinä missä esikoisen vauva-aikoja leimasi paineet kaikesta, aina vauvan elossa pitämisestä lähtien varustelujen pätevyyteen ja kehitysvaiheiden heltymättömään tarkkailuun (ja vertailuun), on luottamus omaan vanhemmuuteen ja asioiden lutviutumiseen toisen kanssa ihan eri tasolla. Yllätyksenä on tullut kuinka rakkaus perhettä kohtaan on entisestään voimistunut räjähdyksen omaisesti, sydänalan laajentuessa maagisesti yhdessä yössä. Pienokaisen myötä näkee myös esikoisen ja puolison uudessa valossa, koko perhe on puhjennut uudella tavalla kukkaan. Onni ja kiitollisuus ovat päällimäisinä mielessä.
Samaan aikaan olen jo nyt haikean tietoinen, kuinka nopeasti vauva-aika tulee kulumaan. Se saa entistä hanakammin pitäytymään vauvakuplassa nauttien jokaisesta ohikiitävästä hetkestä ja malttaen elää uuden perheenjäsenen ehdoilla. Muu ehtii myöhemminkin. Ehkä siitä syystä, elämän ollessa tässä ja nyt vahvemmin kuin koskaan, on tuntunut hyvältä pitää vähän etäisyyttä someen. Käyttää vuorokauden vähäiset tunnit pysähtyen ohi lipuviin hetkiin ja vauvan nuuhkimiseen blogin sijaan.
Tätä erityisen ainutlaatuista elämänvaihetta ja perheen kesälomaa ajatellen, blogi tulee päivittymään kesä-heinäkuun ajan normaalia harvemmin. Uskon ja luotan, että ymmärrätte! Tuskin kuitenkaan maltan, vastapainoksi kaikelle muulle, olla jakamatta kodin sisustuspäivityksiä, kuvia puutarhaprojektin lopputulemasta sekä ehkä muutakin inspiraatiota sellaisen iskiessä tuona aikana. Uusimmat postaukset näet tuttuun tapaan helpoiten seuraamalla blogin eri kanavia, ja arkisempia tunnelmia löytyy silloin tällöin Insta storiesin kautta.
Aurinkoa, iloa ja hetkessä elämistä kesäänne!
Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest
Onnea 🙂
Hui miten sanat ja ajatukset kuuluivat kuin omasta päiväkirjastani. Tosin kuopukseni täytti juuri 1v 9kk. Nauti todella hetkestä tästä, joka on juuri nyt. Herkkää ja ihanaa, jota voi jälkeenpäin muistella.// Vasta blogiisi löytänyt seurailija – –
Kiitos! <3 Oi, ihana kuulla. Tuli tunne, että näistä fiiliksistä täytyy saada vähän kirjoittaa, ennen kuin unohtuvat. Herkkä ja ihana ovat kuvaavat sanat tälle erityiselle ajanjaksolle. Todella mieltä ilahduttavaa, kun olet löytänyt tänne ja kommentistasi.
Kiitos tästä niin kauniista postauksesta! Tuli aivan ihana olo kun puhut niin kauniiisti tuosta ihmeellisestä ajasta <3 paljon onnea koko perheelle!
Ihana kuulla, kiitos paljon kauniista sanoistasi! Tärkeitä hetkiä ja muistoja taltioida nämä <3
Onnea vielä ? ihana pieni.
Kiitos paljon! <3
Ihana pienokainen! Paljon Onnea koko perheelle!
Voi kiitos!! <3
Miten ihania kuvia kauniista vauvasta! Ihanasti kirjoittelet vauvakuplasta ja esikoisesta oppineena olen itsekin tuumaillut, että siitä täytyy nauttia – se utuinen aika menee niin nopeasti, eikä vastaavaa koe kuin niiden viikkojen aikana. Näissä omissa hormonihuuruissa tämä postaus tuli juuri kuin tilauksesta. Ihanaa kesää koko perheelle!
Ihania uutisia teilläkin Netta ja ihan pian koittaakin jo tämä vauvakuplavaihe <3 Kiitos! Tsemppiä loppuodotukseen ja ihanaa loppukesää teidän perheelle myös!