Viikonloppu tuli ja meni vauhdilla taas! Meno näiden kahden ihanan pikkuapinan, vilkkaan leikki-ikäisen lapseni ja touhottavan kaikkeen osallistuvan koirani kanssa on kyllä ihan omaa luokkaansa. Intensiivistä ja palkitsevaa suurimman osan ajasta. Uhmaiän haastavuudesta on turha kai edes mainita täällä! Kasvoin itse tosi pienessä perheessä ja olen tottunut aina omaan tilaan ympärilläni, jota tarvitsen palautuakseni siinä missä lepoa ja ravintoakin. Ehkä siksi tämä yhden lapsen, koiran ja aviomiehen kanssa yhdessä muodostamamme perhekokoonpano tuntuu minusta vähintäänkin suurperheeltä. Ainakin mitä tulee omiin fiiliksiini ihan normaalin arkielämän hektisyydestä. Tunteiden kirjo ja syvyys on ihan eri luokkaa, kuin aikana ennen lasta.
Niin suuresti kuin nautinkin vilskeestä kotona ja yhdessä tekemisestä yhdessä perheen kesken, huokaisen joka ilta helpotuksesta, kun lapsi nukahtaa ja oma aika alkaa. Kiitollinen olen myös arjen pyöritykseen paljon osallistuvasta puolisosta, vertaistuesta ja lähellä asuvista rakkaista isovanhemmista, joiden luokse lapset ilomielin pääsevät yökylään silloin tällöin ja talo hiljenee hetkeksi. Enpä varmaan selviäisi hengissä ilman näitä hetkiä, vaikka ikävä tuleekin nopeasti pienokaisiani erossa ollessa.
Hengästyneenä voin vain ihmetellä, miten useamman lapsen vanhemmat selviävät arjen pyörityksestä, ja toiset vanhemmat ilman kumppania jakamassa vastuuta. Jokainen meistä kai on varustettu erilaisin vahvuuksin elämään. Ja aika useinhan ihminen selviää, kun heitetään kylmään veteen ja on pakko.
Toisaalta olen ihan ylpeä itsestäni sen suhteen, etten ole ikinä pyrkinyt täydellisyyteen vanhemmuuden suhteen, vaan oivaltanut alusta asti, että keskinkertaiset suoritukset riittävät hyvin monessa asiassa! Olen myös alusta asti kokenut helpoksi luottaa läheisteni kykyyn huolehtia lapsestani, ja näin ollen irtiotot yksin tai kahdestaan miehen kanssa ovat olleet aina luonteva osa lapsiperhe-elämäämme sekä tuonut meille vanhemmille tärkeitä voimavaroja.
Kuten usein viikonloppuisin, olin tänään ottamassa kuvia blogiani varten, kun tyttäreni innostui tulemaan kuvattavaksi. Niinpä saatiin nämä kuvat ja samalla pari suloista otosta perhealbumiinkin, joka on yllättävän heikoissa kantimissa huomioiden valokuvausharrastukseni. Siinä missä pientä neitiä on vaikea saada pysymään paikoillaan sekuntiakaan, Pluto poseeraa kiltisti aina kun pyydetään! Tulevalla viikolla onkin taas koiraherran aika mennä salonkiin, jonka jälkeen kaveria ei taas meinaa tunnistaa. Muhkeasta nallekarhumaisesta ulkomuodosta jää puolet salongin lattialle ja kotiin palaa vinttikoiramainen ketterä pitkäsäärinen ilmestys.
Näin seuraat espanjanvesikoira Plutoa
Pluton menosta kiinnostuneet voivat muuten seurata herraa blogissa tunnisteen koira/dog avulla ja Instagramissa hashtagillä #vesikoirapluto, omaa Insta-tiliä vielä odotellessa. Kaikkien aikojen tykäytyimmäksi Instagram-kuvakseni on yllättäen kivunnut Pluton jouluposeeraus, joka on peitonnut mennen tullen lukuisat sisustuskuvani. Espanjanvesikoirastamme Plutosta olen myös kertonut aiemmin ihan omassa postauksessa Sisustuskoirani Pluto. Kannattaa lukea jos kokemukset elämästä espanjanvesikoiran kanssa kiinnostavat.
Näiden sekalaisten päivitysten kera oikein hyvää alkavaa uutta viikkoa teille!
Sunday mood with my dear little monkies. Life with a small energetic kid and an active dog always participating feels quite overwhelming at times, though it is also very rewarding and brings so many colors and depth into my life. Our furry friend Pluto is posing and looking as handsome as always, just before it’s time for him to go to a salon for a hair cut.
Voi mikä ihanuus <3
Kuulostaa kovin tutulta, kun perheessä tohinasta pitää huolen 5 & 10 vuotiaat lapset ja vajaa 2v kultainennoutaja, joka on ihan joka paikassa mukana.
Sekä kun koko konkkaronkka on koossa, eli perheen kolme isompaa lasta, niiden puolisot ja yksi lapsenlapsi joka nyt on 4kk.
Mutta ymmärrän täysin tuon sinun oman ajan, sitä välillä tarvitaan ja blogini on minun oma pakokeinoni ja tärkein harrastukseni.
Kiitos Marika! Ja huh, teillä vasta tohinaa riittääkin perheessänne! Ihana kokoonpano monenikäistä perheen jäseniä kun koko joukko on koossa, suuri rikkaus varmastikin tuollainen suuri perhe. <3 Ihan sama minulla, tämä blogi on tärkeä henkireikä kaiken muun kiireen ja hulinan keskellä.