Bloggaamisesta ja riman asettamisesta

Kiireinen syksyn alku töiden osalta on väistämättä näkynyt myös täällä blogin puolella. Normaalin kolmen postauksen viikkotahdin sijaan pysyin syyskuussa yhden tai kahden postauksen rytmissä. Instagram on joutunut ihan unholaan. Omatunto on kolkutellut.
Muutos on toisaalta antanut myös mahdollisuuden uudelleen miettiä omaa suhdetta bloggaamiseen. Edelleen rakastan tätä sivutyöksi muuttunutta aikaa vievää harrastusta. Toki mukana on myös muutamia asioita, jotka eivät ole niitä lemppareita, mutta kuuluvat ns. pakettiin. Ihan niin kuin missä tahansa työssä. Blogin alkuvaiheessa olin ehkä vähän liian ankara itselleni totutussa postausmäärässä pysymisessä, silloinkin kun en olisi siihen ehkä rehellisesti kyennyt.

Välillä on hyvä uskaltaa höllätä vähän ja huomata, ettei mitään kovin vakavaa tapahdu vaikka madaltaisi omaa rimaa. Tämä pätee aika moneen asiaan, joita elämässä tai vaikka työpaikalla on aina tottunut tekemään – vaikka pelkkä ajatuskin tuntuu tunnollisesta ihmisestä äkkiseltään hirveän vieraalta. Maailma pyörii edelleen, aivan niin kuin ennenkin. Luultavasti suurin osa ei edes huomaa muutosta.
Ylisuorittaminen yhdentekevissä asioissa (jona en siis blogiani henkilökohtaisella tasolla missään nimessä pidä!) taitaakin olla kiltiksi tytöiksi kasvaneiden helmasyntejä. Miten paljon elämä muuttuukaan, kun opettelee suoriutumaan keskinkertaisesti useammassa vähäpätöisemmässä asiassa ja laittaa vapautuneet paukut sen sijaan jonkin itselle merkityksellisemmän asian tavoitteluun. Aika olennaisesti, uskoisin. Opettelu jatkukoon.

Blogissa tämä ehkä tarkoittaisi hieman harvempaa postaustahtia, mutta toivottavasti myös parempaa laatua. Tarvittavan ajan ja tilan ottamista silloin tällöin, jotta voi uudistaa tekemistä ja pysyä ajankohtaisena. Miettiä uusia kulmia tekemiseen ja karistaa jotain vanhaa pois.
Mitä se tarkalleen ottaen tulee olemaan ja koska on oikea ajankohta, siihen en osaa vielä vastata. Sen kuitenkin tiedän, että kehittyminen ja jalostuminen taitavat olla elinehto, jotta bloggaaminen pysyy itselle merkityksellisenä. Ja sitä kautta varmasti pystyn toivottavasti myös jatkossa tuomaan teillekin inspiraatiota ja kiinnostavaa sisältöä.
Lempeää lokakuun alkua!
P.s. Kuvat ovat teemaan sopien keskinkertaisia, aika rakeisia pikaräpsyjä, joista tämän harmaan ja hämyisen syyspäivän tunnelma kuitenkin välittynee. Ehkä te kestätte? Kuvien laatuun tulee onneksi pian parannus, sillä tilasin juuri uuden ammattitasoisen järjestelmäkameran nykyisen harrastelijarungon sijaan, jonka ominaisuuksista olen ihan täpinöissäni. Uskon uuden kameran tuovan myös uutta kipinää valokuvaamiseeni sekä sitä kautta välittyvää intoa sekä parempia kuvia myös blogini sisältöön.
The first of October already…