Himo vai maltti sisustamisessa?

Puhutaanko hetki vähän syvällisemmin sisustamisesta?
Vaikka sisustaminen onkin mielessäni päivittäin tavalla tai toisella, imen inspiraatiota ja informaatiota jatkuvasta kuvavirrasta, suunnittelen sisustuksia, luen aiheeseen liittyviä keskusteluja, innostun ja haaveilen asioista, olen ilokseni huomannut, että koko ajan vähemmän himoitsen sisustamiseen liittyviä asioita. Ero himoitsemisen ja maltillisen sisustustavan välillä on merkittävä.
Himo sokaisee ja aiheuttaa nopeita, pakonomaisia hankintoja. Tulee tunne, että hankkimalla haaveiden esine, löytyy se kauan kateissa ollut ratkaisun avain koko kodin sisustukseen ja elämä tulee valmiiksi. Tällaiset hankinnat saattavat nostaa mielihyvän piikin, mutta eivät kuitenkaan tyydytä nälkää pidemmän päälle – päin vastoin ja kohde vain vaihtuu seuraavaan.
On olemassa onneksi toisenlainen, maltillisempi tapa lähestyä sisustamista. Silloin sisustaminen on kuin matka itsessään (ja itseensä). Huomattavasti miellyttävämpi tapa pitää rakas asia tiiviisti elämässä – kuitenkin sopivassa paikassa suhteessa kaikkeen muuhun tärkeään.

Ei niin, että olisin koskaan haalinut täysin holtittomasti, mutta silti kokenut ajoittain toistuvaa ahdistusta todellisuuden ja haaveiden välisestä kuilusta, tehnyt monenlaisia impulsiivisia kokeiluja sekä ottanut opikseni virhehankinnoista. Tyylini hioutuessa kohti omaa linjaansa, olen himoinnut vaikka mitä esineitä vuosien varrella. Monet näistä himon kohteista ovatkin todellisia klassikkoja ja monen muunkin haaveen kohteita, kuten Bertoian tuolit, Arne Jacobsenin Egg, ja Flosin valaisimet.
Klassikkoja tai blogihittejä on helppo himoita, koska niistä löytyy helposti lukematon määrä inspiroivaa kuvamateriaalia. Visualisointi on helpompaa ja alitajuntakin vakuuttuu esineiden todistetusta hienoudesta. Kieltämättä jotkut pyörivät edelleen silloin tällöin mielessä, mutta onneksi näistä hienoista klassikoista pääsee nauttimaan myös muiden kodeissa ja  Instagramin kuvavirrassa päivittäin.
Oli minulla myös vaihe jolloin himoitsin kaikesta vähän erilaisesta. Kolusin jatkuvasi nettihuutokauppoja haaveillen, miten upeasti löydöt personoisivat kotiani. Luulin myös olevani räiskyvämpi värien käyttäjä.

Onneksi suuntani oman kotini sisustajana on mennyt huomattavasti parempaan suuntaan ja maltti on tullut vahvemmin mukaan kuvioon. Olen sinut kodin tämän hetken tilanteen kanssa ja tiedän, että asiat oman kotini sisustuksen suhteen ottavat aikansa. Minun ei rehellisesti tarvitse omistaa kaikkea, kokeilla jokaista trendiä, ja tiedän, että sisustushaaveita pääsen vielä toteuttamaan monia elämäni aikana. Monia sisustusjuttuja pääsen kokeilemaan kotona myös blogini ansiosta onnekseni. Silti sen merkitys, miltä kotona tuntuu ja näyttää ei ole yhtään vähäisempi kuin aikaisemminkaan.
Toki tähän pisteeseen saapuminen on vaatinut oman aikansa. Vasta kun valmiiden asioiden lista on pidempi kuin keskeneräisten ja kokee elävänsä itsensä näköisessä kodissa, on kotona helpompi rentoutua ja suhtautua seuraaviin hankintoihin lungimmin.
Maltillisemman tien löytämisessä on auttanut itselläni iän ja elämänkokemuksen lisäksi myös fengshuihin, KonMari-menetelmään ja minimalismiin perehtyminen. Kaikki nämä kannustavat pohtimaan mikä on itselle tärkeää, tukemaan oman näköistä elämää ja luopumaan muusta.

Kun mieli ei ole samea yksittäisten esineiden upeudesta ja turhasta on onnistunut luopumaan, on helpompi tunnustella ylemmällä tasolla minkälaisia asioita tila vaatii, sisältä päin katsoen. Ehkä vähän lisää pehmeyttä, erilaisia tekstuureja, jatkumoa jollekin teemalle, täydentävää väriä, tai jotain yllättävää rikkomaan vähän palettia?
Tilalla on tapana kertoa, kun sitä vain malttaisi pysähtyä kuuntelemaan. Se mikä tuntui oikealta vuosi sitten, saattaa kaivata pientä päivitystä tällä ajan hetkellä. Koska emme asu museossa, koti muuttuu väistämättä ajan saatossa, kuten me ihmisetkin muutumme. Vaikka tyylien pohdinta voi helpottaa punaisen langan löytämistä, kannattaa olla tekemättä liian tiukkoja määritelmiä omasta tyylistään, ettei huomaamatta rakenna ympärilleen häkkiä.
Maltillisempaan suhtautumiseen kuuluu myös tiettyjen tosiasioiden hyväksyminen. Nyt valitsisin toisenlaisen kuin viisi vuotta sitten, mutta tämä on riittävän hyvä, kunnes muutos on mahdollista toteuttaa. Maltin myötä on helpompi luoda ensiksi kokonaiskuva ja lähteä toteuttamaan sitä pala kerrallaan. Yksittäisiä esineitä himoiten ja hankkien harvemmin syntyy eheää lopputulosta, niin hienoja kuin esineet itsessään olisivatkin.

Vaikka rakastan kotona oloa yli kaiken ja suhtaudun edelleen sisustamiseen intohimoisesti, koen elämäni ja itseni täysipainoisemmaksi, kun panostan riittävästi myös muihin intohimon alueisiin, kuten matkustelu, ruoka ja puutarhan hoito. On mukavaa välillä uppoutua vapaa-ajalla myös ihan toisiin asioihin, kuten elokuvat, taide ja kirjallisuus. Kun näkökulma on avoimempi, sisustusinspiraatio löytyykin täysin odottamattomista paikoista, kuten taidokkaasta värien käytöstä maalauksessa tai ihan toisesta aiheesta kertovasta dokumentista.
Tuntuu kieltämättä ihanalta, kun huomaan osaavani kohdistaa huomioni kotona yhä useammin valmiiseen ja joskus jopa nähdä keskeneräisyyden viehätyksen. Vaikka suhtaudunkin sisustamiseen maltillisemmin, se ei tarkoita sitä, että kaikki uudet hankinnat vaatisi merkittävän paljon harkintaa tai, ettei intuitiolla, kokeiluilla ja ihastuksella olisi paikkaa kotini sisustamisessa. Tai että olisin jotenkin valaistunut ja onnistuisin jatkossa välttämään kaikki sudenkuopat.

Kyse on ennemmin kokonaisvaltaisemmasta lähestymistavasta omalla kohdallani. Vaikka sisustaminen on tärkeää, on elämässä paljon muutakin vaalimisen ja ajattelemisen arvoista.
Olisi todella kiinnostavaa kuulla teidän mielipiteitä ja kokemuksia aiheesta! Mitä mieltä te olette?
P.s. Aihetta liipaten, tämä video jäi virkistävällä tavalla mieltä kutkuttamaan. Ihastuttava koti ja ihailtavan ennakkoluuloton ajatusmalli!
Old pictures from our home, and some thoughts about patience when decorating a home and creating a balanced life…