Coffee Table Diary

Toisen lapsen kanssa ei mieleeni tullut hetkeäkään ottaa Kelan äitiyspakkausta. Ensimmäisen kohdalla se tuntui kuuluvan asiaan ehdottomasti, niin syvällä suomalaisessa kulttuurissa on äitiyspakkaukseen liittyvät perinteet. Olihan myös elämys noutaa paketti postista ja kotiin päästyä ihmetellä pakkauksen sisältöä ummikkona ja tietämättömänä, mitä vauvalle pitäisi ylipäänsä hankkia.

Mitä äitiyspakkauksen tuotteita käytin?

Hyödyllisiksi koin seuraavat: valkoiset kietaisubodyt, kynsisakset, hiusharja, kylpyveden lämpömittari, villahaalari, myssyt, ja lorukirja. Myös lämpötöppösiä, ulkohaalaria ja kevyttoppahaalaria käytimme. Sisävaatteista vain ihan muutamia tuli käytettyä.

Mitkä jäivät käyttämättä?

Vuoden 2014 äitiyspakkauksen iso osa vaatteista oli todella retrohenkisiä. Tyylillisesti en kokenut suurinta osaa vaatteista lainkaan omakseni. Vaatteet ovat suomalaista tuotantoa ja varmasti laadukkaita tavallaan, mutta todella kovan tuntuista materiaalia useiden käyttövaatteiden sekä petivaatteiden osalta, jotka jäivät käyttämättä. Myöskään kestovaippalinjalle emme lähteneet. Vaatteista käytin ihan muutamaa perusvaatteita, suuren osan mennessä uusina hyväntekeväisyyteen myöhemmin.

Tyylipohdintoja

Vaikka äitiyspakkaus onkin mahtava juttu ja sen kanssa pääsee hyvin pitkälle, ei se todellakaan ole jokaisen äidin tyyliin sopiva. Vaikka sävyjä ja värejä rakastankin elämässä, sallien ne ilomielin lapselleni – en koe että riemunkirjava garderoobi edistäisi millään tavalla vauvan kehitystä tai henkistä tasapainoa. (Äidin tasapainoon ne sen sijaan saattavat vaikuttaa.) Vauvat tuskin kiinnittävät huomiota, mitä heillä itsellään on päällä, huomio on ihan muulla. Tärkeintä on vaatteiden mukavuus ihoa vasten. Näin jälkikäteen ajateltuna vuoden 2014 äitiyspakkaus oli aikamoinen värioksennus, joten ei ihme, että vaatteet jäivät niin vähäiselle käytölle. Oli ruskeaa ja oranssia, kirkasta vaaleanvihreää ja turkoosia, violettia. Kuoseissa oli oravaa ja apinaa ainakin, lakanoissa toukkia.

Joitain myös ei tyylillisesti miellyttäviä vaatteita ja tarvikkeita tuli käytettyä, varmaankin ajatuksella etteivät ne mene ihan hukkaan. Kuitenkin etenkin loppuvaiheessa monien pakkauksesta tulleiden puolivahingossa käyttöön otettujen tavaroiden epävisuaalisuus alkoi ärsyttää. Vauva-arkeen kuuluu niin monenlaista härpäkettä väkisinkin ja jatkuva pieni kaaos ympärillä, että tavaroiden harmonisuuteen satsaaminen on mielestäni kannattava panostus myös omaan mielenrauhaan. Kotona tulee vietettyä myös todella paljon aikaa, joten tarvikkeita tulee joissain tapauksissa pyöriteltyä ja katseltua kuukausikaupalla, joten niiden ulkonäöllä on todellakin väliä – ainakin esteetikolle.

Käydessäni läpi esikoisen vauva-ajan tavaroita, tuntui selvältä, että jos ikinä meille tulisi uusi vauva, niin satsaisin enemmän siihen, että vaatteet ja tarvikkeet ovat omaa makua miellyttäviä. First world problems, I know… mutta miksei jos siihen on mahdollisuus?

Ottaisinko enää äitiyspakkausta?

Tuskin ottaisin. Niin korkealle kuin tätä suomalaista keksintöä arvostankin ja ehdottomasti toivon, että pakkaus säilyy Kelan tukitarjoamassa hamaan tulevaisuuteen – jo yhden lapsen äidin kokemuksella en luultavasti ottaisi äitiyspakkausta, edes esikoisen kohdalta. Vaikka pakkaus on laadukas, monipuolinen ja kattava, hieno satsaus verorahoistamme vauvaperheille sekä monta kertaa vaihtoehtoisena saadun rahasumman arvoinen, koen että vastaavan setin voisi saada kohtuulliseen hintaan omaan makuun paremmin sopien. Sen sijaan pitäisin itse pakkausta hyvänä muistilistana tehdessäni hankintalistaa, sisältö löytyy listattuna kätevästi netistä. Jos vaatteet miellyttäisivät enemmän silmää, voisin ehdottomasti harkita pakkauksen ottamista.

Onkohan valtaväestön maku todella näin riemunkirjava kuin äitiyspakkausten tyyli antaa ymmärtää, vai voisiko äitiyspakkauksen suunnittelijat hakea tyyli-inspiraatiota kummuta jatkossa muualtakin kuin menneiden vuosikymmenien retrovaikutteista? Neutraalimman sävyisen paketin luulisi miellyttävän useampia makuja ja palvelevan entistä useampia lapsiperheitä.

Mihin panostan vauvanvaatteissa?

Vauvanvaatteissa panostan mieluiten hyviin ja mukaviin materiaaleihin, silmää miellyttäviin väreihin ja malleihin. Luomupuuvillaisia ja huomattavasti äitiyspakkauksen vaatteita pehmeämpiä sekä kauniimpia vaatteita on nykyisin saatavilla hyvin. Yksivärisiä perusvaatteita on hyvä olla ja pitää mielessä jonkinlainen värikoordinaatio. Tällöin eri vaatekappaleet ovat helppo yhdistellä nätisti keskenään.

Mistä hankin uusia vauvanvaatteita?

Vaatteita vauvalle voi löytyä yllättävistä paikoista. Muutaman vaatteen olen ostanut jopa Lidlistä, joka hiljattain lanseerasi vauvojen luomutuotteisiin keskittyvän Lupilu-sarjan pitäen sisällään vaipat, soseet, vauvaöljyt ja vaatteitakin – hyvin ainakin smoothiet ja vipesit tuntuu toimivan. Kun aloittaa hyvissä ajoin, voi myös alennusmyynnit hyödyntää vauvan vaatekaapin keräämiseen, kuten itse olen tehnyt. Uusia ihania vaatteita olen löytänyt niin ketjukaupoista, mutta yhdet ihanimmista, kuvissakin näkyvät yksilöt* löytyivät Töölöntorilla sijaitsevasta suloisesta Nona K liikkeestä, joista viimeksi kerroin.

Kierrätys!

Kierrätän myös niin paljon kuin mahdollista. Vauvanvaatteeita käytetään todella vähän, eikä uusilla perusvaatteilla yleensä ole paljoa jälleenmyyntiarvoa, joten erinomaisia vaihtoehtoja löytyy myös lastenvaatekirppiksiltä ja nettikirpputoreilta. Kirppiksille voi myös laittaa ostoilmoituksia. Lisäksi saman tyylin omaavien ystävien ja tuttavien pois käytöstä jääneet vaatevarastot kannattaa muistaa tiedustella, voi saada kerralla isomman satsin hyviä käyttövaatteita! Vaatteethan voi aina palauttaa takaisin käytön jälkeen. Käytetyt vaatteet tuntuvat uusilta, kun ne malttaa silittää tai höyrystää (tässä muuten uusin koukutuksen kohteeni, josta täytyy kirjoittaa lisää). Ja mikä on ihanampaa kuin laittaa vauvan pehmeää ihoa vasten sileät hyvin huolletut pikkuiset vaatteet!

Pikkuisten vaatteiden pesu ja laittaminen lisää kyllä kutkuttavaa odotusta tulevasta. H-hetki alkaa olla jo tosi lähellä!

*Kuvien vaatteet saatu

Getting ready for our baby boy…