Coffee Table Diary goes Corona Diary again! Päiväkirjamerkintöjä sekä fiiliksiä kotikaranteenin viikoilta 3 ja 4 sekä kuvissa kodin pääsiäisilme vuodelta 2020.

Koronakotoilu viikko 3

Kotikaranteenin 3. viikkoa voisi kutsua tähän mennessä olleista sanoilla rock bottom. Mieli oli apea ja arki kotipäiväkotia pyörittäessä tuntui raskaalta, vaikka mitään ei varsinaisesti ollut tapahtunut. Siis muuta kuin globaali pandemia ja sen aiheuttama kriisi. Luin psykologien kirjoituksia siitä, kuinka eri tavalla ihmiset kokevat ja reagoivat tässä tilanteessa, mikä oli mielenkiintoista ja lohdullistakin luettavaa. Kuuntelin myös loistavan DocEmilian podcast jakson aiheesta, joka jakoi hyviä vinkkejä stressin vähentämiseen yhdessä psykologi Hanna Markukselan kanssa.

Päivät toistivat toisiaan, aamupäivällä ulkoilua, ruokailuja, leikkiä ja puuhasteluja. Ja syvä hengähdys miehen työpäivän loppuessa. Koko ajan sai olla lämmittämässä, valmistamassa tai suunnittelemassa ruokakuvioita. Suunnitelmissa onkin listata myös tänne blogiin mitä meillä on syöty karanteenin aikana, koska tekin varmaan mietitte näitä.

Työasioita en ikävä kyllä paljoa pystynyt edistämään täystyöllistävien lastenhoitokuvioiden takia. Harmitti ja turhautti edelleen tämäkin puoli tilanteessa, vaikka luotankin selviävämme perheenä tilanteen jatkuessa.

Tärkeää omaa aikaa oli päivittäinen pitkä kävelylenkki pelloilla ja metsissä Pluton kanssa. Sometus väheni osaltani selvästi. Ei ole ollut aikaa ja innostusta kuvata, ja ne pienet hetket iltaisin olen mielummin viettänyt sarjoja katsellen kuin somen äärellä. Katsoin myös kuningatar Elisabetin historiallisen puheen ihaillen ja miettien heti the Crownia, sekä miten katsomme tulevaisuudessa näitä tapahtumia toivottavasti sarjan kaudella x.

Oli myös ensimmäiset virtuaaliviinitreffit, oikein kiva konsepti live-tapaamisten puuttuessa. Lasten keinu- ja kiipeilyteline valmistui ja siitä oli paljon iloa saman tien. Suunnittelin puutarhajuttuja tälle vuodelle ja tilasin siemeniä esikasvatusta varten. Tämä oli toinen tärkeä asia, jonka parissa sain vietyä mielen pois koronauutisista ja elämän nykytilasta.

Myöskin perennapenkkien siistiminen tuhansista tammenterhoista ja muut aiemmin tympeältä tuntuneet pihatyöt toivat suurta iloa. Raittiissa ulkoilmassa, podcast tai äänikirja korvilla, aurinkolasit kasvoilla sain kaivattua omaa aikaa muutamia hetkiä. Olin kerrankin aidosti hyvilläni, että meillä on niin paljon pihaa ja pihatöitä, joista nyt saamme nauttia.

Löysin Torista aiemmin inhoamiani vuorenkilpiä (ilmaiseksi), ja mieheni kävi niitä hakemassa. Nyt ne ilahduttavat yhdessä tontin nurkassa, jossa ei nurmikko oikein viihdy. Ennen en tosiaan tykännyt vuorenkilvistä yhtään, pidin ihan mummokasveina, mutta nykyisin tykkään. Niin se mieli muuttuu.

Koronakotoilu viikko 4

Pääsiäisviikolla fiilistelimme (talouspaperille ensimmäistä kertaa kylvetyn) rairuohon kasvua lasten kanssa ja askartelimme pääsiäiskortit isovanhemmille. Suunnittelin kukkaostoksia pääsiäiseksi, vaikka innostus laittaa kotia sesonkia varten ei ollutkaan kovin suurta. Riippukeinu kiinnitettiin paikoilleen, liukumäki saapui ja ulkoilimme omalla pihalla joka päivä lasten kanssa nauttien kevätsäistä. Talvitakissa tuli kuuma ja ulkovaatteita pääsi keventämään.

Omasta metsiköstä maljakkoon kerätyt sinivuokot toivat kevättä sisälle asti. Jatkoin puutarhan kevättöitä, siistin lisää perennapenkkejä ja tein kevätlannoituksen. Haaveilin uusista istutuksista puutarhaan ja fiilistelin kuinka ihanaa on, kun koko kasvukausi on vielä edessä.

Oli kieltämättä aika metsittynyt olo, kuin pitkittyneellä mökkireissulla konsanaan. Koska en käy ihmisten ilmoilla ollenkaan, en ole jaksanut yhtään meikata, ja päällä oli päivästä toiseen verkkarit tai legginsit. Kasvoja sentään hoidin (ja hoidan) aamuin illoin tuttuun tapaan yhtään tinkimättä, ylipäänsä ihonhoito on kummasti alkanut kiinnostaa etenkin 35-vuoden rajapyykin jälkeen. Normirituaalin lisäksi laitan aamuisin kasvoille myös suojakertoimen 50 aurinkovoidetta välttyäkseni pigmenttiläiskiltä auringon paistaessa ulkoillessani.

Huomasin miettiväni kuinka eri tavalla me ihmiset suhtaudumme kriisiin. Mihin kukin kiinnittää huomiota, millaisia selviytymiskeinoja eri ihmisillä on käytössä. Itse havaitsin olevani hurjan kiitollinen laadukkaasta journalismista maassamme ja siitä, kuinka alan johtavien asiantuntijoiden lausunnot ovat helposti saatavilla ja tuntuvat luotettavilta, vaikka omissa käsissä oleva uutisten määrän säätely ei ehkä ollutkaan parhaalla tolalla.

Tiedonjanoni on ollut ensimmäisinä viikkoina loppumaton koronaan liittyen, mutta niin se on toisaalta aina kaiken muunkin suhteen, mistä ikinä kiinnostun. Tuntuu tärkeältä löytää helposti ajantasaista ja riittävän yksityiskohtaistakin tietoa, ja pystyä muodostamaan oma näkemys tilanteeseen, sekä erottamaan faktat mielipiteistä. Selviytymiskeino sekin, lukea ja yrittää ymmärtää mahdollisimman paljon ja saada sitä kautta mielenrauhaa sekä hallinnantunnetta epävarmaan tilanteeseen.

Pääsiäinen oli oikea henkireikä karanteeniarkeen. Uutisten lukeminen jäi minimiin ja huolet unohtuivat. Oltiin kuin lomalla kotona, omassa kuplassa. Helpotus oli suuri, kun lapsia oli viihdyttämässä ja hoitamassa kaksi, eikä työ tai muutkaan asiat mietityttäneet. Laitoin ulos kevätkukkia, narsisseja, helmililjoja ja orvokkeja. Syötiin tosi hyvin, grillattiin, lapset etsivät munia puutarhasta, isovanhemmille ja sukulaisille vilkuteltiin ikkunasta.

Itse nautin suuresti, kun laitoin kotiin kauniita kukkia sekä hienovaraisia pääsiäiskoristeita tuomaan sesongin tunnelma. Ihanin koriste oli perinteisten, myös olohuoneen keltaisten kukkien lisäksi Kaurilan saunan valmistamat mehiläisvahakynttilät, ekologiset sekä kauniit. Maljakkoon valitsin narsisseja, perhosleinikkejä, koreanonnenpensaan oksia ja ranskalaisia tulppaaneja – sekä tietysti pajunkissoja.

Kiitos rentouttava voimia tuova pääsiäinen 2020. Tuntui kuin aika olisi pysähtynyt – ja tällä kertaa oikein hyvällä tavalla siis!

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest