Pari keväistä kuvaa keittiön suosikeista heleiden sävyjen kera! Olen vihdoin edennyt Royal Copenhagen haaveissani askeleen eteenpäin ja hankkinut aiemmin kotiutuneiden mukien kaveriksi muutamia lautasia sekä kulhoja. Astiat on valittu erityisesti aamiaishetkiä ajatellen eli viikonlopun suosikkiaterioille. Tällä kertaa valitsin täysin valkoiset White Fluted -sarjan ovaalin malliset lautaset, joista tulee hotellin aamiaiset mieleen. Tykkään super paljon! Ihan täydellinen croisant-lautanen tai pieni tarjoiluastia hedelmäviipaleille. Kulho puolestaan on passeli vaikkapa jugurtille.
Pieni avautuminen tähän väliin. Välillä pikkuisen kriiseilen, kun tykkään niin monenlaisista eri tyyylisistä asioista. Kuulostaako hassulta? Välillä mieli tekee rouheaa henkeä astioihin, kuten itse tehdyt keramiikkalautaset ja maalaamani mukit. Sitten toisinaan taas haluan fiinimpää kuninkaallista tyyliä, kuten nämä lempparit Royal Copenhagenit. Vaikka samalla ihailen suuresti niitä, joille ominaisinta on pitäytyä yhdessä samassa tyylissä päivästä toiseen läpi elämän osa-aluettain painopisteitä vain hienovaraisesti viilaten, se ei taida olla minulle itselleni ominaista. Tykkään viiden tähden hotellielämästä mankeloituine lakanoineen ja toisaalta silmäni lepää rouheaa luonnonläheistä keramiikkaa katsellen, niin se vain on.
(Ymmärrän, että tämä ajatusmalli sotii täydellisesti koordinoitua kuvavirtaa tavoittelevien Instragram- ja Pinterest-kauneusihanteiden kanssa, jotka luovat itselleni myös paineita aika ajoin. Toivoa sopii, että tyylini punainen lankani löytyy edes jostain muualta.)
Nämä oivallukset tehtyäni mielestäni on ihan sopivaa ja myös aika lailla elämää rikastuttavaa olla rajoittamatta itseään liikaa, ja yksinkertaisesti hyväksyä eri puolet itsestä. En sentään sekoittaisi vaikkapa näitä kahta tyyliä keskenään samaan kattaukseen (tai blogikuvaan). Joku raja sentään!
Toisaalta tykkäänhän myös päivästä riippuen pukeutua aivan erilaisiin vaatteisiin ja leikitellä tyyleillä. Lempivaatteisiini kuuluu pari kertaa kesässä eräs räiskyvän värinen ruusuhame vuosien takaa ja lempimekkoni on eräs Afrikan villieläimiä vilisevä silkkimekko. Silti suurimman osan ajasta pukeudun pelkistettyyn kuosittomaan valko-musta-harmaa-beige -skaalaan turvautuen. Mieleen tuli myös viime kesänä Avotakassa kodistamme julkaistu juttu suht värittömällä skaalalla, mutta jostain syystä päälleni oli päätynyt räiskyvän keltainen kukallinen mekko. Ehkäpä tietynlainen tyylien kontrastit ovat sitten juuri omalle tyylilleni ominaista?
Aika lailla samat ajatukset on kodin värien suhteen vaikkapa tekstiileissä. Yleensä suosin neutraalia väriskaalaa kotona, välillä tykkään tuoda mukaan ripauksen väriä jossain muodossa. Ehkä vähän kuosiakin, jos villiksi heittäydyn, kuten sattumalta meille päätynyt väripilkku, huutokauppalöytöni tuoli William Morrisin kankaalla. Pienet väripilkahdukset näköpiirissä voivat tuoda uskomattoman paljon virtaa mielelle ja lisätä hyvinvointia, silloin kun niitä tuntuu elämäänsä kaipaavan. Yhtä lailla tykkään myös suosia eri metalleja. Meillä kulta, kromi ja kupari saavat loistaa, vaikkakin huolella hallitusti omilla paikoillaan.
Tällaista sekalaisia tyylipohdintaa tiistai-iltaan. Millaisia te olette tyyliasioissa? Seuraako sama tyyli kodin sisustuksesta pukeutumiseen, vai vaihtelevatko eri tyylit vaikkapa sesonkia ja sen hetkistä fiilistä peilaten? Voiko metalleja sekoittaa?
Iloa viikkoonne!
P.s. Niin ja sovitaanko, että nämä ovat tämän kevään viimeiset tulppaanikuvat blogissani? Tietysti oman puutarhan kaunottaret ovat asia erikseen, niitä ei lasketa. Onneksi niiden nousuun on sentään vielä pieni hengähdystauko.
Spring came to our kitchen with some peachy shades and our new tableware from Royal Copenhagen…
DIY keramiikkaa ja wabi-sabi
Omin käsin tekeminen ja keramiikka kiinnostavat! Kerroin aiemmin Samujilla maalaamistani mukeista, joista etenkin toinen on ollut ahkerassa käytössä sen koommin. Mukien lisäksi olen viime päivät nauttinut voileipiä itse tehdyiltä keraamisilta lautasilta. Lautaset tein Studio Smoon muotoilija Marianne Huotarin ja keramiikkamerkki Raaka Rån Leena Kouhian opastuksella kivan pienen sisustusryhmän omalla keramiikkakurssilla yhtenä leppoisana sunnnuntaina Kaapelitehtaalla. Keramiikkatyöt jätettiin pajaan, jonka jälkeen Marianne ja Leena lasittivat sekä polttivat ne puolestamme. Oli jännää nähdä vajaan kuukauden kuluttua lopputulokset. “Ai, tommoisetko niistä tuli?!”
Kuinka terapeuttista olikaan saada kirjaimellisesti kädet saveen, eikä opetus olisi voinut olla innostavampaa ja tasokkaampaa ainakaan. Tekisi todella paljon mieli jatkaa keramiikan parissa, niin mukavaa puuhaa! Onkohan tämä joku hiljalleen lähestyvään keski-ikään liittyvä juttu, kun kädet syyhyää tehdä astioita omin käsin?
Olen muuten viime aikoina lukenut wabi-sabi konseptista siitä kiinnostuneena. Leonard Korenin kirja ‘Wabi-sabi for artists, designers, poets and philosphers’ on ohut, mutta taidokkasti kirjoitettu osuva opus tähän japanilaiseen vaikeasti sanoiksi puettavaan ideologiaan. Kiehtova konsepti ja filosofinen tapa nähdä kauneutta perinteisistä täydellisyyttä ja virheettömyyttä korostavista kauneusihanteista poiketen. Siihen liittyy pelkistäminen ja karsiminen, mutta kuitenkin sielukkaalla tavalla. Sanoisin näiden astioiden olevan wabi-sabi -henkisiä epätäydellisyydessään sekä rouheudessaan. Rosot reunoissa ja epämääräiset muodot siellä täällä tekevät niistä jotenkin äärimmäisen kiehtovia.
Ruotsalaisen Residence-sisustuslehden maaliskuun numero nosti muuten wabi-sabin uutena sisustustrendinä, enkä ihmettele – ovathan sen suuntaiset elementit olleetkin jo jonkin aikaa nousussa, etenkin keramiikan kasvattaessa suosiotaan.
Oi Japani, kohta olemmekin jo siellä! Japanilainen estetiikka on niin kovin kiehtovaa kaiken kaikkiaan. Juuri nyt luen Monoclen Tokio-opasta, jonka yhdessä esseessä sanotaan aiheeseen viitaten näin: “It’s said that the Japanese are sensitive to small-scale beauty but insensitive to large-scale ugliness: Tokyo’s streets epitomise this.”
Fiilis on mielestäni käsin tehdyssä keramiikassa se juttu, niin kuin Leena Kouhian Raaka Rå -merkin astioissa, jotka kyllä ovat ihan omaa luokkaansa. Niin upean luonteikkaita, enkä ihmettele, kun lukuisat ravintolat ovat tilanneet tältä merkiltä astiat. Leena ei ole koulutukseltaan keraamikko, vaan itse oppinut sattumalta alalle päätynyt visuaalisen työn ammattilainen, mikä antaa hänelle omien sanojensa mukaan ikään kuin vapauden tehdä normaalista totutusta tavasta poikkeavia astioita täysin oman näkemyksen mukaan. Kiinnostava ajatus!
Vielä on matkaa Raaka Rå:n ja Studio Smoon tasolle, mutta kokeilu ainakin viritti innostuksen jatkamaan asian parissa toinenkin kerta. Keramiikasta kiinnostuneiden pääkaupunkiseudulla asuvien kannattaa tarkkailla Kaapelitehtaan Septarian kurssitarjontaa. Pajalle saa myös ostettua 10-kerran kortteja, siinä ajassa ennättäisi varmaan tehdä vaikka kokonaisen astiaston jos oikein innostuu.
Mitä te tykkäätte keramiikasta ja rouheista esineistä osana kodin sisustusta?
I had an opportunity to participate in a ceramics workshop with designer Marianne Huotari from Studio Smoo, and Leena Kouhia behind Raaka Rå – ceramics brand. So much fun! I made two simple plates, which are perfect for sandwiches for example. I have been lately reading about wabi-sabi and I think these plates resemble the spirit with their rough imperfect features. The latest Residence-magazine also mentions wabi-sabi as one of the emerging interior trends right know.
Omin käsin maalatut Samuji-mukit
Ehkä joku teistä saattoi Instagramin puolella huomata, että kävin viime viikolla yhtenä iltana maalaamassa mukeja Samujilla. Symppis tapahtuma ihanassa miljöössä, Samujin Erottajan myymälän tunnelmallisessa ylemmässä kerroksessa. Huomasin ilmoituksen mukinmaalaus-workshopista Samujin Facebook-sivuilla ja innostuin valtavasti ajatuksesta, joten mukaan oli päästävä.
Mukit ovat Samujin kodin valikoiman uusimpia tuotteita ja ne myydään aina ilman kuvioita. Muki on tyylikkään simppelin mallinen ja tuntuu hyvältä kädessä. Koska merkin ideologiaan sopisi käsinmaalatut mukit, keksivät he järjestää tällaisia leppoisia mukinmaalaus-iltamia asiakkailleen opetuksen kera.
Käsin tekeminen on kyllä jännää ja askel epämukavuusalueelle kaikessa kiehtovuudessaan. Vaati rohkeutta vetää se ensimmäinen jälki valkoiselle pinnalle, kun ympärillä oli tuntemattomia silmäpareja ja käsikin taisi vähän täristä. Huh! Toisaalta kun ei koe olevansa erityisen lahjakas käsistään, niin odotusten puutteen puolesta voi onneksi tehdä ihan rennosti ja fiiliksellä.
Opettajana työpajassa oli Samujille lukuisia upeita kuoseja suunnittelut Pasi Kärkkäinen-Tunkelo ja olikin innostavaa päästä mestarin oppiin. Inspiraatiota sai etsiä suunnittelijan mukana olleista töistä ja mikä aarreaitta se olikaan!
Päädyin pohdinnan jälkeen maalaamaan tuollaisia vasta-alkajalle sopivia helppoja abstrakteja kuoseja. Jokaisesta täplästä taisi tulla vähän erilainen! Kuten opettaja lohdullisesti totesi, että jos mikään ei ärsytä, niin lopputulos on liian täydellinen, kun taas virheet tekevät lopputuloksesta kiehtovan.
Päästyäni vauhtiin isommalla pensselillä, innostuin maalaamaan vielä toisenkin mukin ja vuorostaan ihan pientä kuviota. Sepä vasta olikin ärsyttävän hidasta! Jouduin todella venyttämään hermojani, että maltoin sivellä noinkin ylös asti ja mukiin jäi lopulta tuollainen maalaamaton reunus. Muiden mukana olleiden tekemät mukit olivat ihan super hienoja ja keskenään tosi erilaisia, niitä olisi tehnyt mieli ostaa omaksikin.
Näistä kahdesta mukista tuosta keltakuvioisesta tuli heti lempparini. Lempeä väri ja sopivan rauhallinen hento kuosi omaan makuuni. Siniharmaa graafisempi ja villimpi yksilö päätyi puolestaan mieheni teehetkiä piristämään.
Ei nämä taida Royal Copenhageneita astiakaapista syrjäyttää, mutta ihan sympaattisia ovat mielestäni ja ainakin suurella innolla tehty!
I participated in mug painting workshop at the Samuji House last week. What a lovely evening it was! My mugs came did not came out as master pieces but they are still quite cute, I think!