Se tunne, kun palaa matkalta kotiin, päästyään juuri tutustumaan uuteen kaukaiseen maahan. Kun sydämeen ja mieleen on jäänyt lähtemätön jälki, eikä kotiin palaa ihan sama ihminen, kuin vain reilu viikko sitten on matkalle lähtenyt. Lukuisin pienin ja suurin odotuksin sekä mielikuvin varustettuna, vaikkei silti ole mitenkään osannut eläytyä millaista matkakohteessa oikeasti lopulta on. Kaikki aistit valppaina täysin uuden äärellä.
Matka Japaniin oli jo pidemmän aikaa ollut haaveissani, ja ensimmäinen vierailu maahan lunasti odotukset sekä ylitti ne moninkertaisesti. Tiesin heti ensimmäisestä päivästä lähtien huumaantuneena ensi kosketuksesta, että tähän maahan tulen matkustamaan vielä uudestaankin, ja tunne vain syveni viikon aikana. Muistikirja täyttyi havainnoista ja inspiraation lähteistä – pienistä kiinnostavista asioista aina tyyliseikoista sekä hassuista makueroista moniin elämää helpottaviin ratkaisuihin, jotka tekivät olemisen jättiläismäisessä kaupungissa varsin miellyttäväksi.

Vielä olen siinä jännässä hattaramaisessa ‘välitilassa’, joka alkaa matkan loputtua, kotiin saavuttua ennen kuin arki on ennättänyt kunnolla alkaa. Keho on kankeana pitkästä lennosta ja jet lag painaa. Lukuisat muistot matkasta ovat vielä lähimuistissa, mutta samalla jo niin kaukana arjen lähestyessä väistämättä. Eilen aamulla heräsin sateisessa Tokiossa pilvenpiirtäjien piirtämää silhuettia hyvästelemään hotellihuoneen ikkunasta. Vielä saman vuorokauden illalla pääsin pujahtamaan omaan sänkyyn, kaikista rakkaimpien ollessa jälleen koossa saman katon alla.
Vaikka kaikki tuntuu tutulta kotona, silti sen näkee hieman toisin kuin aikaisemmin ja huomio kiinnittyy eri asioihin paljon normaalia herkemmin. Aivan kuin tahtomattaan koittaisi siirtää matkalta mukanaan tuoman uuden energian kodin ympäristöön. Kauan odottaneisiin asioihin tulee kuin huomaamatta tartuttua. Kun herää sunnuntaina aamukuudelta, ehtii viettää paljon laatuaikaa perheen kanssa ja siinä sivussa vaihtaa viherkasvien mullat, tehdä veroilmoitukset ja nautiskella kotoilusta ihan perusjuttujen kera, kuten pyykinpesusta monen koneellisen verran. Asiat hoituvat kevyesti omalla painollaan.
Jotain itsessä muuttuu aina matkustamisen myötä ja maailmaa katsoo hieman päivitettyjen linssien läpi nähden useampia sävyjä. Sitä kai rakastan matkustamisessa niin paljon – kuinka jokainen matka tarjoaa uusia tapoja tarkastella maailmaa ja on ainutlaatuinen kokemus, vaikka matkoja olisikin ehtinyt siunaantua jo useampi eri puolille maailmaa entuudestaan.

Kunhan arki sekä työt lähtevät tästä rullaamaan, saan purettua kameran muistikortille tallennettuja hetkiä ja jäsenneltyä ajatuksiani, niin palaan asiaan Japanin matkakokemusten kera. Ehkä sitten osaan pukea sanoiksi edes joitain häivähdyksiä kokemastani. Vaikka siitä kuinka virittäytyminen tunnelmaan alkoi jo lentokoneessa, kun economy-luokan wc:n olemattomalle tasolle oli aseteltu kauniisti rivi hammasharjoja kauniin servietin päälle ja ruoka tarjoiltiin hienostuneesti lukemattomilta pieniltä astioilta.
Kuinka absurdilta Tokio tuntuikaan – kitsiä, sekalaista arkkitehtuuria ja minimalistista eleganssia rinta rinnan. Tai niistä lukuisista ruokakokemuksista. Luulin lähteväni syömään sushia viikoksi ja sainkin eteeni uskomattoman laajan kattauksen toinen toistaan maukkaampia ruokalajeja sekä elämäni parhaimmat liharuoat. Kuinka niin kovasti odottamani sakura antoi odottaa itseään, mutta ihan viime metreillä pääsimme silti ihastelemaan kirsikkapuita –  yhdessä lukuisten muiden japanilaisten koittaessa ikuistaa kukkia kuviksi kameroidensa kera.
Kerron ehkä myös pidemmin siitä, kuinka huolella Japanissa tehdään aivan kaikki. Miljoonia matkustajia palvelevilla metroasemilla ei näy roskan roskaa, ilmassa tuoksuu pesuaine vaikkei siivojia näy missään, ja moni asia tuntui olevan valovuosia kotimaata edellä. Siitä äärettämästä kohteliaisuudesta ja ystävällisyydestä, millä ihmiset otetaan vastaan.
Miten takamus ehtii tottua lämmitettyihin wc-istuimiin viikossa, niiden ollessa maailman loogisin laite, vaikka wc:n muihin toiminnallisuuksiin tottuminen vaatisikin ehkä hieman pidemmän loman. Voi kuinka oman kodin pytty tuntuukin nyt kivikautiselta jääkylmältä kapistukselta! Miksi lattian lämmityksestä ymmärretään meillä jo huolehtia, muttei kodin käyttökerroissa mitattuna ehkä kaikista eniten käytetystä istuimesta vaikka eletään 2010-lukua?

Ehkä tulen jakamaan parhaita Tokio-vinkkejäni ja kertomaan hurmaavimmasta kirjakaupasta, jossa olen koskaan elämässäni käynyt. Kehotan luultavasti säästämään rahaa ennen Japanin reissua, sillä aika monen muun (sisustus)unelman hinnan viikko mukavasti elellen ja ruokaillen haukkaa – vaikka vastinetta rahalle myös toden totta saa. Silti, onneksi valitsimme matkan tällä(kin) kertaa. Matkaraporttia Tokiosta siis luvassa vielä lähi viikkoina muun tuttun tyylin toteutetun sisällön ohessa.
Loppujen lopuksi aika pienen pintaraapaisun tuosta miljoonakaupungista ehti viikon lomalla nähdä, monen kokemuksen jäädessä ensi kertaan, mutta voi kuinka iloinen olenkaan tästä ikimuistoisesta matkasta. Monta kokemusta rikkaampana on hyvä suunnata ajatukset uuteen viikkoon sekä Suomen kevääseen.
Aurinkoista alkavaa viikkoa!
Coming home after traveling far away feels always very special in many ways. So many new thoughts and experiences in a back bag, and home feels at the same time familiar and new. Visiting Tokyo and Japan was a long time dream that came true, and I still need to digest it all before sharing some highlights of the vacation with you.