Ei ikimaailmassa! Niin ajattelin kun näin ensimmäistä kertaa jutun tonttuovista, jotka taitavat olla tämän joulun ehdoton ykköshitti. Ainakin joissain piireissä.
Jotenkin kummasti idea alkoi kuitenkin kutkuttelemaan vaivihkaa kaikessa höpsöydessään. Eläydyin ajatukseen, kuinka lapsi ilahtuisi pienestä ovesta ja mitä tarinoita sen ympärille voisi keksiä joulun lähestyessä.
Ja sitä paitsi, voisihan ovi olla muutakin kuin tontunpunainen maalaispirtin ovi. Mielummin jotain vähän enemmän oman näköistä visuaalisesti, tuumin alkaessani vakuutella itselleni, miksi tonttuovi olisi ehdottomasti saatava.
No, viikonloppuna sitten käärin hihat ja väkersin meille tonttuoven!
Ensiksi tyyliseikkoihin! Oven maalasin tyylilleni uskollisesti kauniin murretun harmaalla Farrow & Ballin seinämaalilla Hardwick White -sävyllä, kun koemaalipurkki sattui pöydällä pyörimään. Ovenkahva syntyi kakunkoristeesta, kullan värisestä kuulasta.
Modernin simppelin ovikoristeen tein kuivaneista akaasian oksista ja sen kruunasi toisesta kranssista napattu kuivanut käpymäinen pylpyrä. Kaikki osat liimasin yhteen pikaliimalla, muuta liimaa ei kotoa löytynyt. Tonttuoven ilmeesti tuli sopivan simppeli makuuni ja mielestäni ihan näköiseni. Myös ovikoriste onnistui, ehkäpä teen samantapaisen isompana seuraavaksi.
Ovi sellaisenaan näytti vähän yksinäiseltä seinään maalarinteipillä kiinnitettynä. Niinpä jatkoin somistusta sujauttamalla yhden kuivuneen akaasian oksan ikään kuin kuuseksi pahvinpalaan, jonka maalasin valkoiseksi. Oven edustalle löysin kiveyksen sisustussuunnitteluhommissa käyttämästäni omasta pienestä materiaalivarastostani. Tästä laattamyymälästä saadusta mallipalasta, jossa on luonnonkiviä verkkoon pohjasta kiinnitettyinä leikkasin suikaleen tonttuoven edustalle. Koko komeuden valaisin vielä paristokäyttöisellä led-valonauhalla, jonka pujotin oven ympärille ja katkaisijan piilotin viereisen kirjapinon taaksen.
Itse valmistusprosessissa olisi kyllä vielä itselläni kehitettävää, sen verran boheemisti ovi syntyi ja kotikutoiselta näyttää lopputuloskin, kuten kuvista näkyy. Käytin aaltopahvia, joka vähän kupruili maalin kosteudesta. Kannattaa siis panostaa pahviin on neuvoni näin jälkikäteen! Vähän viimeistellymmän version haluaville, kannattaa katsoa Meillä Kotonasta tonttuoven teko-ohjeet sekä tonttuovien ideagalleria erilaisista toteutuksista.
Yllätys pikkuisen herättyä päiväunilta oli mitä mahtavin! Sillä välin olohuoneeseen oli ilmestynyt pikkuinen tonttuovi. Onko meille muuttanut tonttu? Onpa jännää! Onkohan se kotona?
Joulun odotuksesta tuli heti astetta kutkuttavampaa ja joulutunnelma kotona lisääntyi. On käyty kuuntelemassa oven takana kuuluuko sieltä ääniä ja kuiskittu ettei tonttu herää. On viety kukkia (minun tyttö!) ja ruokaa tontulle oven taakse odottamaan. Ja kappas vaan – tonttu on napannut ne aamulla ja jättänyt ehkä tarran kiitokseksi.
Lopulta tällaiset taianomaiset jutut ja yllätykset ovat mielestäni niitä parhaimpia asioita joulussa. Eläytyä hetkessä lapsen iloon ja löytää itsestäkin tietynlainen lapsekkuus. Suuria pieniä iloja.
Sitä paitsi, tekee ihan hyvää tällaiselle pikkusievää karsastavalle anti-askartelija-sisustajaäidillekin välillä vähän relata. Onhan joulu on vain kerran vuodessa ja silloin jotkut asiat menee heittämällä sisustusperiaatteiden edelle!
Olisi hauska kuulla mitä mieltä te olette tonttuovista, hitti vai huti?
P.s. Toinen tämän joulun suosikki on huonekuusi, joka on todellisuudessa viherkasvi. Meidän huonekuusi on jo viime joulun peruja ja selvinnyt hienosti huolettomalla hoidolla. Täältä löydät huonekuusen hoito-ohjeet.
I surprised myself and stepped out of my comfort zone, and made a little DIY elf door for my child. You should seen that excitement and happiness on her face when she found it!
Nyt täytyy sanoa ensiksi että minulla on mennyt tällainen tonttuovi jotenkin ihan ohi, vaikka ennätykseni joulupostauksien määrässä olen marraskuussa tehnyt niin en ihan ajanhermoilla ollutkaan 🙂
Mutta siis todella kiva ja etenkin noin lapsiperheeseen! Virkistävä! Aloin heti miettimään miten teidän sisustuskoira siellä antaa sen olla? Meillä sessu on sen verran perso kaikelle hauraalle rikottavalle etten usko lattian tasolla voisin pitää tonttuovea, mutta ehkäpä tason päällä ylempänä. Kiitoksia inspiraatiosta!
Ehkä tämä on vähän tutumpi juttu tee itse -ihmisten keskuudessa! 😀 Itse bongasin sattumalta täältä Meillä Kotona saitilta. Sisustuskoira on kova touhottamaan, mutta osannut jotenkin kummasti pienestä pitäen pysyä erossa hänelle kuulumattomasta. Ei ota lapsen leluja tai riivi kalusteita tms. Tuhoilta ollaan vältytty kaikin puolin. Tai no, yhden ainoan kerran otti pikkuisen vaaleapunaisen pehmonallen lapsen leluista ehkä mustasukkaisuudessaan ja oli niin liikuttava näky nallensa kanssa, että päätettiin antaa nalle koiraherralle. Mutta tosiaan tämä ei ehkä kaikille eläinperheellisille sovi. Ihanaa joulun odotusta!