Tumman puun paluu | Vanha kaappi

Tumma puu sisustuksessa on alkanut viehättää uudella tavalla. Se näyttää taas ihanan klassiselta, lämpimältä ja ajankohtaiselta. Tulee mieleen Mad Menin lisäksi Didrichsenin taidemuseo ja Svenskt Tennin kalusteet (kuvia täällä) sekä äärimmäisen inspiroiva ja tyylikäs Isabella Löwengripin koti ylellisine puuverhoiluineen, muutamia mainitakseni. Myös uuden MyResidence-bookazinen kannessa näkyy punertavaa tummaa puuta kauniissa miljöössä, ja se näyttää niin ihanan tyylikkäältä ja rauhoittavalta.

Sisustuksen ollessa muuten niukka väreiltään puupinnat ja puiset kalusteet tuovat siihen lämpöä, syvyyttä ja myös omanlaistaan ylellisyyttä. Toki puun käyttötapa ja määrä ratkaisee. Meillä kotona isossa osassa oleva sävyttämätön tammilattia tuo jo niin paljon lämpöä, että isoja määriä tummempia puukalusteita sisustuksessa olisi omaan makuuni liikaa, kun taas vaaleat kiintokalusteet pitävät kokonaisuuden raikkaana. Ripaus puuta riittää ja tekee jo paljon! Jos taas lattiamme olisi vaikka mikrosementtiä tai vaaleat, puuta ja eri puulajeja voisi olla kodin kalusteissa makuuni nykyistä enemmän.

Löysin olohuoneeseen loppu vuonna kannetun vanhan kaapin huutokaupasta, taas kerran. Täyttä puuta ja hienoa puusepäntyötä loistokunnossa kustavilaiseen tyyliin Ruotsista 1950-luvulta. Hintaa kaapille tuli saman verran kuin lastulevyiselle laminaattipintaiselle merten takaa kuljetetulle massatuotetulle vaihtoehdolle, noin kaksi sataa euroa kuljetusten kera. Suorastaan edullinen käsintehdyksi hyväkuntoiseksi laatukalusteeksi.

Suomalaisilla on usein tapana ylikorostaa järkiperusteluja kodin hankinnoissa, vaikka koti on mielestäni mitä suuremmassa määrin tunneasia. Joskus unohtuu, että jokainen elementti ja kaluste vaikuttaa myös tilan tunnelmaan, ihan niin kuin taide ja kukatkin. Esteetikon kotona kauneus on tärkeä arvo sisustushankintojen ohjaajana.

Vanha kaappi on onneksi sekä kaunis että hurjan käytännöllinen, sillä vanhojen kaappien tavoin tässäkin kaapissa on säilytystilaa todella mukavasti. Pitkän aikavälin haaveissani on täydentää astiakokoelmaani, intohimosta kauniita ruokahetkiä ja erilaisia kattauksia kohtaan. Keittiön rajallisen kaappitilan ollessa jo tehokkaasti käytetty, tämän kaapin myötä uudet astiat saavat ansaitsemansa kunniapaikan.

Fengshuin mukaisesti täpötäyteen tavaraa ahdetut kaapit tappavat luovuuden, kun taas tila kaapissa symboloi, että elämään (ja mieleen) mahtuu uusia asioita. Jokainen konmarittanut tyhjän kaapin saanut tietää, mitä tämä tarkoittaa – tyhjä hyllytila jos mikä on tämän päivän ylellisyyttä ja ruokkii luovuutta.

Lisäksi oli ihana huomata, kuinka tunnelman puolesta olohuoneen sisustus ja oikeastaan koko koti täydentyi kaapin myötä. Jo lyhyen yhteiselomme perusteella uskon, että kaapista tulee yksi rakkaimmista kalusteista kotonamme.

Nolottaa melkein myöntää, että ihan ensiksi meinasin maalata kaapin sisutukseen paremmin sopivalla sävyllä. Kyllä. Onneksi tajusin, että se on kaunis ja hyvä juuri noin.

Väripareja sille löytyy ripauksia sieltä täältä lattian lisäksi. Punertavaa puuta on vanhan 1950-luvun lepotuolin jaloista, jotka jätin alkuperäiseksi vaikka verhoilu uusittiin. Myös tuolin yläpuolella olevassa taulussa oleva oranssi sointuu sävyihin, sekin huutokaupasta. Lisää väriskaalaa löytyy ruskea-beige-raidallisesta samettityynystä ja taulukollaasin yhdestä teoksesta. Ilman näitä, kaappi olisi väriltään ehkä liian yksin, mutta ripauksista muodostuu nyt jo jonkinlainen punainen lanka.

Tällaisen visuaalisen logiikan huomaaminen jälkikäteen ilahduttaa, onhan harmonia edellä mainittujen asioiden lisäksi yksi olennaisimmista asioista minulle, eli kokonaisuuden tulee myös toimia yksittäisten asioiden lisäksi. Jokainen näistä sointuvista elementeistä on kuitenkin valittu tunteella jokseenkin intuitiivisesti, mikä on itselle se mieluisin ja luontevin tapa sisustaa kotia. Omaan makuun ensisijaisesti peilaten sekä luottaen, että mitä erilaisemmat elementit löytävät lopulta paikkansa (pienen pyörittelyn jälkeen viimeistään).

Toki tällainen sattumanvaraisempi tapa sisustaa edellyttää kärsivällisyyden ja luottamisen lisäksi valmiutta tehdä nopeita ratkaisuja, sillä antiikki- ja vintagekalusteet ollessa aina yksilöitä, miellyttävän kalusteen vastaan tullessa on toimittava nopeasti. Silti, vielä lukuisten huutokauppaostosten jälkeenkin, tieto korkeimmasta voittaneesta huudosta tuo perhosia vatsanpohjaan. Apua, mitäs jos ostos onkin ihan susi! Onneksi pettymykseltä vältyttiin tälläkin kerralla ja olohuone on taas askeleen valmiimpi, vaikka joulukuusen poistuttua yksi nurkka näyttääkin kovin tyhjältä.

I found a lovely Gustavian style cabinet from 1950s from an auction. It brings good atmosphere to our home and warmth to the living room, as well as lots of space for more dishes of which I’m dreaming.

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest