Hyvää yrittäjän päivää! Tämä kirjoitus meinasi jo mennä roskakoriin, kun aloin miettimään, kuinka paljon enemmän kannuksia ja kokemusta niin monella tuntemallani yrittäjällä on aiheen tiimoilta itseeni verrattuna. Sitten tajusin ajatusvirheeni. On tärkeää antaa arvoa tälle opettavaiselle matkalle riippumatta sen pituudesta, onhan se ollut merkityksellisimpiä pätkiä työelämässäni saavutuksista riippumatta.
Korona-ajan yrittäjyyden ensimetrit
Olen ollut täyspäiväinen yrittäjä 6 kk. Hyppy yli kymmenen vuotta kestäneestä työsuhteesta isosta kansainvälisestä konsulttifirmasta täysin omilleen oli jännittävä, ja rehellisyyden nimissä pelottavakin. Vaikka suhtaudun elämään optimistisesti, valintani niin opiskelupaikan kuin työpaikkojen suhteen ovat tähän asti ollut ennemmin turvallisuushakuisia kuin rohkeita.
Juuri, kun olin pääsemässä hyvään vauhtiin, kaksi viikkoa yritykseni perustamisen jälkeen iski maahamme korona. Seuraavat pari kuukautta menikin 1- ja 5-vuotiaita lapsia kotona hoitaessa. Jo yleisestä taloustilanteestakin johtuen mahdollisuudet edistää yritykseni asioita olivat heikot. Kesän koittaessa jatkoin siitä, mihin olin jäänyt ja ilokseni huomasin kysynnän selvästi nousseen ja pyörien alkavan pyöriä alallani. Valoa alkoi näkyä tunnelin päässä.
Haastava tämä yrittäjyyden alku on ollut, mutta neljänä päivänä viidestä olen todella motivoitunut ja onnellinen, että ryhdyin yrittäjäksi. Se mitä olen ansiotuloissa ja säästöissä hävinnyt, olen innostuksessa ja kertyneissä opeissa itseni, alani uusimpien tuulien sekä oman urani johtamiseen liittyen voittanut jo moninkertaisesti.
Uskon vahvasti, että niin kauan kun motivaatiota ja intoa uuden oppimiseen riittää, kovin huonosti tuskin tulee lopulta käymään, riippumatta siitä mitä mutkia universumi matkan varrelle heittääkään. Ainakaan paljoa haastavampaa alkua on vaikea kuvitella, ja hengissä kuitenkin ollaan.
Mikä olen ammatiltani?
Sitten siihen kiinnostavampaan aiheeseen eli työidentiteettiin. Tittelihän on yleensä se, jonka kerromme tavatessamme uusia ihmisiä. Tämän aiheen kanssa olen suoraan sanoen kipuillut, ja se on johtunut ennen kaikkea oman pääni sisäisistä laatikoista. Olen Helsingin kauppakorkakoulusta valmistunut kauppatieteiden maisteri ja työskennellyt SAP-konsulttina suurimman osan työurastani eli reilut 10 vuotta, josta valta-osan kaupan alan asiakkaiden parissa. Toiminnallisena konsulttina autan asiakasyrityksiäni muun muassa liiketoimintavaatimusten määrittelyssä ja järjestelmäratkaisujen suunnittelussa. Autan asiakkaitani modernisoimaan heidän ydinjärjestelmiään, mikä mahdollistaa samalla prosessien uudistamisen ja tehostamisen. Hyvin tehty uudistus luo pohjan aivan uusille liiketoiminnan innovaatioille. Työhöni kuuluu osaamiseni ajantasalla pitäminen jatkuvasti kehittyvien teknologiaratkaisujen ja innovaatioiden suhteen.
Projektiluontoiseen työhön liittyy paljon ongelmien ratkaisua, asioiden eteenpäinviemistä, tiimityöskentelyä, ja muutosjohtamista. Suuret järjestelmä- ja prosessiuudistushankkeet ovat organisaatioille isoja investointeja ja työntekijöille rankkoja rupeamia, eivätkä aina kovin mieluisia. Muutosten vastustaminen ja johtamisen tärkeys tuovat oman kulmakertoimensa työhön. Niinpä konsultointi onkin hyvin pitkälti ihmisten välistä työtä (people business), johon liittyy laaja skaala inhimillisiä tunteita ja reaktioita sekä tiukkojakin tilanteita. Viestintätaidot, joustavuus ja luova ongelmanratkaisukyky ovatkin konsultin työkalupakin keskeisimpiä taitoja.
Olen muutakin kuin konsultti
Niin paljon kuin nautinkin työstäni dynaamisessa konsulttitalossa ja vasemman aivopuoliskoni nystyröiden päivittäisestä hieromisesta, huomasin vuosia sitten, että kaipaan elämääni muutakin. Jotain luovempaa. Tasapanoittaakseni työssäni vuosia yliedustettuna ollutta vasenta aivopuoliskoani, päätin opiskella työn ohessa sisustussuunnittelijaksi.
Se polku on antanut paljon, paitsi että kotini sisustus on hioutunut kohdilleen, olen saanut toivottaa tervetulleiksi satojatuhansia kävijöitä blogiini, monia kymmeniä kaupallisia yhteistöitä ihailemieni design-brändien kanssa sisällöntuotannon parissa, lukuisia sisustussuunnittelu- ja stailaustöitä mahtaville asiakkaille, sekä freelance-toimittajan kirjoitustöitä alan suurimpiin lehtiin.
Parhaana bonuksena olen löytänyt mielettömän yhteisön ympärilleni, jonka kanssa saan jakaa innostukseni aiheita kohtaan. Olen saanut ammentaa luovuuttani valokuvaamiseen, kirjoittamiseen, tyydyttää kaipuutani estetiikkaan ja saanut näin viritettyä oikeaa aivopuoliskoani, sekä valaistua vuosia pimennossa ollutta, kuitenkin tärkeää puolta siitä, kuka olen. Mikä tittelini on tähän pakettiin liittyen? Oikeita vastauksia on monia ja se voi olla tilanteesta riippuen bloggaaja, vaikuttaja, sisällöntuottaja, sisustussuunnittelija, sisustustoimittaja.
Työidentiteetistä. Miten olla lintu ja kala samaan aikaan?
Jossain vaiheessa sukeltaessani syvemmälle luovempaan tekemiseen, päätyöni ohessa, en ollut enää varma, mikä minusta tulisi isona. Niin paljon kuin nautinkin sisustusaiheiden parissa työskentelystä, koin tekemisen kuitenkin ennemmin rakkaana sivutyönä ja intohimon aiheena, kuin pääasiallisena ammattinani. Toinen äitiysloma antoi kaipaamaani etäisyyttä konsultin työhön ja pohdiskeltuani aikani, löysin sisäisen varmuuden ja päätin, että nyt on aika kiittää reilusta kymmenestä vuodesta ja sulkea ovi viimeisen kerran työpaikallani konsulttitalossa.
Huomasin kuitenkin kaipaavani reilun vuoden äitiysloman jälkeen takaisin SAP-konsultin työhön, mutten enää nähnyt itseäni missään vakituisessa työpaikassa tai ison yrityksen organisaatiokaaviossa. Yrittäjyys ja siihen liittyvä vapaus vaihtoehtona alkoi vetää magneetin lailla puoleensa. Ajattelin, että menetettävää on korkeintaan jonkun verran säästöjä (ja kenties unettomia öitä). Uskon, että vankalla työkokemuksellani ja kyvyllä oppia uutta löytää aina uuden työpaikan, jos muuttaa mielensä.
Onko askeleeni luovemmilla poluilla vienyt jotain SAP-osaamiseltani? Päinvastoin, koen että luova tekeminen ruokkii myös ongelmanratkaisutaitojani konsultin töissäkin. Ymmärrys digimediassa vaikuttamisesta on myös arvokas lisä ammattiosaamiseeni.
Yritykseni keskittyy siis SAP-konsultointiin, mutta yrittäjänä pystyn onneksi työtilanteeni salliessa ja halutessani tehdä jossain määrin myös näitä luovempia töitä, tai jotain uutta. Tämä on itselleni ideaali yhdistelmä ja yrittäjyyden parhaita puolia.
Takaisin pohdintoihin työidentiteetin suhteen. Pitkään yritin pitää nämä kaksi täysin erilaista puolta itsestäni erillään. Blogini somekanavissani ja sisustusasiakkaideni kanssa olen ollut sisustushattu päässä, entisellä työpaikallani taas täysverinen SAP-konsultti. En ole tarkemmin kertonut blogissa päätyöstäni ja saanut sinänsä loogisia neuvoja poistaa kaikki luovaan tekemiseen liittyvä pois CV:stäni, etten vahingossakaan hämmennä asiakkaitani, joille tarjoan konsultointipalveluitani. Mutta entäs sitten, kun asiakkaani löytää sisustusjuttuni Googlesta, eikä nämä eri profiilit kohtaa mitenkään, eikö se ole hämmentävää?
Rönsyily ei ole kirosana
Jotain fundamentaalista loksahti paikoilleen ajatuksissani kuunnellessani tällä viikolla Perttu Pölösen esityksen tulevaisuuden työelämän taidoista Ekonomiliiton mentorointiohjelman tilaisuudessa. Pölösellä oli raikkaita ajatuksia aiheesta, kuten “rönsyily ei ole kirosana”, vaan diversiteetti sekä ristiinpölytys ovat työelämäntaitojen elinehto tulevaisuudessa. Niiden avulla meillä on tarjota jotain inhimillistä ja enemmän lisäarvoa tuottavaa, mitä koneet ja algoritmit eivät opi. “Kaikkien olisi hyvä opiskella vähän koodausta ja kukkien sidontaa.” Tittelit ei pelasta meitä, mutta osaaminen pelastaa, hän sanoi rohkaisevasti.
Jäämme perinteisten titteliemme vangiksi, eikä ne anna meille liikkumavaraa, sanoi Pölönen. Jos kuvaisimme itseämme perinteisten titteleiden sijaan kertomalla, mitä lisäarvoa tuomme, olisi helpompi lähteä innovoimaan ja kokeileemaan uutta. Esimerkkejä tällaisista sallivammista titteleistä ovat kirkastaja, värittäjä, valaisija, mahdollistaja. Eikö kuulostakin innostavalta?
Minun uusi tittelini voisi olla selkeyttäjä. Vahvuuksiani on ongelmanratkaisutaidot. Analyyttisenä ihmisenä olen hyvä kirkastamaan asiakkaideni liiketoimintaprosesseja, vaatimuksia sekä järjestelmäratkaisuja tiettyjen prosessien osalta. Yhtä lailla osaan selkeyttää myös kotien sisustuksia ja tiloja, sekä selkeyttää ajatuksia kirjoitusteni avulla. Niin rohkea en ole, että laittaisin uutta titteliä vielä sometilien profiileihini. Jatkossa kuitenkin aion olla rohkeasti se, mitä olen, kaikissa kanavissani toki eri puolet eri kanavissa vahvemmin edustettuina, enkä lokeroida eri puolia itsestäni eri kanaviin koittaen piilotella eri puolia itsestäni.
Niinpä LinkedIn-profiilissani (mielellään konnektoidun sielläkin teidän kanssa, saa laittaa kutsua) on viittaus sisustamiseen, ja Instagramissa konsultointiin, vaikka painopiste eri kanavissa onkin luonnollisesti eri aiheissa.
Itsekin mieluusti toimin kokonaisten, inhimillisten ihmisten kanssa, koska mikään ei tee ihmistä kiinnostavammaksi, kuin ymmärrys siitä, mikä saa hänen silmänsä syttymään.
Mikä titteli kuvaa sinua parhaiten?
Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest
Valokuva: Amanda Aho
Aivan loistava kiteytys tuo selkiyttäjä. Sitähän olet tehnyt tietysti konsultoinnin maailmassa, mutta eikö myös sisustussuunnittelu oikeastaan ole sitä: asiakkaiden ajatusten selkiyttämistä sisustuksen osalta? Voisin lainata tuon termin myös omaan käyttööni työelämään. Olen tehnyt jo vähän pidemmän uran samankaltaisissa tehtävissä kuin sinä SAP-konsulttina. Jokaisessa käännekohdassa ja välillä ihan kehityskeskusteluissakin olen joutunut määrittelemään, olenko ns. tekninen vai liiketoiminnallinen osaaja. Oikeasti en halua olla täysiverisesti kumpaakaan vaan nimenomaan vähän molempia ja toimia tuollaisena selkiyttäjänä, joka usein tarvitaan onnistuneisiin muutoksiin. Kiitokset ajatuksia herättävästi tekstistäsi!
Iso kiitos kommentistasi! Totta kai voit lainata tuota kuvausta, ja ilahduttavaa kuulla, että kirjoitus herätti ajatuksia. Hyvää syksyn jatkoa! 🙂