Toivottavasti muistitte juhlistaa eilen korvapuusteja! Pulla on suosikkiherkkujani, sellaisen syön harva se viikko, kaikessa rauhassa nautiskellen. Karkin syömisen puolestaan lopetin kesällä, koska huomasin sen olevan vain turha vanha tapa, joka ei sen kummemmin tuonut iloa, vaikka sitä oli pakko saada melkein joka päivä. Pommix-pussi oli ykkönen, siitä ne harmaat etenkin, ja harvoin pääsin ruokakaupasta kassan ohi ostamatta lakua, jonka puolihuolimattomasti olin syönyt viimeistään autossa kotimatkalla.
Vaikka olinkin aivan koukussa, lopettaminen oli yllättävän helppoa! Nykyisin saatan syödä palan tai rivin tummaa suklaata, ja toisin kuin karkista, siitä ei tule huono olo. Toki vieläkin saatan syödä karkin ja toisenkin jos sellaisia on tarjolla, mutten enää osta niitä. Jälkiruoasta en koskaan kieltäydy, saati laske kaloreita, mutta koitan päästä eroon tavoista, jotka eivät lopulta anna mitään.
Kuten joku viisas (ehkä Oprah) sanoi, suklaakakun syöminen voi olla parasta meditaatiota, kun siihen keskittyy ja on läsnä. Toisaalta mistä tahansa voi tulla haitallinen addiktio (pieni tai suuri), TV:n katsomisesta, shoppailusta, terveysintoilusta – ihan mistä vaan. Kaikki riippuu siitä kuinka tiedostavaa tekeminen on, mitä tunteita tekemiseen liittyy, millä mielellä on. Hyvästä jutusta voi tulla huono, jos sen tekee itseään soimaten tai jos sillä koittaa turruttaa jotain (tunnetta) alleen, kun taas huonona yleisesti pidetystä asiasta tietoisesti kohtuudella nauttiminen voi lisätä elinvoimaa ja siten myös terveyttä.
Karkin lopetus liittyi sarjaan muita pienempiä elämäntapamuutoksia, jotka aloitin kesällä. Samoihin aikoihin aloin kärsiä aknesta, joka vaikuttaa olevan täysin hormonaalista. Akne ei (ylläri) ole parantunut karkit pois jättämällä, eikä oikein laadukkailla kasvotuotteillakaan. Vaikka vaivani voi luokitella ainakin toistaiseksi lieväksi ja paikalliseksi (leuka), se on tajuttoman rasittava vaiva – ja niin näkyvä. Enää ei tee mieli lähteä edes koiraa ulkoiluttamaan ilman meikkiä.
Vaikka luotankin siihen, että vaivani tulee katoamaan lopulta, olen jäänyt vähän koukkuun lukiessani illat pitkät, millä maailman konsteilla hormonaalisen aknen voisi parantaa. Lääkekuurien tai hormonien syönti ei kiinnosta tässä vaiheessa, vaikka olen alkanut pehmenemään ajatukselle vaikkapa antibiottikuurista jos aivan mahdottomalta alkaa vaikuttaa. Katsoessani vuoden takaisia kuvia itsestäni en näe niissä mitään muuta kuin hyvän ihon.
Sinänsä tämä hetkittäin överiksi menevä aknen hoitoon perehtyminen ei eroa millään lailla vaikkapa ulkonäön pakkomielteisestä ehostamisesta kasvoja piikitellen, täydellisen vaatekaapin tavoittelusta tai vaikka virheettömän somebrändin tinkimättömästä hiomisesta. Kaikissa on pohjimmiltaan kyse samasta ajatuksesta, että elämä olisi parempaa sitten kun tavoiteltu asia olisi saavutettu. Jotain puuttuu!
Sitten on hetkiä, kuten metsässä koiran kanssa, kun koen todella voimakkaan onnen, ilon ja rauhan tunteen. Imen itseeni syksyn värejä, koskettelen sammalmätäksiä, haistelen havuja, nojaan puuhun, ihastelen kimmeltäviä auringon säteitä sateen kastelemien lehtien lomasta. Tajuan, että näihin hetkiin ihoni kunnolla (tai millään muullakaan tavoittelemallani asialla) ei ole mitään vaikutusta. Yhtäkkiä asiat asettuvat mittasuhteisiinsa. Kaikki järjestyy, kaikki on hyvin, elimistöni ja ihoni on vain suurten myllerrysten jälkeen löytämässä uutta tasapainoa.
Olisi ollut ihanaa kertoa tästä aknesta vasta sitten, kun olen löytänyt koodin sen parantamiseen, mutta siitä huolimatta ajattelin kertoa siitä nyt, kun tilanne on niin sanotusti päällä. Niin kannustavaa kuin onkin lukea parantumisista ja onnistumistarinoista, huomaan itseäni puhuttelevan vielä enemmän sellaiset kirjoitukset joissa ei koiteta siloitella tai kätkeä oikeaa elämää rosoineen – samaan koitan itsekin pyrkiä. Niin rohkea en ole, että aknekuvia viitsisin laittaa jakoon, mutta ainakin täydet sympatiani lähetän sinulle siellä ruudun toisella puolella, jolle asia on ajankohtainen.
Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest
Hei! Hyvä kirjoitus ja ihanat kuvat. Raami on kyllä todella kaunis astiasto.
Ja siis miksi ne ihanat Kouvolan lakritsit pitää olla siinä kassalla???
Oletko muuten kokeillut May Lindström nimistä luonnonkosmetiikan sarjaa?
Siinä erityisesti The blue cocoon -voide on aivan uskomaton ihon ja näppyjen
rauhoittaja hoitaa myös pieniä nirhamia. Voide on kallis mutta mielestäni sen
arvoinen ja riittoisa. Voidetta myy Helsingissä Jolie ja varmaan sieltä voisi
kysyä pieneen purkkiin näytettä..
Moikka! Ihana kuulla, kiitos! Raamit on kyllä tosi mieluisat ja jatkuvasti käytössä. No niinpä, houkutuksilta on vaikeampi välttyä, kun tuotteet on niin ovelasti sijoitettu kassan läheisyyteen, ellei ole valppaana. Sinänsä voin hyvin uskoa kehut ruokaostosten teosta netin kautta, olisi varmasti helpompi välttyä heräteostoksilta. May Lindstrom on tuttu, tai no, kokemusta minulla on vain Problem Solver -naamiosta, joka on super ihana. Hyvä kuulla sinultakin kehuja tuosta Blue cocoon voiteesta, se kyllä kuulostaa ihanalta. Täytyy ehdottomasti pitää mielessä ja ehkä jossain vaiheessa siihen satsata. Enpä ajatellutkaan että siitä voisi saada näytettä, mutta tietysti ihan niin kuin muistakin tuotteista, ensi kerralla siis Joliessa käydessä kysyn ehdottomasti!
Tiedän niin hyvin, mistä puhut. Mulla oli ihan täydellinen iho melkein kolmikymppiseksi. Korkeintaan vaan kuiva. Sitten, kuin yhdessä yössä, puhkesi hormonaalinen akne, juuri leukaan. Niitä hirveitä kipeitä ihonalaisia patteja! Nyt 39-vuotiaana kahden lapsen jälkeen tilanne on vähän parempi, mutta riesaksi on tullut myös ruusufinni. Ja punaiset arvet leuassa. Vaikea yhdistelmä, kun iho on yhtä aikaa kuiva ja herkkä 🙁
Sitä on niin hormonien armoilla. Raskauden aikana ryppyjen alutkin tuntuivat siloittuvan. Tärkeintä lienee tarjota iholle todella hellävaraista hoitoa ja kosteutta, käyttää sitten mitä tuotteita tahansa. Mielenrauhaa. Parasta kosmetologi-apua olen saanut Ihohoitola Lupauksesta. Harmi vaan, kun sinne on niin vaikea saada aikaa.
Oletko ollut erityisen tyytyväinen johonkin meikkituotteeseen finnien peittämisessä? Hatunnosto muuten sokerin vähentämisestä, mä oon niiiiin koukussa.
Ihana kun jätit kommentin, kiitos siitä. Vertaistuki on kullan arvoista! <3 Ikävä kuulla, että iho-ongelmat ovat tulleet riesaksesi myös, ja tuo ruusufinni kuulostaa tosi kurjalta. Kuinka ns. puun takaa tilanne voikaan ikään kuin tulla, siinä iässä kun kuvittelisi näiden asioiden olevan jo kaukana menneisyydessä. Juuri nuo arvet painaa mieltä herkästi, iho näyttää paljaana huonovointiselta, silloinkin kun tulehduksia olisi vähemmän. Ikä ei myöskään tunnu auttavan jälkien parantumiseen, päin vastoin, iho uusiutuu nykyisin tosi hitaasti nuoruusvuosiin verrattuna minulla ainakin. Tuotteisiin olen panostanut, mutta sekin tuntuu vaativan kokeilua ja kärsivällisyyttä, onneksi välillä tuntuu näkyvän valoa tunnelin päässä niidenkin suhteen, vaikka toisaalta tuntuu, että aina kun huokaisee ja ajattelee tilanteen olevan vähän parempi alkaa kahta pahempia paukamia pukkaamaan. Tiedä sitten kuinka suuri vaikutus on stressillä, jota nämä vaivat aiheuttaa, tuskin se ainakaan auttaa paranemista, joten siinäkin mielessä tuo mainitsemasi mielenrauha ja siihen pyrkiminen osana hoitoa lienee ihan avainasemassa. Kiitos hoitolasuosituksesta, laitan mieleen! Olen vielä toistaiseksi kokeillut itse hoitaa ongelmaa kotona, vaikka monet kyllä suosittelevat kosmetologin puoleen kääntymistä. Finnien peittämiseen minulla ei ole juuri suosituksia, tai no, Joe Blascon peiteväriä olen käyttänyt vuosikaudet, sillä peitän niin tummat silmänaluset kuin punertavat nenänpielet ja aknen jättämät jäljet, meikkivoiteena olen käyttänyt toistaiseksi Lumenen CC-voidetta, ei näillä kokonaan saa peittoon jälkiä ja näppyjä, mutta kohtuullisesti kuitenkin ilman että meikki tuntuisi liian raskaalta. Myös meikeissä aikomukseni on siirtyä luonnonkosmetiikkaan, tuote kerrallaan, mutta sopivien tuotteiden etsiminen on vielä kokonaan edessä omana urakkanaan.
Minulle tuli kolmenkympin jälkee akne, liittyi varmaankin pillereiden pois jättämiseen. Yritin puolisen vuotta hoitaa asiaa kotikonstein, tuloksetta ikävä kyllä. Vaikka olin lukenut paljon isotretinoiinin sivuvaikutuksista, valitsin kuitenkin ottaa ko. kuurin, koska kärsin todella paljon aknesta, juuri esimerkiksi tuo, että minnekään ei voinut mennä ilman meikkiä. Muistaakseni söin lääkettä kolme tai neljä kuukautta ja minulle ei onneksi tullut pientä limakalvojen kuivumista kummempaa. Tästä on nyt kohta kahdeksan vuotta eikä minulle ole tuon jälkeen tullut kuin satunnaisia näppyjä muutaman kerran vuodessa.
Moi! Onpa kiva kuulla kokemuksistasi, ja ennen kaikkea siitä, että löysit niin toimivan ja pitkävaikutteisen ratkaisun tuohon haastavaan tilanteeseen. Toisilla kuulemma antibiotit toimii samoin, kierre katkeaa eikä vaiva palaa. Varmasti osaa arvostaa hyvää ihoa tuon koettelemuksen jälkeen aivan eri tavalla, eikä satunnaiset näpyt paljoa hetkauta. Kiitos kun jaoit tarinasi! <3