Blogin myötä minusta on ollut mielenkiintoista lukea juttuja bloggaamiseen ja valokuvaukseen liittyen. Nämä aiheet nostavatkin välillä päätään sisustusblogeissa ja luen jutut aina kiinnostuneena. Vaikka jutut ovat useimmiten valokuvausharrastelijoiden, eikä ammattilaisvalokuvaajien kirjoittamia, opin kuitenkin usein jotain uutta tai innostun perehtymään johonkin asiaan, mihin itse en ole aiemmin kiinnittänyt huomioita. Valokuvauksessa, niin kuin kaikessa jämähtää helposti tiettyihin rutiineihin. Toisaalta jotain kehitystä tapahtuu kuin itsestään, kun paljon kuvaa. Tässä hieman juttua kalustostani, kuvaustavoistani, sekä kuvieni käsittelystä.
Kuvat ovat syyskuiselta Rooman matkalta viehättävästä kahvilasta, jonka terassilla nautimme raikkaat aperol spritzit ennen lounasta ja paria tuntia myöhemmin rankkasateen suojassa espressot. Mukaan lähti myös paikan omia tuoksukynttilöitä matkamuistoksi. Sisustus oli tosi tyylikäs ja hieno, Roomaan ja ajanhenkeen sopivalla tavalla. Oli marmoria, kultaa, kristallikruunuja ja samettia, eli varsin loistokas, mutta silti hyvällä maulla tehty interiööri.
Kamera ja varustus
Kuvaan Canon EOS 1200D -järjestelmäkameralla, joka on toistaiseksi ihan hyvin vastannut tarpeitani, vaikka edullisen sarjan yksilö onkin. Ennen blogin aloittamista pidin järkkärin käyttöä vaivalloisena sen suuren koon takia ja kuvasin pääosin iPhone 5:n kameralla tai pokkarilla, vaikka tykkäsinkin valokuvata. En myöskään hallinnut manuaaliasetuksia, joten kuvien onnistuminen oli arpapeliä. Kuvaan lähes aina kiinteän polttivälin 50mm f/1.8 -objektiivilla, mutta välillä myös rungon mukana tulleella zoom-objektiivillä. Hyvän jalustan hankinta on vääjäämättä edessä. Huomaan kuvieni laadun dramaattisen laskun pimenevien päivien myötä.
Muita vakiovarusteita minulla ei olekaan, mutta hankintalista niille on. Tarvitsisin hyvän jalustan lisäksi heijastimen ainakin. Haaveissa on myös vielä valovoimaisempi objektiivi. Olisi hyvä virittää järkkäri läppäriin ja katsoa jo kuvaushetkellä isommalta näytöltä tarkkuudet ym, koska virheet huomaa usein vasta jälkikäteen. Toki olisi mieletöntä hankkia joku päivä parempi kamerakin, mutta sitä ennen se suurin parannus kuviin tulee muun harjoittelun kautta.
Kuvaustavat
Otan nykyisin kuvia ainoastaan manuaaliasetuksilla, joten säädän aukon koon, ISO-arvon ja valotusajan. Yleensä pyrin kuvaamaan päivänvalossa, sillä luonnonvalon voittanutta ei tunnelman kannalta mielestäni ole. Olen oikeastaan aika kiitollinen tästä valokuvausharrastuksesta, sillä kiinnitän nykyisin ihan eri tavalla huomiota valoon ja tilojen valaistukseen. Niissä on huikeita eroja vuodenaikojen ja ihan päivienkin välillä. Rakastan valoa, ja monesti tietynlainen valo saakin valokuvausinspiraation heräämään. Yritän luoda tunnelmallisia kuvia ja hyödyntää luonnonvalon upeat nyanssit parhaani mukaan. Valitettavasti kuvausajan löytäminen juuri ihanteelliseen aikaan valon kannalta on usein hankalaa, ja monesti tingin vaikkapa lounaastani jos minulla on mahdollisuus kuvata hyvässä valossa ja vapaa hetki.
Otan kuvia tiloista usein aika matalalta ollessani polvillani lattialla. Mitä ihmeellisimpiin asentoihin ja paikkoihin huomaan meneväni tuon tuosta kamerani kanssa. Tuttu juttu käsittääkseni monille! Silmä ja fiilis kertovat toimiiko kuva vai ei sommitelmallisesti. Lähden vain kokeilemaan uutta kuvakulmaa kunnes palaset loksahtavat kohdilleen.
Stailaaminen
Haluan omistaa blogini estetiikalle, sillä arjen sotkuja riittää katsottavaksi ihan riittämiin varmasti itse kullakin tykönään. Monesti kaverini ihmettelevät onko meillä aina niin siistiä kuin blogista saa kuvan. Ei todellakaan! Ainakin jotain järjestelyä valokuvaus useimmiten vaatii. Etenkin asetelmien kuvaaminen vaatii todella usein tavaroiden siirtelyä ja pientä viilaamista, tarpeen ymmärtää usein vasta kameran linssin kautta katsoessa. Haluaisin kuvieni näyttävän rennon luonnollisilta ja seesteisiltä, sekä elämänmakuisilta. Jujua ja mielenkiintoa pitää olla, kontrasteja ja dynamiikkaa, vaikka yleisilme olisi seesteinen.
Kiinnitän myös erittäin paljon stailauksiin huomiota blogien ja lehtien kuvia katsellessa. Kuvia katsellessa olen todella analyyttinen ja kiinnitän huomiota siihen, miksi joku kuva toimii ja ammennan ideoita muistiini. Niin blogia kuin sisustussuunnitelmiakin varten sekä tallennan suosikkikuviani itselleni, jotta voin palata niihin myöhemmin helposti. Stailaus on ihan oma taiteenlaji, jota haluan todella paljon tehdä ja oppia lisää. Tässä lajissa ruotsalaiset ovat ihan huikean hyviä ja ihailen maan stailistien työtä suuresti!
Kurssit
Olen käynyt muutamia valokuvauskursseja ennen blogin perustamista ja sen alkuaikoina. Kävin järjestelmäkameran manuaalitoimintoja käsittelevän kurssin, blogikuvauskurssin, ja sommittelukurssin sekä Raw-kuvien käsittelyn Photoshopin alkeet -kurssin. Todella hyödyllisiä kursseja jokainen näistä. Kansalaisopistojen tarjonta on onneksi todella tasokasta ja hyviä opettajia on saatavilla täällä päin Suomea. Kurssien parasta antia on tekniikan oppimisen lisäksi vuorovaikutus ja valokuvista keskustelu – mikä toimii ja miksi, miten kuva toimisi vielä paremmin jne. Todella hyödyllistä saada palautetta omaan kuvaukseen ja nähdä harjoitusten kautta, miten jokaisella on niin erilainen ilmaisullinen tyyli ja tapa työskennellä.
Kuvien käsittely
Käsittelen kuvani Photoshopissa lähes aina. Kuvaan nykyisin raw-formaatissa, jossa kuvien laatu on paras ja jatkokäsittelymahdollisuudet monipuolisimmat. Huono puoli formaatissa on kuvatiedostojen valtava koko, jolloin muistikortti ja tallennustila koneella täyttyvät nopeasti. Usein teen pientä hienosäätöä Photoshopin Camera Rawssa, ja sen jälkeen Photoshopissa, missä tallennan kuvat blogiin sopivassa koossa jpeg-muotoon. Olen viime kuukausina toisinaan opetellut käyttämään myös Lightroomia, missä kuvien käsittely ja tallentaminen massana on paljon nopeampaa. Lightroomia haluaisin opetella vielä paljon enemmän.
Usein lisään kuvien kirkkautta, säädän puhki palaneita kohtia sekä muita asetuksia tarpeen mukaan. Yleensä myös lasken kuvan värilämpötilaa ja -kylläisyyttä sekä suoristan kuvia ja säädän rajausta. Kuvien käsittely vie vielä todella paljon aikaa minulta, vaikka se onkin kiehtovaa. Tavoitteena on oppia vielä paljon lisää kuvien käsittelystä.
Mitä mieltä olette tämän tyyppisistä bloggaukseen ja valokuvaukseen liittyvistä postauksista silloin tällöin? Etenkin teiltä, jotka bloggaaatte, olisi kiva kuulla miten teidän kuvaustavat poikkeavat?
Leppoisaa sunnuntaita ja ihanaa isänpäivää kaikille isille!
A few shoots from our trip to Rome and a really nice cafeteria we randomly found, and some talk about how I photograph interiors (in Finnish only).
Tosi hyvä postaus tämä ja ihania kuvia myös 🙂 Voin yhtyä moneen kirjoittamaasi kohtaan 🙂 Itsekin kuvaan usein päivänvalossa, ja käsittelen kuvan valotusta ja vinoutumia photarissa (joskus poistan myös tynnyrivääristymiä). Näin talven korvalla, kun päivänvaloa on niukalti, huomaa, miten tärkeää on omistaa hyvä jalusta ja omiin kuvaustarpeisin riittävän valovoimainen objektiivi. Mulla on kans käytössä eniten oma kiinteäpolttovälinen 35 mm, ja oon kyllä tykänny siitä ihan hirveesti. Tosin sisustuskuvia otan myös tuolla kittiobjektiivilla, joka tuli aikoinaan mun Nikonissa mukana. Ja omista referenssikohteista otan lähestulkoon aina jalustalla kuvat, jolloin saan kaikki asetukset säädettyä "herkiksi". Huomasin muuten silloin kun oltiin kiertämässä asuntomessuilla yhdessä, että sä kuvasit hauskoista kuvakulmista niitä asuntoja ja täytyy sanoa, että oon itsekin alkanut käyttää enemmän sen tyyppisiä kuvakulmia, kun näin miten hyvältä ne kuvat näytti sun blogissa – kiitos siis inspiraatiosta 🙂
Todella kiva kuulla kommenttisi aiheesta! 🙂 Kiitos Marika! Tämä vahvistaa ajatustani, että se jalusta on hommattava asap. Hauska jos kiinnitit huomiota kuvakulmiini silloin kesällä, onhan se välillä aikamoista kyykkimistä. 😀 Olen myös monesti ihaillut sun kuvia Instassa, tosi hyviä kuvia ja kauniita sisustuksia olet tehnyt!
Voi kiitos 🙂 ja voi, että kiva nähdä ja vaihtaa kuulumisia, kun kesällä jäi niin lyhyeksi se tapaaminen 🙂 Ehkä törmätään jossain AJK:n tapahtumassa HKIssä, jahka ehdin niihin osallistumaan 🙂
Tällaisia postauksia on tosi kiva lukea! Itselläni on nyt edullisesti hankittu käytetty järkkäri ja pitäisi alkaa opetella manuaaliasetuksilla käyttöä (olen lainakameroilla kuvannut AV-asetuksella). Jalustakin löytyy. Sitä en tiedä, mistä löytyy aikaa ja energiaa istua kameran ja (Canonin) opaskirjan kanssa alas harjoittelemaan. 😉 Olen tähän asti suurimman osan ajasta kuvannut puhelimen kameralla ja iPhone 5S:ssäni onkin jo ihan hyvä kamera, jolla saa hyvällä valaistuksella ja keskittymällä varsin hyviä kuvia.
Mukava kuulla, kiitos! Minulla ei olisi riittänyt energia lukea itsekseni opaskirjaa, kurssi oli niin paljon helpompi kun joku juurta jaksaen selitti ja näytti 🙂 Se on totta, että nykyisin laatu jopa kamerassa todella hyvä, joten silläkin pääsee jo pitkälle, mikä on hienoa juttu! Täytyy ehkä jatkossakin sohaista aihetta kun se selvästi kiinnostaa 😉
Jee, hauska kuulla ja suosittelen kyllä lämpimästi! Kiitti Terhi! <3
Tosi kiva kuulla ajatuksiasi valokuvaamisesta (&bloggaamisesta)! Valokuva on vähän kuin kuvaajan signeeraus. Pidemmän aikaa seurattuaan tietyn bloggaajan blogia tai ammattikuvaajan tuotantoa oppii tunnistamaan kuvaajan, vaikka hänen kuvansa irrotettaisiin normaalista paikasta irralliseksi kuvaksi. On myös jännä seurata kuinka erilaisia kuvia eri kuvaajat ottavat samoista kohteista. Erityisen hauskoja on ollut seurata blogeista samojen tilaisuuksien ja illanistujaisten kuvia eri kuvaajien näkökulmista.
Tunnistan myös omissa kuvissani tiettyä samankaltaisuutta kuvaan sitten ihan mitä tahansa. Suurin haaste varmaan kuvaajalle kuin kuvaajalle onkin uudistuminen. Kun oppii tietyt kuvaustavat ja rutiinit ja silmä kiinnittää huomiota tietynlaiseen "asetelmaan" kameran linssin läpi niin helposti "jämähtää" siihen. Tämä jämähdys ei välttämättä ole negatiivista, vaan vaikkapa tunnetuilla valokuvaajilla heidän tunnettu ja tunnistettu tyylinsä.
Minä kuvaan Canonin kalustolla ja kaikkea löytyy runsaasti kiitos valokuvaaja-miehen. Käytettävissäni olisi siis huippukamat ja opettaja, mutta vähän rajoitetusti hyödynnän mahdollisuuksia. Ostin jokunen vuosi sitten oman pikkurungon (100D) kittiobjektiivin kera ja oman pikkuisen teleobjektiivin. Suostun erittäin huonosti kuuntelemaan yhtään mitään opastusta, joten homma on edennyt omatoimisten kokeilujen kautta niin kuvaamisessa kuin Lightroomissakin.
Kaikkein antoisinta valokuvaamisessa on mielestäni juuri tuo visuaalisen silmän kehittyminen ja maailman näkeminen ns. linssin läpi. Nykyisin näen joka paikan potentiaalisena valokuvauskohteena ja hahmotan usein kuinka rajaisin kohdetta tai mistä kulmasta kuvaisin. Vuosien myötä kiinnostuksen kohteet ovat myös tarkentuneet. Nykyisin kuvaan ihmisiä vain jos kohde on ideana kuvaan sopiva, sopii kontrastiksi ympäristölle tai hahmottamaan mittasuhteita. Suurin rangaistus on sukujuhlien kuvaus… Ja nykyisin meillä jää aina kamerat kotiin kun tiedossa on kekkerit.
Tulipas pitkät tarinoinnit. Nautitaan valokuvauksesta 🙂
Moikka Titta! Kiitos paljon kun innostuit kommentoimaan! Oli todella mielenkiintoista lukea ajatuksiasi aiheesta ja kuvaustottumuksistasi! Mieletön tilaisuus sinulla kun on ammattilainen kotona, mutta ymmärrän myös sen, että ehkä tottumuksesta ei sitä välttämättä tule hyödynnettyä. 🙂 Kädenjälki on mielenkiintoinen juttu, siihen itsekin kiinnitän toisten kuvia katsoessa huomiota ja ihailen juuri tiettyä tunnistettavaa tapaa kuvaajilla. Toki omaakin olisi ihana saada kehitetyksi vielä omemmaksi, kuitenkaan jämähtämättä liikaa. Samoin kuvankäsittelyssä on kai tiettyjä omaleimaisia tapoja, mutta itse olen vielä niin amatööri, etten tiedä miten saisin tiettyä tunnelmaa kuvaan, muuta kuin kokeilemalla – pitäisi mennä jatkokursseille oppimaan lisää. Yllättävän vähän minäkin otan kuvia kiinnostuksen kohteideni ulkopuolelta kun niihin menee jo paljon aikaa. Esim. perhekuvia ei tule otettua kauheasti tosta noin vaan (kännykkäkuvia lukuunottamatta), ennemminkin pitää aina välillä ottaa asiakseen, että jää talteen hyviä kuvia eri vaiheista. Nautitaan ja valokuvauksen iloa sinulle! 🙂
Tällaisia postauksia lisää. Olen ihan onneton kameran käyttäjä ja kuvaankin lähinnä automatiikalla. Tarkoitus olisi mennä valokuvauskurssille, mutta täällä meillä niitä on niin huonosti.
Jes, laitan korvan taakse ehdottomasti jatkoakin ajatellen kun kiinnostusta on! 🙂 Täällä vaikka kursseja on, etenkin valokuvauskurssit täyttyvät salaman nopeasti. Itselle se kuitenkin kivuttomin tapa ollut oppia, koska manuaaleja lukemaan minusta ei olisi..