Päivä kanssani

Ajattelin tehdä tällaisen vanhan kunnon Päivä kanssani -postauksen. En tiedä tekeekö näitä enää nykyisin kukaan! Ennen vanhaan näitä näkyi enemmän ja ne ovat olleet suosikkipostauksiani blogien lukijana. Toimikoon tämä jonkinlaisena pienenä päiväkirjamerkintänä itselle. Voi lukea joskus myöhemmin millainen yksi arkipäivämme oli tässä elämänvaiheessa. Tällainen oli keskiviikkoni 30.9.

8:00 Heräilen juuri heränneen tyttäreni iloisin ääniin ja huomaan kellon olevan jo kahdeksan. Mukavan levännyt olo, vaikka yö olikin aika rauhaton. Tänään onkin leppoisa päivä tiedossa pääosin kotona. Juuri tätä kaipaan, koska loppuviikko tulee olemaan haipakkaa. Vilkaisu puhelimeen ja huomaan saaneni kivan viestin kaverilta, joka oli bongannut kasvoni Hesarin välissä jaetusta Liilan Sisustajan Ideapäivät -tapahtuman lehtisestä. Hassua! Ennen kuin ehdin nousta ylös puhelin soi ja anoppikin soittelee samasta mainoksesta. Hiukan erilainen herätys…

Aamutoimia pikkuisen kanssa, joka katsoo pienen hetken lempisarjaansa Mimiä ja Kukua läppäriltä sillä välin kun itse häärään keittiössä. Enpä olisi uskonut antavani noin pienen katsoa yhtään mitään tv-sarjaa. Mutta kyllä, voi miten paljon se helpottaa arkea, kun saan kädet edes hetkeksi vapaaksi. Ja hyväntuulisiahan nuo pienten ohjelmat ovat.

Listasta niitä asioista, jotka kuvittelin olevan toisin lapsiperheen elämän suhteen ennen kuin sain lapsen voisi kirjoittaa kirjan. Usein huvittaa nuo ajatukset, joista vain reilu vuosi aikaa. Kuinka monessa asiassa on todennut mielen muuttuneen. Tuttu tarina useimmille kai. Aamutoimien jälkeen vähän leikkiä ja huomaan kellon olevan jo sen verran, että aika laittaa ulkovaatteet päälle ja suunnata puistoon.

11:00 Ihana päästä haukkaamaan happea. Kaunis syyspäivä, ihastelen syksyistä luontoa. Puistossa tapaamme ystävän ja hänen lapsensa. Lasten keinuessa vaihdamme hetken kuulumisia. Pieni itku tulee kun täytyy lähteä jo kauppaan. Olisi ollut nähtävästi kiva jäädä pidemmäksi aikaa. Emme kuitenkaan voi, koska olen sopinut toimituksen DHL:ltä ja kotona täytyy olla päivystämässä klo 12 alkaen.

Lähikauppa yllättää positiivisesti, sillä lehtihyllystä löytyy the Gentlewoman -lehti. Lehti, jonka olen aiemmin löytänyt vain Stockmannin Akateemisesta. Siis mitä ihmettä, meidän pienestä S-marketista!? Mukaan lähtee myös sisustuslehtien suosikkini ruotsalainen Residence. Silloinkin kun koitan muuten olla säästäväinen, tuhlaan lehtiin. Perustelen ne itselleni jonkinlaisena panostuksena ammattikirjallisuuteen, jotta pysyn ajan hermoilla.

12:00 Saavumme kotiin, missä iloinen yhden koiran tervetulokomitea Pluto on vastassa. Ihan kuin olisimme olleet kauemminkin poissa! Jääkaapissa on aiemmin tytölle tekemääni lounasta, minkä laitan lämpenemään. Olisi kiva syödä yhdessä, mutta toistaiseksi syöttäminen on vielä tarpeen ja omat lounaani tuppaa olemaan jotain satunnaista.

Leikitään taas. Tytön lempileikki on sellainen missä annan hänelle jotain, vaikka dublon ja sanon “ole hyvä”. Tyttö ottaa lelun ja sanoo “kiitti”, antaa lelun takaisin ja sanon “kiitti”. Uudestaan. Tämä leikki voisi jatkua loputtomiin. Miten hän onkin jo niin iso ja tomera tyttö, sitä jaksan ihmetellä!

Harjoitellaan hetki Pluton paijaamista. “Hellästi”, opastan, “Hyvä, hienosti silität! Pluto tykkää”. Pluto ei rehellisyyden nimissä vielä ihan hirveästi perusta pikkusiskostaan, mutta tosi kärsivällisesti jaksaa olla. Ei hermostu, vaikka pikkuinen ennättää joskus vetämään karvoista.

Sen hellyydenkipeys iskee usein kovimmin juuri silloin kun leikimme tytön kanssa. Silloin Pluto yrittää peruuttaa syliin istumaan tai tarjoaa tassua pyytämättä.”Huomioikaa minuakin!!”. Hienosti on silti mennyt kaikenkaikkiaan parivaljakolla. Tiedän, että näistä kahdesta tulee vielä ylimmät ystävät. Aina kun Pluton nimi mainitaan tai se ilmestyy paikalle, tyttö rupeaa haukkumaan innoissaan “wufwufwuf”. Niin liikkiksiä tyyppejä nämä kaksi! Tällaisia ne arjen pienet suuret hetket on.

13:00 Tyttö nukahtaa päiväunille nopeasti ja saan hetken tauon. Jaahas, sieltä se DHL:n lähetti tuleekin. Nappaan paketin ovenraosta ja avaan sen heti. Siellä ne ovat, uudet käyntikorttini. Tilasin ne Moo.comista ja jälki on juuri niin tasokasta kuin olin kuullut ennakkoon. Ihan eri luokkaa kuin aiemmin tilaamani Vistaprintiltä. Tällaisten juttujen kanssa olen suorastaan pikkutarkka. Minulla on tapana kiinnittää huomiota paperilaatuihin – niin lehdissä kuin pakkausmateriaaleissakin. Eroja on.

Mitäs lounasta sitä keksisi? Tässä asiassa pitäisi todella tsempata. Olen huono miettimään etukäteen lounaitani ja liian usein unohdan syödä ollenkaan. Nolottaa myöntää. Tuntuu luksukselta se, kun päivätöissä käydessä sai valittaa kantiinin ruoasta! Silloin sentään oli joka päivä tarjolla suht monipuolista vatsantäytettä, sai rauhassa istua hetkeksi alas, ja päivittäinen lounasseurakin on aika hieno juttu.

Kaapista löytyy onneksi herkkuja tällä kertaa. Stockan Herkusta poimittu vihreä tomaatti, avokadoa ja mozzarellaa. Siitä se lounas sitten syntyykin oliiviöljyn ja balsamicosiirapin kera. Aika kevyttä tällä kertaa.

Päivitän blogia ja Instaa, kirjoittelen What’s up -viestejä, vastailen sähköposteihin, päivitän to-do listaani, otan kuvia tähän postaukseen. Saan viestin jossa kerrotaan, että mieluisa yhteistyökuvio on varmistunut. Olen innoissani! Todella kiva sisustusprojekti, josta riittää juttua blogiinkin.

Ai niin, kukat pitäisi taas kastella. Kirjahyllyyn asettelemani kukat ovat siirretty ikkunalaudalle valoisampaan paikkaan, missä ne nyt hajanaisesti ajelehtivat. Kastelukannuna toimii Ikean Sinnerlig-sarjan kaadin. Tuoksupelargoniassa on ihana tuoksu, tuumaan nuuhkiessani.

Istahdan pieneksi hetkeksi sohvalle ennen kuin aloitan kaaoksen taltuttamisen ympäri taloa. En ehdi vielä lukea uusia lehtiäni, mutten silti malta olla vilkaisematta niihin ihan nopeasti. The Gentlewomanista katse kiinnittyy aukeamaan, missä on jumppaliikkeitä. Auts! Universumi muistuttaa, että pitäisi urheilla enemmän…

Jos Pluto osaisi kertoa tästä päivästä, vastaus olisi varmaan “Same same but different”. Koira pääsi hetki sitten parturiin ja ulkonäkö muuttui taas kertaheitolla. Olivat keksineet, trimmaaja ja mieheni siis, jättää tuollaisen hupaisan tupsun hännän päähän. En ole ihan varma pidänkö siitä. On se silti parempi kuin toisen trimmaajan aiemmin jättämä karvalakki!

17:00 Auto kurvaa pihaan ja tyttö rientää portille katsomaan tuliko isi kotiin. Tuo keittiön portti on ihan lempipaikkoja. Sen välistä on kiva heitellä tavaraa alas ja ottaa tukea kävelyn harjoitteluun.

Teen sosekeittoa kaapissa valmiina olevista aineksista. Porkkanaa, bataattia, perunaa, inkivääriä, sipulia, valkosipulia, kookoskermaa – joukkoon vielä vuohejuuston rippeet. Tyttö saa melkein samaa ruokaa ja haluaa maistaa meidänkin lautaselta. Ihmeissään maistelee hetken uusia makuja ja tahtoo vielä lisää. Kaverina hänellä on dubloja, muuten kävisi aika pitkäksi.

Pöydällä lojuu ties mitä tavaraa. Herra Hakkarainen -pastillirasia, pino laskuja ja lehtiä, kynsilakkapullo…  Punertava oksa maljakossa muistuttaa syksystä.

Sitten takaisin kotihommien kimppuun. Leikkiä, peuhaamista ja yhdessäoloa kunnes onkin kylvyn, puuron ja iltatoimien aika. Onneksi mieheni sekä lähellä asuvat tytön isovanhemmat ovat todella vahvasti mukana lapsenhoidossa ja apuna arjessa. Ilman sitä moni oma projekti voisi olla vaikeampi toteuttaa. Tiedostan olevani onnekas.

20:00 Tyttö menee aina nukkumaan kahdeksaan mennessä ja nukahtaa useimmiten helposti. Hiljaisuus laskeutuu taloon. Kerään vielä lelut koreihin lattialta kuljeksimasta. Tässä vaiheessa on itsellä jo kaikkensa antanut olo useimmiten. Niin myös nyt, vaikka kaikki on sujunut erinomaisesti.

Mies lähtee koiran kanssa iltalenkille ja minä pesen vielä yhden koneellisen pyykkiä. Mietin miten näin pieni perhe voi saada näin paljon pyykkiä aikaiseksi? Ja miten silloin ennen vanhaan pärjättiin lapsiperheissä kun pesukonetta ei ollut?

Istahdan hetkeksi kirjastoon työpisteelleni. Heitän Balmuirilta saamani ihanan mohairviltin harteilleni. Sytytän kynttilän ja juon teetä samalla kun editoin kuvia. Kullanarvoista omaa aikaa. Ennätän tehdä pari huutoakin Yrjö Kukkapuron Remmi-tuolista ja -rahista Bukowskilla pikaisella harkinnalla. Hinnan noustessa nuukuus iskee. Ajattelen, ettei tämän tuolin ollut tarkoitus muuttaa meille. Sitä paitsi se olisi vaatinut uuden verhoilun, mihin olisi saanut uppoamaan lisää rahaa. Hyvä näin, tuoleja tulee.

22:00 Katsomme sängyssä yhden jakson The Wire -sarjaa, olemme tuotantokaudessa neljä. Se vie meidät tuttuihin paikkoihin, Baltimoren slummeihin. Poliistyön ja politiikan syövereihin. Arki-iltojen traditioitamme on katsoa yhdessä sarjoja. Vielä vilkaisu koneelle, sitten rentoutumista lehden kera sängyssä ja onkin aika mennä nukkumaan. Mietin miten hyvin asiat on, monesta asiasta voin olla kiitollinen. Toivon rauhallista yötä ilman herätyksiä. Silmä painuu kiinni.

One regular day with me, only in Finnish this time…