• Sisustus
  • Yleinen
  • Puutarha
  • Ruoka
  • Esittely
  •      

Coffee Table Diary

Näyttelyvinkki | Josef Frank @ Designmuseo

13/10/2018

Kaupallinen yhteistyö: Designmuseo

Arkkitehti, muotoilija Josef Frank näyttely, Designmuseo Helsinki, Svenskt Tenn

Kyllä meitä Svenskt Tennin ystäviä hemmotellaan! Jatkumona kesällä ilahduttaneille Didrichsenin ja Hanaholmenin näyttelyille, avautui juuri Svenskt Tennin toisen päähahmon, itävaltalaissyntyisen arkkitehti ja muotoilija Josef Frankin näyttely Designmuseossa Helsingin Korkeavuorenkadulla.

Kierros Josef Frank -näyttelyssä, jolle arkkitehtuuriltaan upea Designmuseo loi sykähdyttävät puitteet, toimii täydellisenä inspiraatioruiskeena ja kauneustankkauksena lyheneviin päiviin. Esillä on tietysti Josef Frankin Svenskt Tennille suunnittelemia värikkäitä ja taianomaisia kuoseja, niin tapettien, kankaiden kuin alkuperäisten akvarellien muodossa. Pitkin näyttelyä on Josef Frankin ajatuksia seinillä ja niistä löysin ihan uudenlaisia ajatuksia. Että noinkin voi ajatella! Vai mitä sanotte vaikkapa seuraavasta Josef Frankin mietteestä:

“Yksivärinen pinta tuntuu levottomalta, kuvioitu rauhoittavalta, sillä tarkastelijaan vaikuttaa tämän tahtomatta pinnan hidas, rauhallinen havainnointi. Persialaisella matolla istuva rauhoittuu – -“

Arkkitehti, muotoilija Josef Frank näyttely, Designmuseo Helsinki, Svenskt TennArkkitehti, muotoilija Josef Frank näyttely, Designmuseo Helsinki, Svenskt TennArkkitehti, muotoilija Josef Frank näyttely, Designmuseo Helsinki, Svenskt Tenn

Itävallasta ruotsalaisen vaimonsa kotimaahan juutalaisvainoja paennut Josef Frank oli uransa alkuvuosina ennen Svenskt Tenniä ennen kaikkea arkkitehti, ja jopa modernisti. Arkkitehtuuria onkin laajasti esillä, pientalojen, kohteista otettujen valokuvien ja suunnitelmiin lukeutuvien piirustusten välityksellä. Josef Frankista humaanina asumisen ymmärtäjänä, filosofina pohdiskelijana ja suunnittelijana onkin se puoli, mikä teki tässä näyttelyssä minuun erityisen vaikutuksen kankaiden ollessa jo ennestään tuttuja. Hänen suunnittelemansa talot on kiehtovia ja jänniä, ja niistä mieleen tulee Gaudin kohteet – etenkin hänen suunnittelemasta Fantasiatalot-sarjasta.

Arkkitehti, muotoilija Josef Frank näyttely, Designmuseo Helsinki, Svenskt Tenn

Heräsi suuri innostus päästä käymään joku päivä jossain hänen suunnitelemassa talossa sisällä. Niissä ei huoneet ole lainkaan symmetrisiä, eikä kulmat suoria, ja ne on huolella istutettu ympäristöönsä. Frank pitikin tärkeänä talon ja puutarhan välistä suhdetta:

“Kaikkien suunnitelmieni keskiössä on talon ja puutarhan välinen intiimi suhde. Tekemällä vain hyvin pieniä muutoksia tavanomaiseen taloon, voi sille antaa täysin uuden luonteen ja vaikuttaa siten ihanteellisella tavalla sen asukkaisiin.”

Yksi ihastuttavimmista taloista oli mielestäni oheisen kuvan Villa Wethje vuodelta 1936 Falsterbossa Ruotsissa.

Arkkitehti, muotoilija Josef Frank näyttely, Designmuseo Helsinki, Svenskt TennArkkitehti, muotoilija Josef Frank näyttely, Designmuseo Helsinki, Svenskt Tenn

Josef Frankin sydäntä lähellä olivat sosiaaliseen asumiseen liittyvät kysymykset, ja hän suunnitteli Wieniin kokonaisia asuinalueita vuokrataloineen, josta näytillä on oheisessa kuvassa näkyvä pienoismalli. Kuinka viehättäviltä ne vaikuttavatkaan viheralueineen! Kiinnostavaa on myös se, että osa taloista on vielä edelleen vuokra-asuntoina, vaikka näistä kulttuurihistoriallinen arvokkaista taloista varmaan saisi käärittyä myymällä sievoiset summat.

Arkkitehti, muotoilija Josef Frank näyttely, Designmuseo Helsinki, Svenskt Tenn

Näyttelyssä on toki myös laajasti esillä Josef Frankin suunnittelemia huonekaluja, tutumpia sekä myös erikoisempia malleja, kuten kuvassa näkyvä käärmeennahkapäällysteinen kaappi. Näytillä on yhdessä huoneessa myös vanhempia kalusteita Frankin Itävallan vuosien kodistaan, jotka taloudenhoitajansa oli säilönyt Frankin muutettua maasta pois vuosikymmenien ajan.

Arkkitehti, muotoilija Josef Frank näyttely, Designmuseo Helsinki, Svenskt Tenn  Arkkitehti, muotoilija Josef Frank näyttely, Designmuseo Helsinki, Svenskt Tenn

Jos näyttely saa Svenskt Tenn -kuumeen kohoamaan, ei kannata unohtaa vierailua museokaupassa. Designmuseon putiikissa on myynnissä muun muassa Svenskt Tennin pienesineitä, upeita sohvapöytäkirjoja, sekä suosittuja toisen maailmansodan alla suunniteltuja rauhan puolesta puhuvia Vänskapsknuten-kynttilänjalkoja.

Ihana näyttely, suosittelen vaikkapa sunnuntai-aktiviteettina tai vaikka työpäivän jälkeen, kun kaipaa nostetta arkeen.

Lopuksi, näyttelyn tuoman hyvän olon innoittamana haastan itseni (ja teidät myös) hankkimaan museokortin ja muistamaan nauttia taiteesta säännöllisin väliajoin. Toimii hyvin myös pienempien perheenjäsenten kanssa!

Josef Frank -exhibition 12.10.2018-17.3.2019 at Designmuseum Helsinki, Korkeavuorenkatu 23, Helsinki

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

Leave a Comment / Filed In: Sisustus
Tagged: arkkitehtuuri/architecture, Designmuseo/Designmuseum, Helsinki, Huonekalut/furniture, Josef Frank, näyttely/exhibition, Svenskt Tenn, taide/art, Tekstiilit/Textiles, värit/colors

RIP Ekberg – Tuhotaanko kaikki vanha?

11/02/2018


Laskiaissunnuntaita! Laskiaispullan ja sisustuslehden ääreltä oman kodin lämmöstä viikon kuumaan puheenaiheeseen eli Ekbergin myymälän rajuun uudistukseen. Aihe kuohuttaa, ja syystä!

Mikäli joku on välttynyt uutiselta lyhyenä taustoituksena Ekbergin leipomomyymälässä alkoi remontti joulun jälkeen ja uusi myymälä avattiin tällä viikolla. Sen seurauksena kulttuurihistoriallisestikin arvokas myymälän sisustus 1900-luvun alusta massivipuisine kiintokalusteineen ja pariovineen on tuhottu. Muutosta demonstroi hyvin arvostamani sisustusarkkitehti Ilkka Mälkiäisen Facebookissa jakamassa ketjussa olleet kuvat. Tilalle on tuotu modernit liiketunnisteiset liukuovet, kirkas valaistus, muovitiskit, ja vaalea moderni yleisilme kiiltävine pintoineen. Legendaaristen pariovien sijaan tv-ruutu ottaa asiakkaat vastaan ja näyteikkunaa somistaa hulppeiden entisajan konditorialuomusten sijaan naruista roikkuvat pahviset take-away kahvimukit.

Alkuperäistä on hyvin vähän jäljellä ja sekin on häivytetty uuden karhean alle: vanha laattalattia, kattoreliefi sekä yksi seinällinen alkuperäisistä täyspuisista myymälän leipähyllyistä. Maitotölkit ovat vitriinissä rivissä ja varsinaisia leipomotuotteita joutuu etsimään. Tilalle on tuotu vihannesosasto keskelle myymälää ja muoviset ostoskorit. Bulevardin sydämessä yli vuosisadan toimineeseen Ekbergiin yhdistetty arvokas ja perinteikäs tunnelma on tipotiessään.
Myymälää voi helposti erehtyä luulemaan minkä tahansa leipomoketjun perustyylikkääksi ajanhengessä laitetuksi myymäläksi – kärkkäimpien kriitikkojen mukaan jopa ABC:n kahvioksi. Yleisilme olisi varmasti raikas ja sisustus toimiva, missä tahansa muualla kuin tuossa osoitteessa ja Ekbergin kyltin alla. Mitään tekemistä myymälän ilmeellä ei tunnu olevan Ekbergille tunnusomaisen perinteikkään identiteetin kanssa.


Vaikka käyntini Ekbergillä on laskettavissa vuosittain kahden käden sormilla liikkuessani harvemmin Helsingin keskustassa, olen aina suhtautunut Ekbergiin suurella lämmöllä ja kunnioituksella. Niinpä tapaus kuohuttaa ja surettaa. Kuin dystopiaa – paitsi, että se tapahtui jo. Kulttuurihistoriallinen katastrofia, kuten Heli Thorén kirjoitti blogissaan Ekbergistä. Näen perinteikkäässä arkkitehtuurissa ja sen vaalimisessa, myös sisätilojen osalta suurta arvoa itsessään, josta me kaikki voimme nauttia kaupungilla liikkuessa ympärillämme aistittavan ainutlaatuisen tunnelman myötä.

Minulle Helsinki on rakas pääkaupunki, jonka identiteettiin oleellisesti kuuluu vanhan vaaliminen uuden rinnalla ja perinteikkäät ravintolainstituutiot, kuten Kämp, Savoy, Café Engel ja Ekberg – ihan vain muutamia suosikkeja mainitakseni.
Perheomisteisen Ekbergin johto kommentoi lehdistölle myymälän muutoksen olevan toivotunlainen. Suurimpia syitä muutokseen on houkutella nuorempaa asiakaskuntaa. Huh! Mitä (kaiken ikäisen) asiakaskunnan aliarviointia. Minulle, kuten kohusta päätellen monelle muullekin Ekbergille mennään ensisijaisesti paikan perinteisen tunnelman takia. Tunnelman, joka kadotettiin uudistuksessa totaalisesti. Aivan kuin nuoret eivät osaisi arvostaa vanhaa ja automaattisesti odottaisivat sitä, että kaikki keskustan liiketilat ovat toistensa kopioita.

Tasokkaita nykyaikaisia leipomomyymälöitä on jo keskustassa riittävästi, (vanhan) Ekbergin kaltaisia kruununjalokiviä ei enää yhtään. Kiitos vaan asiakaslähtöisestä ajattelusta!


Liiketoiminnalliset syyt ovat muutoksen taustalla ja voin ymmärtää niiden tuoman paineen ajaneen ratkaisuihin. Sääli että muutos ei ole lähtenyt brändin vahvuuksista eli perinteikkyyden vaalimisesta, vaan leikkaa ja liimaa tyyliin on napattu ideoita sieltä sun täältä. Samassa on unohdettu brändin arvokkain ydin, joka on monelle asiakkaalle ollut Ekbergin yli sata vuotta ennallaan säilynyt sijainti ja liiketilojen ainutlaatuinen vanhan ajan tunnelma.

Ristiriita tuntemani Ekbergin brändin ja uuden myymälän välillä on räikeä. Muutos tuntuu hutaistulta, eivätkä yritysilme tai markkinointiviestintä vaikuta päivittyneen lainkaan yrityksen kanavien vilkaisun perusteella. Ekbergin perinteikäs logo on nyt eri paria myymälän kanssa. Myöskään remontin ulkopuolelle jäänyt kahvila ja uusittu myymälä eivät enää keskustele visuaalisesti keskenään. Liekö vain ajan kysymys koska myös kahvila ‘raikastuu’. Ja koska Ekbergin kyltin tilalle tulee uusi nimi.

Työn tilaaja vakuuttaa tienneensä, mitä on tilannut ja saanut haluamansa. Harmi, ettei olla ymmärretty, että uudistaa voi myös vanhaa kunnioittaen ja alkuperäistä hellästi vaalien. Tätä monet Ekbergin vanhoista asiakkaista selvästi odottivat. Vanha miljöö nähtiin sen sijaan liiketoimintaa jarruttavana taakkana, ei (oikein esille tuotuna) lisäarvoa tuovana uniikkina kilpailuetuna. Lupauksena edes jostain pysyvästä alati muuttuvassa maailmassa.

Liiketoiminnan uudistaminen olisi yhtä hyvin voinut lähteä muustakin kuin yli sata vuotta vanhan historiallisesti arvokkaan myymälän sisustuksen radikaalista uusimisesta. Vaikkapa ydinvalikoimaa terävöittämällä, sitouttamalla tehokkaammin sekä ottamalla nykyaikaiset viestintämuodot ja brändiä tukevat tarinankerronnalliset keinot käyttöön.


Kun lukee maamme vanhimman leipomon Ekbergin rikkaasta ja monivaiheisesta historiasta (piilotettuna yrityksen nettisivujen syövereihin), siitä riittäisi ainutlaatuisia tarinoita kerrottavaksi. Perinteikkään interiöörin arvo tavaramerkin kannalta oltiin huomattu myös vuosikymmenten saatossa, mutta tässä uudistuksessa sen vaalimisesta päätettiin luopua:
“Onni onnettomuudessa oli, että yrityksellä ei ollut varaa lähteä mukaan 1980-luvun sisustusbuumiin, vaan kahvilan piti tyytyä vanhoihin kalusteisiin. Perinteikkyydestä tuli lopulta Ekbergin tavaramerkki.”

Kauneuden ja vanhan alhainen arvostus maassamme on asia, mitä en voi olla hämmästelemättä. Yksi surullisimmista juttusarjoista ikinä lienee Hesarin Puretut talot -sarja, joka kertoo vanhoista uudistumisvimmassa tuhotuista rakennuksista. Alkuperäisen kauniin puretun rakennuksen rinnalla on kuva tilalle rakennetusta (muka) toiminnallisesta ja nykyajan standardit täyttävästä susirumasta hirvityksestä.

Yksi tärkeimpiä syitä miksi Keski-Euroopan suurkaupungit ja lähinaapuri Tukholma ovat silmääni aina niin viehättäviä on se, kuinka vanha maailma on vahvasti aistittavissa huolella vaalittujen vanhojen rakennusten, ravintoloiden ja miljöiden ansiosta.

Vaikka yleensä pyrin katsomaan asioita blogissani positiivisesta näkökulmasta, joskus täytyy myös ottaa kantaa ja puhua omien arvojensa puolesta suoraan. Niin kauan kuin tällaisia julkitilojen kulttuurishistoriallisia hävityksiä katsotaan läpi sormien, saman menon voi olettaa jatkuvan myös tulevaisuudessa – kunnes kaikki vanhat sisätilat on tuhottu.

Mikä mahtaa olla Helsingin kaupungin ja Rakennusviraston vastuu Ekbergin tapauksessa? Ilmeisesti ei mikään koska kyseessä on sisätila, mutta pitäisi olla. Olisiko vanhaa vielä palautettavissa ja miten vastaavanlaiset tuhotyöt saadaan jatkossa riittävän ajoissa estetyiksi?


P.s. Kuvien pulla ei liity tapaukseen. Se on lähileipomostani ’grab and go’ -hengessä mukaan napattu, niin ikään sisustuksellisesti uusitun juuri avatun artesaanileipomo Gateaun valikoimasta. Aiemmin Fazerin ostaman ja nimellä Leipomo Keisari tunnetun myymälän uudesta konseptista huolimatta reseptiikka ei onneksi ole muuttunut – ainakaan tiettyjen klassikkojen osalta. Vaikka tätäkään muutosta en ollut osannut kaivata, kiitokset entistä kivemmasta myymälästä, raikkaasta kokonaisuudessaan uudistuneesta brändistä ja herkullisesta pullasta!

Destroyed is the atmospheric over 100 years old interior of the traditional Ekberg’s bakery shop in Bulevardi 9, Helsinki.

11 Comments / Filed In: Sisustus
Tagged: ajatuksia/thoughts, arkkitehtuuri/architecture, Helsinki, Ravintola/Restaurant, sisustus/interior design, uutiset/news

Hello!

 

Coffee Table Diary -blogissa innostutaan aina kodin sisustamisesta kulttuuriin, hyvinvointia tukevaan elämäntyyliin ja vastuullisiin valintoihin.

Blogia kirjoittaa talon rakennuttamisesta haaveileva 38-vuotias Giselda, ruuhkavuosia elävä yrittäjä, IT konsultti, sisustusintoilija, espanjanvesikoira Pluton ja kahden lapsen äiti.

Hän asuu perheineen pääkaupunkiseudulla vanhassa omakotitalossa, nauttii kävelystä luonnossa ja herkullisesta ruoasta, sekä inspiroituu hyvistä keskusteluista ja arjen kauneudesta.

Recent Posts

  • Terveiset uudesta kodista – Koiranpeti ja makuuhuone
  • Juhlahumua | Viimeistä viedään
  • Kesälle 2021 toiveita
  • Villa Louise – Talon ensimmäiset luonnokset
  • Kuinka löytää tontti – 7 vinkkiä

Archives

Categories

Recent Comments

  • giselda_coffeetablediary on Toiveita vuodelle 2021
  • Liina on Toiveita vuodelle 2021
  • giselda_coffeetablediary on Betonipöytä mikrosementistä
  • Mimmu on Betonipöytä mikrosementistä
  • giselda_coffeetablediary on Kuinka löytää tontti – 7 vinkkiä
     

Theme by 17th Avenue · Powered by WordPress & Genesis

 

Loading Comments...