• Sisustus
  • Yleinen
  • Puutarha
  • Ruoka
  • Esittely
  •      

Coffee Table Diary

10 Helpottavaa ajatusta

18/03/2020

Mitkä ajatukset auttavat jaksamaan näinä epätavallisina aikoina? Entä mitä hyvää tilanne on tuonut mukanaan? Pakkopositiivisuuten en missään nimessä kannusta, vaan myös kielteiset tunteet kannattaa kohdata ja käsitellä. Mahtaa olla harvassa ne, joita tämä koronatilanne ei yhtään huoleta terveyden tai talouden puolesta. Kuitenkin uskon, että omien ajatusten ohjaaminen myönteisiin näkökulmiin auttaa selviämään paremmin tulevista viikoista ja kuukausista. Tässä muutamia itseäni helpottaneita näkökulmia siihen, kuinka selvitä epävarmoina aikoina.

10 helpottavaa ajatuksia, koronavirus

1.Olenko osa ongelmaa vai osa ratkaisua? Tilanteen vakavasti ottaminen ja kaiken tehtävissä olevan tekeminen, jotka estävät viruksen leviämistä on osa ratkaisuna olemista. Myös silloin kun itse tai oma lähipiiri ei kuulu riskiryhmään. Muistetaan kunnon turvavälit ja minimoidaan fyysiset kontaktit vain pakollisiin. 70-vuotiaiden tulisi malttaa pyytää apua kaupassa käyntiin ja ottaa hallituksen karanteeniohjeistus tosissaan, ja meidän nuorempien katsoa perään varmuuden vuoksi. Paljon voi tehdä myös oma-aloitteisesti maalaisjärkeä käyttäen, vaikka viranomaiset eivät olisi vielä pakottaneet.

10 helpottavaa ajatuksia, koronavirus

2. Tulevaisuudesta ei koskaan muutenkaan tiedä. Normaalioloissa elämme valtaosan ajasta illuusiossa, että elämä jatkuu kutakuinkin ennallaan, tai etenee tietynlaisesti. Tämähän on pelkkää illuusiota, jos tarkemmin miettii asiaa. Ennen yrittäjäksi ryhtymistä kävin pitkiä pohdintoja uskaltaisinko luopua vakityön tuomasta turvasta. Uskalsin, kun oivalsin, ettei mistään elämässä ole takuita muutenkaan. Ulkoisen varmuuden tilalle tuli sisäinen varmuus ja usko siihen, että vaikka elämään kuuluu nousut ja laskut, elämä jatkuu tapahtuu mitä tahansa. Taantuman myötä taloudellinen epävarmuus toki lisääntyy, niin lukuisat yrittäjät kuin palkansaajat saavat varmasti osumaa, enkä koe olevani mitenkään suojassa näiltä tuulilta – ja toki se huolettaa. Voin vain toivoa parasta ja uskoa, että kaikesta selvitään.

3. Samassa veneessä ollaan. Maassamme ei ole yhtä ainutta ihmistä, kehen poikkeustila ei vaikuttaisi. Kukaan ei ole yksin pelkojensa kanssa. Tuntuu merkitykselliseltä kohdistaa mieli siihen, mitä voi tehdä eli tehdä konkreettisia tekoja epidemian hidastamiseksi, kuten ottaa lapset kotihoitoon, vaikka se tarkoittaakin epämukavuutta arkeen ja hankaloittaa työntekoa. Tietenkään se ei valitettavasti kaikissa perheissä ja ammateissa ole mahdollista.

10 helpottavaa ajatuksia, koronavirus

4. Perspektiivi. Tilanteet monissa perheissä ovat aivan eri tasolla haastavat kuin itsellä, joiden näkökulmasta samassa veneessä ollaan tuntuu varmasti aivan humpuukilta. On perheitä, joiden lasten ei ole turvallista olla kotona, ruoasta on pulaa kouluruokailun ollessa tauolla, kaikilla ei ole taloudellista puskuria, on lisääntynyttä yksinäisyyttä ja mielenterveysongelmia. Itse toivoisin vinkkejä, miten auttaa heikoimmassa asemassa olevia ihmisryhmiä. Ehkäpä alkajaisiksi turvaudun Vennerin palveluun ja lähetän kauppakassin jollekin apua tarvitsevalle perheelle. Kun suhteuttaa oman epävarmuuden näihin skenaarioihin, huomaa olevansa lopulta aika onnekkaassa asemassa.

10 helpottavaa ajatuksia, koronavirus

5. Valoa kohden! Ensimmäiset sipulikukat ovat jo nousseet, tuijat on huputettu ja puutarhaa saa pian alkaa hoitamaan enemmänkin. Omalla pihalla uskaltaa viettää aikaa maailman myllertäessä. Se tuntuu todella ylelliseltä tässä maailman tilanteessa. Pääsiäiseen on vajaa kuukausi, vappuun puolitoista. Vaikka nekin taitaa olla peruttu isompien kokoontumisten osalta.

6. Ilmastonmuutoksen hidastuminen. Ilma ei ole pitkään aikaan ollut näin puhdasta Kiinan tehtaiden seisoessa ja lentoliikenteen hiljentyessä. Toivottavasti tämä poikkeustila saa ihmiset havahtumaan siitä, kuinka kytköksissä me maapallon ihmiset olemme toinen toisiimme. Sillä miten kulutamme on vaikutusta aina johonkin toiseen sekä siihen, minkälaisen maapallon jätämme jälkipolville.

7. Luontoyhteyden vahvistuminen. Ulkoilureiteillä on ollut väkeä viime viikonloppuna ruuhkaksi asti. Se ei toki ole hyvä huomioon ottaen viruksen tartuntariskin. Leikkipuistoihin tekisi mieli pystyttää “muistakaa turvaväli” -kylttejä. Kuinka ihanaa silti, että suomalaiset lähtevät hakemaan hyvinvointia ja mielenrauhaa raittiista ulkoilmasta.

10 helpottavaa ajatuksia, koronavirus

8. Paluu perusasioiden ääreen. Kodin ja perheen merkitys korostuu näinä aikoina. On aikaa ja mahdollisuus laittaa enemmän ruokaa, elämän kivijalkoja. Saamme käyttää mielikuvitusta, kuinka saada aika kulumaan mielekkäästi neljän seinän sisällä. Pitää yhteyttä ja vaihtaa ajatuksia, kysellä, kuinka muualla jaksellaan. Osoittaa ja ottaa vastaan myötätuntoa toinen toisillemme, erilaisia tuntemuksia ja tilanteita kohtaan.

9. Innovaatiot ja uudenlaiset tavat työskennellä. Uskon tämän tilanteen jättävän pidempiaikaisia vaikutuksia niin yksilötasolla, kuin yrityksissäkin. Etätyökulttuuri ja -työskentelytavat ottavat varmasti isoja harppauksia eteenpäin perinteisemmissä organisaatioissa, syntyy uusia bisneksiä ja mahdollisuuksia. Vaikeat ajat pakottavat uudistumaan, mistä seuraa usein luovia ratkaisuja ja uudenlaisia visioita. Esimerkiksi monet liikuntatunnit ja konsertit ovat jo siirtyneet koteihin etäyhteyksien ansioista sekä maailman museoihin pääsee virtuaalikierroksille.

10 helpottavaa ajatuksia, koronavirus

10. Epäitsekkyys ja solidaarisuus. Minusta on tosi hienoa kuinka niin moni on tuonut esiin huolen pienyrittäjien selviämisestä epidemian yli. Itsekin laitan jakoon suosituksiani Insta Storiesin puolella. Toki haasteet ovat edessä yhtä lailla isoilla firmoilla, eikä kaikilla valitettavasti ole henkilökohtaisessa taloudessa mahdollisuutta lisätä kulutusta näinä epävarmoina aikoina. Suositusten jakaminen ei onneksi maksa mitään, eikä tarjoutuminen käymään kaupassa vanhuksen puolesta.

Myös tuoreet kukat maljakossa piristävät mieltä, värikkäät unikot etenkin!

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

Leave a Comment / Filed In: Sisustus
Tagged: ajatuksia/thoughts, Elämä/Life, koronavirus/corona virus, Kukat&kasvit/Flowers&plants, Olohuone/Living room, sisustus/interior design

Suuntaviivoja vuodelle 2020

04/02/2020

Vuoden 2019 koosteen ja unelmia pohtivan postauksen jälkeen on aika kertoa suunnitelmistani vuoden 2020 varalle. Varsinaisia uudenvuodenlupauksia en harrasta, vaan ennemminkin voisi puhua tavoitteista ja pyrkimyksistä. Sana intention englanninkielessä kuvastaa tätä parhaiten. Satunnaisessa järjestyksessä suuntaviivojani tälle vuodelle, tärkeimpänä töihin paluu ja uudet tuulet sen suhteen.

Työ & Raha

  • Työskentely yrittäjänä. Kuten kerroinkin, päätin loppuvuonna irtisanoutua pitkästä työsuhteesta. Työpaikkani kansainvälisessä konsulttifirmassa oli monessa mielessä erittäin hyvä, kollegat mukavia sekä fiksuja, ja työtehtävät haastavia. Tunsin kuitenkin kaipaavani seuraavaa kappaletta työelämässäni – onhan työelämää osaltani edessä ehkä vielä 30 vuotta. Työskenteleminen yrittäjänä, sen tuomat vastuut ja vapaudet kiinnostavat eniten seuraavaksi. Vuoden alku meneekin uuden yritystoimintani pystyyn laittamisessa, jonka tiimoilta olen tehnyt suunnitelmia ja laskelmia viime viikkoina. Työni tulee näillä näkymin yhdistämään sen, mitä olen tehnyt aiemmin päivätyökseni, ja sen ohessa ajan salliessa vähän myös sitä, mitä olen tehnyt sivutoimisesti toiminimiyrittäjänä viime vuosien aikana. Yrittäjyydessä kiinnostavat oman ammattitaidon kehittäminen, itseni pomona oleminen, vapaus, ketteryys ja joustavuus. Olen tosi innoissani tästä ja orientoitumisesta työelämään täyspäiväisemmin pienen tauon jälkeen (jonka aikana olen toki tehnyt paljonkin erilaisia töitä). Olen saanut monelta kannustusta rohkeasta päätöksestä. Itse en ajattele sitä niin ihmeellisenä asiana, vaikka toki itseäkin vähän jännittää. Uskon työelämän muuttuvan ja yhä useamman tekevän nykyisin sekä tulevaisuudessa töitä yrittäjänä. Sitä paitsi aina voi harkita siirtymistä uudestaan palkkatöihin, jos mieli matkan varrella muuttuu. Yksi steppi kerrallaan.
  • Sijoittamaan aloittaminen. Tämä asia on kutkutellut mieltäni sen jälkeen kuin luovuimme Kallion sijoitusasunnostamme vajaa kaksi vuotta sitten. Etenkin yrittäjänä koen tärkeäksi nähdä vaivaa sen eteen, että eläkkeeni turvataan muutenkin kuin yhteiskunnan tarjoaman eläkejärjestelmän puolesta. Suunnitelmissa on kaivaa ensiksi esiin tauon jälkeen sijoittamisesta kertovat kirjat ja ottaa aihepiirin podcastejä kuunteluun.
  • Harkitseva ja vastuullisempi kuluttaminen. Tästä teen oman postauksen.

Arki & Perhe & Lomat

  • Siivoojan palkkaaminen. Kodin siisteys vaikuttaa niin suuresti henkiseen hyvinvointiin, että suunnitelmissa on toteuttaa kauan mielessä ollut toive eli ottaa siivooja säännöllisesti. Siirtyessäni täyspäiväisesti työelämään myös aikaa kotitöille löytää jatkossa huomattavasti vähemmän, ja pyykeissä ja tavaroiden paikoilleen laittamisessa ym. arjen askareissa menee aivan riittävästi aikaa muutenkin.
  • Meille sopivien arjen rutiinien etsiminen ja löytäminen, jotka tukevat tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä. Näitä esittelen GoodLifeHack-juttusarjassani.
  • Kivoja juttuja perheen, puolison ja ystävien kanssa. Vähemmän suunniteltuja menoja, enemmän juttuja go-with-the-flow -meiningillä.
  • Joku ihana lomamatka! 

Terveys & Hyvinvointi

  • Toivoisin lopulta saavani viime kesästä asti vaivanneen aknen parantumaan. Olen kokeillut kaikkea mahdollista tähän mennessä. Voin kertoa kokeiluistani tarkemmin toisen kerran, sillä tiedän aiheen kiinnostavan, kiitos monien teiltä saatujen tsemppaavien viestien viimeksi aiheesta avauduttuani.
  • Laadukasta unta riittävästi. Tavoitteena mennä nukkumaan klo 22:00 joka ilta – tosi tosi vaikeaa. Uskon riittävän unen olevan hyvinvoinnin tärkein pilari. Olen varannut ajan uniklinikalle perehdyttyäni aiheeseen ja kuulemaan vinkkejä, sillä uneni ei tunnu niin laadukkaalta kuin voisi toivoa (sen lisäksi että nukun liian usein liian vähän).
  • Terveellinen ruokavalio suurimman osan ajasta 80/20 periaatteella. Vähemmän sokeria ja maitotuotteita, enemmän ravintokuitua, hyviä proteiineja, paljon kasviksia, vähemmän lihaa ja etenkin tuotettua lihaa, enemmän riistaa, kalaa pari kertaa viikossa, hyviä rasvoja, ja suolistoa helliviä ruokia. Vettä ainakin 2 litraa päivässä. Sesongissa olevan lähi- ja luomuruoan suosiminen, itse kasvattaminen ja valmistaminen.
  • Meditaatiohetki joka päivä – edes 5 minuuttia.
  • Joogaa viikoittain ja kävelylenkkejä luonnossa päivittäin. Lisäksi uintia silloin tällöin, ja kiinnostaisi myös tehdä myös jotain lihastreeniä, kuten vaikka kahvakuulailua kotona.

Mieli & Luovuus

  • Taidetta vähintään kerran kuussa, mieluiten kerran viikossa.
  • Runojen lukemista. When in doubt read a poem!
  • Kiitollisuuspäiväkirjaan ainakin pari riviä tekstiä joka ilta ennen nukkumaan menoa.
  • Oman mielen tutkiskelua ajatuksella en ole ajatukseni. Intuitioni kuuntelu ja vahvistaminen. Tunteiden tunteminen.
  • Kirjoittaminen on asia, jota haluan tehdä myös enemmän.

Blogi & Some

  • Coffee Table Diary 2.0 – Pyrin olemaan autenttisesti oma itseni kaikissa kanavissani, eli tuotan sellaista sisältöä joka kuvastaa kiinnostuksen kohteitani päiväkirjan tyyliin, ennemmin kuin sellaista, jota yleisesti ehkä odotetaan sisustus & lifestyle -genrejen blogilta tai mitä algoritmit sanelevat. Postaan silloin kun siltä tuntuu ja on jaettavaa. Less shoulds, more passion.
  • Lasken rimaa blogipostausten julkaisulle. Vaikeaa, viilaan usein turhankin paljon. Paras postaus on kuitenkin julkaistu postaus. Niinpä julkaisuun saattaa päästä laajempi kirjo aiheita, jotka tuntuvat ajankohtaisilta. Tämä toivottavasti näyttäytyy jokseenkin säännöllisenä postaustahtina.
  • Pidän some-taukoja tarpeen tullen, kuten lomilla ja aina silloin, kun koen tarvitsevani breikkiä.

Täytän tänä vuonna 38-vuotta ja olen havahtunut viimeisen vuoden aikana siihen, kuinka tärkeää on pitää hyvää huolta omasta terveydestä. Tammikuu meni joulun herkuttelujen jälkeisten terveellisempien elämäntapojen uudelleen kertauksessa, koska uskon todella monien terveysvaivojen olevan estettävissä järkevillä elintavoilla. Se että virtaa riittää arjessa on tärkein mahdollistaja hyvälle elämälle. Etenkin yrittäjänä on erityisen tärkeää pitää omasta jaksamisestaan huolta.

Tietysti aktivoituminen työelämässä ja yrittäjyys ovat isoimpia konkreettisia muutoksia, joita edessäni on vuodelle 2020. Tuntuu kuin olisin herännyt talviunilta, niin paljon virtaa minusta löytyy. Kaiken kaikkiaan hyvä fiilis tästä vuodesta ja näistä askelmerkeistä.

On ollut ihanaa tehdä suunnitelmia kotona viime päivinä tulppaaneista ja auringonsäteista nauttien. Valoa ja virtaa helmikuun alkuun sinnekin!

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

2 Comments / Filed In: Yleinen
Tagged: ajatuksia/thoughts, Elämä/Life, hyvinvointi/well being, Ruoka/Food, työ/work, uusi vuosi/new year

Ajatuksia unelmista

29/01/2020

Vuoden alussa some täyttyy kirjoituksista uudenvuoden lupauksiin ja tavoitteisiin liittyen. Tehdään aarrekarttoja ja pohditaan kurssinkorjauksia. Kerrotaan lupauksista ja vielä useammin, kuinka niihin ei uskota. Ja niin edelleen. Koska itselleni uusivuosi on merkittävä hetki vuosirytmissä ja pidän unelmointia kiinnostavana aiheena, seuraan kirjoittelua erityisen suurella kiinnostuksella.

Yksi asia, jonka huomaan usein nousevan ikäisilläni ihmisillä on se, kuinka lopulta pienistä asioista unelmalistat koostuvat. Taustalle lienee osittain suomalaisille tyypillinen vaatimattomuuden kulttuuri. “Mitä ihmiset minusta ajattelisivat, jos tietäisivät miten järjettömästä asiasta oikeasti unelmoin.” Pelätään, että nupullaan olevan unelma joutuu naurunalaiseksi ja saa osakseen silmienpyörittelyä. Tämän ymmärrän täysin. Uskonkin, että ne henkilökohtaisimmat unelmat jäävätkin tästä syystä somen ulkopuolille. Jaetaan julkisesti ennemmin tavoitteita ja toiveita, jotka ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä.

Toisaalta elämä on monilla ikäisilläni tänä päivänä niin täyttä ja kuormittavaa, että unelmaksi riittää se, että saisi vain olla hetken kaikessa rauhassa. Tai nukkua yönsä hyvin. Tällainen unelma kertoo jonkun perustarpeen (toivottavasti tilapäisestä) tyydyttymättä jäämisestä.

Unelma on jollain tavalla saavuttamattomalta tuntuva asia. Tavoitteet puolestaan ovat jotain konkreettisempaa. Monestihan unelmat kypsyvät lopulta moniksi pienemmiksi tavoitteiksi, kun niille annetaan valoa ja tilaa. Unelman ei kuitenkaan tarvitse olla mitään suurta.

Unelmat muuttuvat, kun elämä muuttuu ja unelmat toteutuvat. Parikymppisen unelmissa voi siintää nousujohteinen urapolku ja perhe, tai sitten jotain ihan muuta. Uran edetessä, haluaakin poiketa polulta aivan toiseen suuntaan. Lasten kasvaessa ja itsenäistyessä syntyykin tilaa unelmoida ja sen siivittämänä luoda jotain uutta. Unelmoidaan ehkä designhuonekaluista ja merkkilaukuista, kunnes tulee vaihe, jolloin niistä unelmointi ei vaan enää innosta samalla tavalla kuin joskus nuorempana.

Koko ajan eteenpäin puksuttamisen sijaan on pysäyttävää pysähtyä aina silloin tällöin muistelemaan aikaa menneisyydessä, jolloin kaikki se, mitä nyt jo on, oli vain hattaraista unelmaa. Haastan kokeilemaan!

Uskon todella vahvasti kiitollisuuden voimaan elämää kannattelevana, yhdistävänä, syventävänä ja eteenpäin vievänä voimana. Kuitenkin huomaan välillä rivien välistä ajatuksen, että asioista haaveilu olisi monelle yhtä kuin kiittämättömyys. Saatetaan pelätä, että jos nyt haaveilen jostain vielä enemmästä, elämä rankaisee ja menetän jo saaneeni hyvän. Tämä on vain mielessä asuva taikauskoinen ajatusmalli tai pelko, joka rajoittaa ennen kaikkea ihmistä itseään. Kulttuurillinen kollektiivinen uskomus – kaikkihan me tiedämme millainen loppu ahneella on. (Ei tarvitse katsoa kuin erään suurvallan vallanpitäjän suuntaan ja huomata, että tämä logiikka ei tunnu pätevän oikeassa elämässä.) Pelätään, että näyttäydytään kiittämättöminä ja ahneina haihattelijoina, jos hairahdutaan unelmoimaan jostain suuremmasta. Tai pelätään, että unelma ei kuitenkaan toteudu, vaan kaikki on lopulta tuuripeliä, jolloin tuntuu varmemmalta valinnalta olla unelmoimatta suuremmin.

Tärkeää onkin huomata näiden usein olevan vain kielteisiä uskomuksia, vaikkakin hyvin inhimillisiä. Kun havahdun jonkun tällaisen uskomuksen ohjailevan tekemisiäni alitajunnasta, alan kiinnittämään huomiota sen otteesta irti pääsemisen eteen ja koitan aktiivisesti korvata sen myönteisemmällä ajatusmallilla. Ja nyt en puhu siitä, etteikö ikäviä asioita tapahtuisi ja negatiivisia tunteita kuuluisi tuntea, vaan millainen ajatusmaailma ohjaa elämäni isoja linjavetoja lähtökohtaisesti. Millaisten linssien läpi koen itselleni suotuisammaksi katsoa maailmaa, kaikkine väreineen.

Mielestäni elämän hyvistä asioista olisi tärkeää muistaa olla kiitollinen. Kiitollisuus on vielä tärkeämpää kuin unelmointi ja aina löytyy vähintään joku pieni asia mistä olla kiitollinen. Sairaanakin ollessa kehossa on luultavasti joku kohta, jota ei kolota. Huomion voi pyrkiä tietoisesti viemään siihen – mindfulnessiksikin tätä voi kutsua. Kiitollisuus olemassa olevasta kohdistaa ja ankkuroi elämän tähän hetkeen, mutta helpottaa myös unelmien tavoittelussa. Hyvä vetää puoleensa hyvää, usein vieläpä aivan kuin itsestään. Ei aina, mutta usein. Kun mukana ei ole epätoivoa, tarrautumista ja väkisin eteenpäin pyrkimistä, vaan luottamusta, uteliaisuutta, heittäytymistä ja intoa, syntyy flowta. Avoin mieli kohdistaa katseensa mahdollisuuksiin. Aivan kuten kielteisyyden kehässä pyörivä näkee kaiken ensisijaisesti uhkana, kurjat asiat paisuvat paisumistaan, eikä tilaa mahdollisuuksille synny niin helpolla.

Yksi ajatuksiani unelmoinnin tärkeydestä kirkastaneita kirjoja on ollut Saku Tuomisen Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä. Siinä kehotetaan varaamaan säännöllisesti aikaa kalenterista unelmoinnille, aivan niin kuin kuntosalitreenillekin. Olen kokeillut noudattaa ehdotusta, pysähtyä tavoitteellisesti unelmoimaan (vaikken sentään viikottain), mutta huomaan unelmoinnin olevan todella vaikeaa. Usein lyö aivan tyhjää ja kun lopulta keksin jotain, sisäinen kriitikkoni iskee alta aikayksikön. Tämä on jokseenkin tyypillistä kirjan mukaan, sillä siinä missä lapset taitavat vielä unelmoinnin taidon, aikuisikään mennessä suurin osa on taidon jo unohtanut. Sääli. Ollaan järkeviä ja “unelmoidaan” vain realistisista asioista. Onneksi unelmoinnissakin voi halutessaan kehittyä.

Valon antajat -kirja Vappu Pimiältä ja Johanna Huhtamäeltä käsittelee näitä aiheita myös monista eri näkökulmista huomioiden muun muassa positiivisen psykologian tutkimustuloksia. Minulla kirja on vielä kesken äänikirjana.

Kuitenkin uskon unelmien olevan valtavan tärkeitä niin yksilön kuin yhteisönkin kannalta. Jokainen hieno asia ihmiskunnan historiassa on lähtenyt ajatuksesta, monesti täysin utopistiselta tuntuvasta, kunnes ei sitä enää ole ollutkaan. Unelman realistisuuttahan ei lopulta voi tietää, ennen kuin käärii hihat ja kokeilee.

Monesti tätä aikaa ja aikakautemme ihmisiä kritisoidaan liikaa oman navan ympärillä pyöriviksi. Minusta itsetutkiskelussa ei ole mitään pahaa, kuten ei ole siinäkään, että porhaltaa läpi elämän pysähtymättä miettimään, kuten moni tekee. Kukin tavallaan. Uskon kuitenkin, että elämän aikana ihmisen on tarkoitus oppia elämästä ja kasvaa ihmisenä, ja siihen itsetutkiskelusta on hyötyä. Ajattelen, että mitä autenttisemmin pystymme elämään näköistämme elämää ja mitä tyytyväisempiä olemme, sitä enemmän meillä on kapasiteettia tehdä hyvää myös toisille ihmisille ja vaikuttaa asioihin isommassa mittakaavassa.

Unelmointi on mielestäni arvokasta ennen kaikkea aivan itsessäänkin, riippumatta siitä, mitä unelmoinnista seuraa. Tai seuraako yhtään mitään. Pidän sitä yhdenlaisena tapana katsoa maailmaa, luovuuden ja voimavarojen lähteenä. Se avartaa katsetta, auttaa näkemään herkemmin mahdollisuuksia, löytämään parannuksia ja uudenlaisia ratkaisuja. Sitäpaitsi, unelmoinnista tulee hyvä mieli.

Entä mistä minä sitten unelmoin? Unelmoin (satunnaisessa järjestyksessä) muun muassa laadukkaista yöunista, pitkästä ja terveestä elämästä, lomasta Mauritiuksella, pienen mökin rakennuttamisesta, tasapainoisesta arjesta ja antoisista työprojekteista. Henkilökohtaisimmat asiat ja yksityiskohdat saavat pysyä päiväkirjani sivuilla. Aarrekarttoja en ole viime vuosina tehnyt, vaikka sellaisen askartelu ihan mukavaa puuhaa onkin.

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

1 Comment / Filed In: Yleinen
Tagged: ajatuksia/thoughts, Elämä/Life

Newer Entries
Previous Entries

Hello!

 

Coffee Table Diary -blogissa innostutaan aina kodin sisustamisesta kulttuuriin, hyvinvointia tukevaan elämäntyyliin ja vastuullisiin valintoihin.

Blogia kirjoittaa talon rakennuttamisesta haaveileva 38-vuotias Giselda, ruuhkavuosia elävä yrittäjä, IT konsultti, sisustusintoilija, espanjanvesikoira Pluton ja kahden lapsen äiti.

Hän asuu perheineen pääkaupunkiseudulla vanhassa omakotitalossa, nauttii kävelystä luonnossa ja herkullisesta ruoasta, sekä inspiroituu hyvistä keskusteluista ja arjen kauneudesta.

Recent Posts

  • Toiveita vuodelle 2021
  • Joulukuusi, köynnös ja tähti
  • Jouluisia kattausideoita
  • Joulunajan iloa ja tunnelmallisia myymälöitä
  • Syystunnelmia ja ostoslakko

Archives

Categories

Recent Comments

  • Sasa on Jouluisia kattausideoita
  • giselda_coffeetablediary on Ulkoporeallas | Lay z spa poreallas -kokemuksia
  • giselda_coffeetablediary on Penkki eteiseen + Ikea 2017 kuvasto
  • giselda_coffeetablediary on Tärkein on valo
  • Nina on Tärkein on valo
     

Theme by 17th Avenue · Powered by WordPress & Genesis