Kaupallinen yhteistyö: Piltti
Syksyn alku on hyvä aika pysähtyä hetkeksi miettimään, miten vuosi on sujunut ja mihin asioihin elämässä toivoisi muutoksia. Vuoden 2018 pääteemoihini kuuluvasta elinvoimaisuudesta puhuttaessa ei mielen hyvinvointia voi mielestäni sivuuttaa. Olen vuoden mittaan kertonut ammentaneeni virtaa vihermehuista, ja ladannut akkujani hyvää tekevällä ruokavaliolla sekä hemmotteluhetkillä. Yhtä lailla olen vaalinut yhteyttä omaan mieleeni, meditoinut, ottanut tilaa elämänmuutokselle vauvan synnyttyä ja pyrkinyt antamaan mielelleni tilaa uudessa arjessani. Kuten Maaret Kallio on uusimmassa Lujasti lempeä Mielen työkirja -kirjassa* todennut: “Samalla tavalla kuin hoidamme kehoamme juoksemalla, kuntosalilla, joogaamalla tai tenniksellä, myös mieli kaipaa hoitoaikoja ja huomiota. Liian usein vain raahaamme mieltämme mukanamme käskien tai moittien sitä kohtuuttomasti mutta auttaen hyvin vähän.”
Mielen hyvinvointiin ja vauva-arkeen liittyen sain ilokseni kutsun kuulemaan Maaret Kalliota Piltin ja Mannerheimin lastensuojeluliiton yhdessä järjestämään bloggaajatilaisuuteen, jossa Kallio antoi pohdittavaa vanhemmuuden näkökulmasta mielen hyvinvointiin, konkreettisten arjen tekojen kautta. Luettuani Maaret Kallion aiemmin ilmestyneet kirjat Lujasti lempeä* sekä Inhimillisiä kohtaamisia*, sekä viikottaisen kolumninsa, oli todella kiintoisaa päästä kuulemaan arvostamani kirjailijan ja psykoterapeutin ajatuksia luonnolle. Tilaisuuden jälkeen olen useaan otteeseen palannut ajatusten pariin ja löytänyt niistä voimaa arjen haasteisiin. Niinpä halusin jakaa ajatukset myös teidän kanssa, sillä ruuhkavuodet taitavat olla myös monilla teistä käsillä.
Mitä ajatuksia tilaisuudesta jäi mieleen?
Hyvä mieli ei ole aina positiivinen. Aivan kuten hyviin läheisiin ihmissuhteisiinkin kuuluvat erilaiset tunteet ja erimielisyydet, myös erilaiset haastavammat mielentilat ovat osa normaalia mielenmaisemaa. Myös vanhempi saa olla väsynyt ja kertoa sen lapsilleen. Omiin puutteisiinsa inhimillisesti sekä lempeästi suhtautuminen, niiden myöntäminen ja itsensä kanssa hyvin toimeentuleminen ovat tärkeämpi malli lapselle, kuin täydellisyyteen pyrkiminen. Tavoitteena vanhemmuudelle kannattaisikin olla riittävän hyvä vanhempi.
Arjen teot ratkaisevat. Yhteiset ateriat, kohtaamiset eron hetkillä ja jälleen näkemisissä eli toistot ratkaisevat, ei niinkään ne muutamat hulppeat ja hienot juhlahetket vuoden aikana. Mikä helpotus tästä muistutuksesta löytyi juuri itselleni. Viime viikonloppuna havahduin huomioineeni esikoista liian vähän ennen vauvan nimijuhlia, juhlia kiireisenä järjestäessäni ja se taas purkautui rasittavana uhmailuna lapsen puolelta. Juhlien jälkeen tilanne purkautui lapsen väsyneeseen parkaisuun, ettei halua olla isosisko. Tajuttuani syy-seuraussuhteen ja miltä pikkuveljen ympärille keskittyneet juhlat olivat vanhemmasta lapsesta tuntuneet, annoin armoa itselleni ja lapselleni soimaamisen sijaan. Päätin myös antaa erityisen paljon huomiota lapselle juhlien jälkeen maadoittamalla itseni takaisin arkeen sekä yhteisiin puuhiin. Niinpä juhlien jälkeinen päivä meni perheen kanssa ihan rennosti ottaen. Kävimme myös kahdestaan leikkipuistossa tyttöni kanssa, ja heti sujui kaikki sopuisammin.
Koti mallintaa maailmaa. Miten toisiin ihmisiin suhtaudutaan ja miten heidät kohdataan? Otetaanko asiani tosissaan? Voinko ilmaista tunteeni ja saanko niille vastakaikua? Nämä asiat opitaan toistojen kautta lapsuudenkodista, ja tuntuvat onneksi luontevilta asioilta omassa vanhemmuudessa.
Apua saa ja kannattaa pyytää. Maaret Kallion kokemuksen mukaan pienten lasten vanhempien hyvinvointiin kiinnitetään meillä Suomessa ihan liian vähän huomiota. Vaikka oma tukiverkostoni on parhaasta päästä, tuntui tosiaan siltä, että vauvan synnyttyä neuvolan sekä synnytysairaalan henkilökunnan huomio ja apu kohdistuivat lähes täysin lapseen – äidin jaksamisen ollessa sen jälkeen sivuseikka. Onneksi tukea on tarjolla kunnallisten perheille suunnattujen palvelujen lisäksi vaikkapa Mannerheimin Lastensuojeluliiton tarjoamien tukipalvelujen kuten neuvontapuhelimien ja perhekahviloiden välityksellä.
Tilaisuudessa teimme harjoituksen, jossa Maaret Kallio kehotti pohtimaan, mistä viidestä tekijästä oma hyvä elämä koostuu? Miten nämä arvot näkyvät arjen tekoina? Kuten myös Aki Hintsa hiljattain lukemassani mainiossa Voittamisen anatomia -kirjassakin* totesi, jokaisella arvolla on hintalappunsa. Jos sillä ei ole hintaa, kyseessä ei ole arvo. Omiksi arvoikseni listasin:
- Perhe ja läheiset. Arvo näkyy esimerkiksi siinä, että laitan perheeni ja läheisimpien ihmissuhteiden hoidon vaikkapa blogini edelle silloin, kun aika ei riitä molempiin.
- Elinvoimaisuus. Riittävän unen varmistamisen, terveydestä huolehtiminen, arjen aikataulujen pitäminen riittävän väljänä, arkiliikunta ja hyvän ravinnon (kasvispainotteisen) syöminen, luomuvaihtoehtojen suosiminen, ajatusten ruokkiminen, omien rajojen kunnioittaminen sekä elämästä nauttiminen arjessa. Nautinto voi olla vaikka äänikirjan kuuntelu vaunulenkillä, lasi viiniä kynttilän valossa illalla kodin hiljennyttyä, hyvä keskustelu, tai kasvonaamio ennen saunaa.
- Luovuus, kauneus ja itseilmaisu. Tämä on ehkä suurin syy, miksi blogin pitäminen tuntuu vielä vuosien jälkeen niin merkitykselliseltä ja rakkaalta harrastukselta, joka myös kehittää minua sekä vie elämässä eteenpäin. Pääsen myös puhumaan blogissani niiden asioiden, arvojen ja tuotteiden puolesta, joihin itse uskon. Luovuutta taas voi käyttää ja ruokkia ihan kaikilla elämän osa-alueilla – työssä, leipomisessa, puutarhassa, pukeutumisessa. Kauneutta voi nähdä, mitä yksinkertaisimmissa asioissa, kuten luontoa tutkailemassa, kun muistaa pitää katseen valppaana. Asiat voi tehdä tai ilmaista kauniimmin.
- Koti. Olemme todellisia koti-ihmisiä mieheni kanssa, ja se näkyy siinä, että vietämme paljon aikaa kotona perheen kanssa ja olemme panostaneet paljon kotiimme, vaikkapa matkustelun sijaan viime vuosina. Kodin laittaminen on myös suuri intohimoni ja tykkään hioa kodin tunnelmaa ja tiloja entistä viihtyisämmiksi. Kotona panostan pitkäaikaisiin hankintoihin #loveoriginal -hengen mukaisesti sekä kierrättäen vanhaa.
- Työ. Tällä hetkellä päivätyöni on olla pienen vauvani äiti, mikä tuntuu tärkeimmältä maailmassa tässä ja nyt. Nelivuotiasta reipasta päiväkotilaista katsoessa tiedän oman ajan lisääntyvän yllättävän nopeasti, enkä ollenkaan kiirehdi, koska vauva lähtee vaikkapa liikkeelle tai miten vaikka työkuvioni tulevat menemään äitiysloman jossain vaiheessa päätyttyä. Päinvastoin, luoton työasioiden järjestyvän ja viipyilen kaikessa rauhassa vauvakuplassa. Nautin, kun hän jaksaa sylitellä loputtomiin, opetellen samalla kanssani tärkeitä vuorovaikutustaitoja. Tämä on elämässä ainutlaatuista aikaa, joka ei vähennä ammatillista osaamistani, vaan tuo esiin ja kehittää uusia puolia minusta, jotka tulevat aina kulkemaan mukanani tekemisen painopisteiden vaihtuessa elämänpolulla. Toivon tekeväni jatkossa työtä, jossa yhdistävät niin kiinnstuksen kohteeni muut arvoni, sekä pystyn vaikuttamaan teoillani positiivisesti muihin ihmisiin sekä yhteisöihin.
Arvojen mukaan eläminen ja merkityksellisten asioiden äärellä toimiminen tuntuu hyvältä. Ja myös päinvastoin, arvojen vastaisella tavalla elämisellä tai oman itsensä sekä potentiaalinsa huomiotta jättämisellä on aina hintalappunsa. Kuten Maaret Kallion Mielen työkirjassa todetaan “Loppujen lopuksi meillä on vain vähän tärkeitä asioita, vaikka kiireellisiä olisi runsaastikin.” Kirja kehottaakin pohtimaan jokaiseen uuteen kuukauteen siirryttäessä asioiden tärkeysjärjestystä juuri nyt, mikä auttaa päättämään, mihin kannattaa keskittää voimat kulloinkin.
Meitä Some-aikalaisia piinaavan Fear of missing out -ilmiön vastareaktiona syntynyt Joy of missing out -ajattelumalli resonoi ajatusmaailmani kanssa suuresti. Kuinka helpottunut olo tulee, kun tajuaa miettiä ja päättää, mitä kaikkia mahdollisia asioita, joita voisi tehdä (ja olisi kivakin tehdä) ei silti aiokaan tehdä, jotta voi keskittyä ja antaa enemmän aikaa niille kaikista tärkeimmille. Kun lyhentää ja priorisoi to do -listaa, tärkeimpien päälle ennätettävät asiat tuntuvat kivoilta bonuksilta, sen sijaan että osa listasta jäisi tekemättä ja tärkeimmät asiatkin puolitiehen.
Postauksen kesällä otetun kuvituksen puolesta voisi tulkita, että arkeni vauvan kanssa on elämän auvoisuudessa kylpemistä ja pelkkää sohvalla makoilua. Sitä se ei tietenkään ole, vaikka huippuhetkinä onkin ja niiden muistojen taltioiminen saa hyvälle mielelle. Kahden vauvan äitini tiedän, että vauvoissa on isojakin eroja, ja vaiheet tulevat ja menevät. Tällä toisella kerralla olen onnekseni päässyt toistaiseksi huomattavasti helpommalla, mitä tulee vaikkapa nukkumiseen ja lapsen temperamenttiin. Silti on ollut useita päiviä jolloin oma olemus on tuntunut nukkavierulta, ja päivän perusaskareiden läpi kahlaaminen on tuntunut urakalta. Välillä on iskenyt ikävä sitä minua kohtaan, joka niin helposti jää taka-alalle lapsia hoivatessa arjen askareita pyöritellessä, muttei enää niin pahasti kuin esikoisen tultua perheeseen.
Olen oivaltanut että voimaa arkeen voi ammentaa niistä pienistä hetkistä, kun lapsi nukkuu, pääsen tekemään blogia tai siihen liittyviin tilaisuuksiin. Tai luurit korvilla lenkille koiran kanssa, katsoen jakson hömppää lempisarjaa illalla yhdessä mieheni kanssa, ystäväperheitä tavatessa lasten samalla leikkiessä, tai joogatunnilla kerran viikossa. Omasta itsestä huolehtiminen hyödyttää aina myös perhettäni ja on täysin perusteltua.
Arvoja kartoittava harjoitus löytyy myös tilaisuudesta mukaan jaetussa Maaret Kallion uusimmasta kirjasta Lujasti lempeä Mielen työkirja, joka tuo mielen huollon osaksi arkea kahdentoista kuukauden ajan viikko viikolta. Jokaisella kuukaudella on oma teema ja neljä eri harjoitusta, joissa on otteita Maaret Kallion aiemmin ilmestyneistä teoksista. Ajattelin aloittaa oman Mielen työkirjani täyttämisen lokakuun alusta, ja katsoa mihin se kuljettaa mieleni mukanaan vuoden aikana. Aion alleviivailla, tehdä muistiinpanoja ja luoda prosessin myötä kirjasta eräänlaisen päiväkirjan mieleni maisemien tutkiskeluun sekä oivalluksille. Kirjoja on helppo lukea, mutta pysyvien muutosten aikaansaaminen vaatii tekoja ja toistoja arjessa, siksi tällainen työkirja on loistava työkalu. Onneksi itseä voi oppia ymmärtämään ja jäsentämään läpi elämän – jälleen Maaret Kalliota lainaten: “Ei tarvitse osata voidakseen harjoitella.”
Lopuksi vielä kiva yllätys teille lukijoilleni. Voit voittaa oman Lujasti lempeä Mielen työkirjan osallistumalla arvontaan Coffee Table Diaryn Instagramissa sunnuntaihin 23.9.2018 mennessä. Osallistumaan pääset tägäämällä postaukseen liittyvän kuvan kommenttiin ystävän, jonka uskoisit ilahtuvan tästä kirjasta. Onnea arvontaan!
Postcard from the summer 2018 with some highlights with my baby boy. Thoughts about how to stay well mentally in the every day life with small children in Finnish.
*Sisältää mainoslinkkejä
Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest
