Aika pian tehtyäni jutun olohuoneestamme tänne blogiin, alkoi puu tiputella aika rajusti suuria vahapintaisia lehtiään. Oli todella sydäntä riipaisevaa nähdä ison puun kauniiden jättikokoisten lehtien tippuvan alas yksi kerrallaan. Ääniefektin kera lehtien osuessa maahan – sen verran painavia isot lehdet ovat. Joka päivä löytyi lattialta uusia pudonneita lehtiä, jotka huolestuneena poimin roskiin. Hankin Nasulle kasvivalon ja vaihdoin mullan. Mullanvaihtoa ei suositella, jos puulla on stressiä koska muutokset vain pahentaa tilannetta. Halusin silti katsoa, miltä juuret näyttävät – olinko kenties antanut liikaa vettä, jolloin juuret voivat mädäntyä. Juuret olivat ok ja puu sai uutta multaa siinä samassa tulevaa toipumistaan vauhdittaakseen. Ei auttanut. Lehdet jatkoivat tippumistaan ja muutaman viikon kuluttua jokaikinen kymmenistä lehdistä oli tippunut pois.
Olin suoraan sanottuna järkyttynyt katsellessani puuta lehdettömässä asussaan. Toki se on graaffisen näköinen ja kauniskin omalla karulla tavallaan. Meinasi siinä itku silti tulla. Vietinkin tuntikausia netissä eri keskusteluforuumeita lukien yrittäen löytää syitä lehtien tippumiseen sekä etsien keinoja pelastaakseni sen. Ilmeisesti pitkä pimeä talvi ja valon puute oli ottanut koville tuolle matalammilla leveysasteilla luonnollisesti elävälle lajikkeelle. Oikukkaana se oli kai karistanut lehtensä henkensä pitimiksi ja energiaa säästääkseen.
Onneksi päivät pidentyivät ja viherkasvien kasvukausi alkoi lisääntyneen valon myötä. Niinpä kiinnitin erityistä huomiota kasteluun, juttelin puulle normaaliakin enemmän ja hemmottelin sitä lannoitepuikkoja syöttämällä. Kunnes muutaman viikon kuluttua jo huomasinkin pienen silmun puun rungon alaosassa. Voi sitä ilon määrää! Nyt puussa on monta uutta lehden alkua ja uusia tulee lisää kaiken aikaa. Näyttää siis, että selvisimme säikähdyksellä ja puu on todellakin elossa!
Tarinalla on onnellinen loppu, vaikka puun ilme ei tietysti vielä olekaan hetkeen aivan ennallaan. Luottoni Nasuun on entistäkin vankempi tämän selvitymistarinan myötä ja uskon sen pikku hiljaa palaavan entistäkin komeampaan ulkomuotoon. Onneksi lehdet kasvavat nopeasti kesällä. Nyt mietin miten saisin lehdet siirtymään tuonna puun yläosaan – hieman hassulta ne näyttävät tuolla alhaalla yläoksien ollessa vielä paljaat. Pitäisikö lehdet trimmata pois ja siten ohjata kasvua ylöspäin? Jos sieltä löytyy viherkasvien ja puiden tuntijoita, niin vinkit otetaan kiitollisena vastaan!
Ohessa vielä pikainen otos olohuoneestamme juuri nyt. Siirsin messinkijalkaisen pöydän vaihteeksi muualle ja tilalle tuli vanha Hayn Tray-pöytä. Tyynyt on vähän hujan hajan ja maljakossa on oman pihan helmililjoja ja tulppaani. Kuten näkyy, myös koira on saanut slimmimmän kesälookin karvanleikkauksen myötä.
Siinä oli Nasun kuulumiset tältä erää. Lupaan raportoida taas lisää kun tilanne kehittyy!
P.s. Huomasithan, että Blogilista lopettaa 1.6.? Seuraathan blogia jatkossa täällä Bloglovin / Facebook / Instagram / Pinterest
Our fiddle leaf fig tree’s year has not been easy. It suddenly started to drop its leaves one by one. He lost all of the leaves eventually. I changed the soil to ensure the roots were ok, which they were, and gave some extra light. Then days became longer with spring and it started to recover. Now there are quit many new leaves growing at the bottom. I wonder how could I encourage it to grow leaves to the branches at the top. In case you are expert in this area, please leave a comment and I would be forever grateful to hear your advice! Anyways, I’m sooo relieved to notice the tree is still alive. Also I’m sure it will become more beautiful than ever in the end. The story shall continue…
Oi, ihana kuulla Nasun tarina ja tsemppiä! Ei jää ainakaan huolenpidostasi kiinni lopullinen elpyminen.
Tykkään Tray-pöydästä olkkarissa!
Voiton puolella ollaan (uskoisin)… 🙂 Kiitti tsempistä! Tray näyttää omaankin silmään kivan freesiltä ja skarpilta pienen tauon jälkeen.
On tuo runko komea lehdettömänäkin, mutta ymmärrän kyllä, että kaipaat lehtiä takaisin 🙂 kivalta näyttää teidän olohuoneessa!
Onhan se omalla tavallaan komea ja silmä on onneksi jo tottunut 🙂 Kiitos, kiva kuulla!
Ihana tarina! Ja hyvä Nasu! Mä itekin oo joskus huolissani yhdestä kasvistani (erityisesti just keväällä kun se on surkeimmillaan) ja kun Nasu on vielä voin iso, joten ymmärrän oikeen hyvin sun huolen.
Hauska kun tykkäsit ja kommentoit! 🙂 Jännä miten sitä voikin olla kasveista huolissaan ja jopa stressata niiden takia! Toivottavasti sunkin kasvi on alkanut virkoamaan valon myötä.