Muistatteko kenties tuon Bukowski’s Marketilta huutamani kukallisen vintage-tuolin? Morrisin vihreäpainotteisella Golden Lily -kankaalla verhoiltu kaunotar on ajan mittaan löytänyt oivan paikan seesteiden makuuhuoneen nurkasta. Siinä se tosin menee vähän hukkaan, koska harvoin sitä makuuhuoneessa istuu tuolilla. Niinpä se on ennemminkin silmänilo, joka täydentää kauniisti tilan simppeliä sisustusta. Sääli sinänsä, sillä tuoli on äärimmäisen mukava istua, joten mieluusti laittaisin sen toimittamaan istuimen virkaa.
Haasteeksi olehuoneeseen sijoituksessa olen kokenut tuolin eloisan värityksen. Aikaisemmin esitellessäni tuolin täällä blogissa, sain lukijalta kommentin, jossa pohdittiin olisiko kyseessä ensimmäinen persoonallinen tai rohkea sisustuselementti kodissamme. Kommentista hieman huvittuneena tulin mietinnöissäni siihen tulokseen, että jos omat mieltymykset kallistuu neutraaliin, niin silloin rohkein päätös on seurata vaistoja eikä pitää kynsin hampain alkuperäisestä erikoisemmasta vaihtoehdosta kiinni. Pelkäämättä, että joku toinen pitäisi tylsänä ja vääränä. Vähän niin kuin valkoiset laatat, jotka parhaimmillaan on aivan ihania, vaikka jänniä efektejäkin olisi saatavilla.
Koska keksin ripustaa kesäisen perintötaulun olohuoneen yhteen nurkkaan, sen seurauksena samoja värejä toistava tuoli sai luvan siirtyä taulun kaveriksi pois makuuhuoneesta. Vaihtelu virkistää ja tila kaipasi yhtä tuolia lisää. Totta puhuen, tuolissa tapahtuu ehkä vähän liikaa olohuoneemme muuhun ilmeeseen nähden. Pari viikkoa jaksan ehkä väriläiskiä tuossa katsella, kunnes taas kaipaan lisää rauhaa tilaan ja tuoli palaa makuuhuoneen nurkkaan.
Värien kokemus on kiintoisa aihe! Eräs ystäväni ihmetteli, kuinka värittömältä kotimme näytti Avotakan kotijutussa. Hänestä juttu oli hyvä, mutta ero lehden kuvien ja muistikuvien välillä hämmensi lukijaa. Hän on kertomansa mukaan aina pitänyt kotiamme lämpimänä, eikä ollut ajatellut sitä niin värittömänä ja viileänä, kuin lehden sivut sen toistivat. Pohdimme asiaa yhdessä. Lämpimän sävyiset muistikuvat voi johtua siitä, että hän vierailee meillä usein iltaisin, jolloin lämmin ilta-aurinko valaisee kotimme. Juttu puolestaan kuvattiin aamu- ja keskipäivällä kirkkaassa alkusyksyn valossa. Usein meillä palaa vielä iltaisin kynttilöitä, mikä korostaa lämmintä tunnelmaa. Ja toki lapsen lelut siellä täällä tuovat oman osuutensa arjen räiskyvämpään väripalettiin.
Itse en kyllä pidä jutun kuvia viileinä tai värittöminä, vaan seesteisinä, kuten kotimme juuri tietyssä päivänvalossa on. Mainittakoon ystäväni suosivan kirkkaita värikylläisiä sävyjä, kun taas minä ympäröin itseäni ennemmin neutraaleilla, hiemmennetyillä ja murretuilla sävyillä. Tämä selittänee myös näkemyseroja.
Punainen lanka taisi jo kadota jutusta, mutta onneksi se ei ole niin vakaa, niin kuin ei sisustustaminenkaan! Tuolin verhoilun kohtalo on siis vielä avoin, eikä kodin sisustuskaan ei taida ikinä olla valmis, vaan matelee omaa tahtiaan eteenpäin. Ehkä juuri se tekeekin oman kodin sisustamisesta, ajoittaisista tuskastumisista huolimatta kiehtovan matkan.
Ja kodista paikan, jossa riittävän hyvä, vähän rosoinen, talon seiniä ja asukkaiden tuntemuksia malttavaisesti kuunteleva sisustus on parempi, kuin kerralla liian valmis ja pintapuolisesti täydellinen.
A dash of color brought our living room live, when bringing in the vintage chair upholstered in Morris’ Golden Lily fabric. The chair is an auction find from the Bukowski’s Market. Still haven’t made up my mind whether I should re-upholster it with a more neutral fabric, because I like it already a lot, though find it a bit too colorful in our living room most of the times.
Matto ruokapöydän alle
Sisustusvinkkejä jakoon pitkästä aikaa! Juttusarja muistui mieleen pienen kotona tekemäni sisustuspyöräytyksen ansioista. Toisinaan oma koti, vaikka onkin kovin mieluisa ja rakas, alkaa kyllästyttää. Niinä hetkinä tuntuu haastavalta valokuvata sisustuspainotteista sisältöä blogiin, kun tuntuu, ettei mitään kiinnostavaa katseltavaa löydy omista nurkista. Onneksi kodin tunnelma muuttuu koko ajan vuodenaikojen vaihtuessa ja siten tilat näkee uusin silmin valon muuttuessa. Kun sisustus on intohimo ja kuvia katselee inspiroituen päivittäen, mielessä pyörii koko ajan monia ideoita, joita haluaisi omassa kodissakin toteuttaa. Usein innostus oman kodin sisustamista kohtaan palaa vain vanhoja tavaroita vähän uudelleen yhdistelemällä, jolloin ne ikään kuin heräävät uudelleen henkiin.
Idea viimeisimpään muutokseen syntyi, kun edelleen vaiheessa olevaan ikuisuusprojektiin eli tv-huoneeseen huutakaupasta hankkimani itämainen matto alkoi näyttää tunkkaiselta kesän lähestyessä. Samaan aikaan puheeksi tuli ystävän kanssa kuinka ihanalta matot näyttävät ruokapöydän alle, sillä ajatus oli kutkuttanut jo pidemmän aikaa. Niinpä nämä kaksi ideaa pääsi yhdistettynä kokeiluun omassa kodissani.
Tv-huoneen ilme keveni kertaheitolla maton siirron myötä ja ruokailutila sai puolestaan ihan uudenlaisen tunnelman. Matto on melko hyvän kokoinen tilaan, vaikka hieman pidempi se voisi vielä olla. Ihanteellinen koko matolle ruokapöydän alla on sellainen, että tuolit eivät “tipu” maton ulkopuolelle edes pöytään istuuduttaessa kun tuolit ovat irti pöydästä.
Tykkään todella paljon siitä, kuinka matto jäsentää tilaa ja rajaa ruokailutilan keittiöstä omaksi kokonaisuudekseen. Pöytä ja tuoli eivät leiju vaan ankkuroituvat tilaan paremmin maton ansiosta. Matto tuo todella paljon kodikkuutta ja lämpöä huoneeseen sekä on miellyttävä jalkojen alla. Kontrasti pelkistetyn valkoisen keittiön, pöydän ja vaaleiden seinien kanssa toimii mielestäni todella kivasti, eikä matto näytä liian raskaalta omaan silmääni vaikka yhdistelmä onkin runsaampi.
Ainut mieleen tuleva haaste on matto yhdistettynä itse ruokailuvälineillä syömään opettelevan taaperon ruokahetkiin, joten saa nähdä mitä tämän kokeilun kanssa lopulta käy. Onneksi villamatto on helpoimmasta päästä materiaalina sen likaahylkivän ominaisuutensa ansioista. Itämaisesta matosta saa ruoan tai juoman kätevästi pois veitsen avulla vetämällä, kun sen tekee tuoreeltaan. Tämä matto oli onneksi edullinen löytö huutokaupasta, joten en ole huolissani sen käytön suhteen ja värityskin on tahroja ajatellen armollinen. Punaviiniä rohkenee juoda siis jatkossakin eikä bolognesekaan joudu pannaan.
Käytännöllisyys mielessä pitäen puuvillamattoa ei voi ruokailutilaan suositella, sillä materiaali imee likaa herkästi. Myöskään en suosittele hyvin vaaleaa mattoa tai korkeanukkaista mattoa, vaikka toisaalta sellaisessa ei leivänmurut ainakaan heti näy. Niinpä ruokasalin maton valintaan kannattaa kiinnittää erityisesti huomiota, jotta matto ei rajoita ruokahetkiä tai aiheuta turhaa stressiä kunnossapitoa ajatellen.
Tässä helppo sisutusidea, mitä voin lämpimästi suositella! Nopea tapa tehdä kodin pikapäivitys ja vieläpä ilmaiseksi, mikäli sopivan kokoinen matto löytyy jo entuudestaan kotoa. Kokeiluni ansioista oma kotini tuntuu taas uudenlaiselta ja kiinnostavalta – hetken ainakin. Kuvia keittiön ilmeestä ilman mattoa löytyy täältä.
Mitäs tykkäätte?
I decided to try our vintage persian carpet below our dining table. It always surprises me how cosy and comfy carpets under dining tables make the whole room look like. Easy, cheap and quick makeover that really transforms the dining space.
Vitra Eames LTR ja persialainen matto
Kotimme ikuisuusprojekti nimeltä tv-huoneen sisustus on ottanut muutaman askeleen eteenpäin sitten viime kirjoittelun. Inspiraationa toiminut Joseph Dirandin Pariisin koti unohtui, kun tajusin, etten edes täydellisen seinämaalin avulla saa taiottua 60-luvulla rakennetusta talomme lisäosasta vuosisatoja vanhaa pariisilaisasuntoa tunnelmaa tuovien hienojen arkkitehtoonisten yksityiskohtien kera.
Uutta inspiraatio tilan sisustukseen löytyi Ilse Crawfordin suunnittelemasta, A Frame For Life -kirjassakin esitellystä Hong Kongin Hollywood Roadin asunnosta, jossa on tummanpuhuvat rouheat seinät, itämainen matto ja moderneja klassikkoja kalusteina. Mielenkiintoisia materiaaleja, selkeitä linjoja eikä mitään turhaa kikkailua.
Haluan tilasta rennon loft-henkisen hengailuhuoneen. Hieman eri henkisen siis kuin astetta sofistikoituneempi olohuoneemme. Tv myytiin pois, joten tv-huone on vanhentunut nimike, mutta saa kelvata uuden puutteessa. Arkiolohuone tuntuu oudolta omaan suuhuni. Ihan kuin se varsinainen olisi niin hieno, ettei siellä sopisi arkena hengailla. Tiedättekö mitä tarkoitan..?
Tunnelmaa haen matalilla huonekaluilla ja isolla matolla. Seinät on Teknoksen Kolibri-struktuurimaalilla* totetutettu ja kauniin betonimaiset, mihin olen edelleen tosi tyytyväinen. Vielä harkitsen listojen maalaamista samalla sävyllä, kuten myös ikkuna-aukkoja ja karmeja, sillä nyt ne pomppaavat ehkä vähän liikaa ollessa eri väriset kuin seinä ja lattia. Vähän niinkuin Lotta Agatonin uudessa kodissa listat, seinät, ikkunat, kiinteät hyllyt ja kattokin toistavat saumattomasti samaa tummaa sävyä.
Sohvana on edelliseen kotiin hankittu Ikean Kivik, joka ei erityisemmin hivele silmääni, mutta on oikein mukava löhöilyyn ja sopii hyvin toistaiseksi. Matto löytyi jälleen kerran Bukowski’s Marketista, joka on yllättänyt positiivisesti monella vintage-löydöllä viimeisen vuoden aikana. Se on ihanan iso ja luo melkein kokolattiamattomaisen tunnun. Tykkään istuskella lattialla ja matto on sellaiseen juuri sopiva. Koska tilan arkkitehtuuri on niin simppeli ja kalustus modernia, vintage-matto tuo lämpöä, sekä kotoisaa kerroksellisuutta kokonaisuuteen.
Aiemmin en olisi voinut kuvitella punertavaa itämaista mattoa meille, koska punainen on itselleni vähän vieras väri oman kodin sisustuksessa, mutta niin se mieli ja maku muuttuu iän myötä. Nyt koen, että tämä matto oli juuri se puuttuva palanen, mitä ilman sisustus olisi jäänyt kolkommaksi ja ehkä vähän pliisuksi.
Ja on huoneessa pari muutakin uutta juttua! Form Follows Function -blogin Tuijan tapaan investoin klassikkoon ja hankin kaun haaveilemani Eamesin suunnitteleman Vitran LTR-sivupöydän. Ihana pieni huonekalu, joka taipuu moneen. Juuri täydellinen taso tuollaiseen hengailutilaan, mihin voi laskea teekupin tai kirjan. Todella oiva myös valaisimen tasona ja kukkapöytänä. Käyttötapoja ja paikkoja meillä kotona voisin listata loputtomiin. Onneksi pöytää on helppo siirtää paikasta toiseen.
Viimeisenä mainittakoon vielä tuo Bo Helsingin avajaisista mukaan annettu ihana Ullanlinna-juliste. Koskaan en ole Ullanlinnassa asunut, vaikka salaa olen siitä haaveillut ja koen kaupunginosan aina niin inspiroivana ja viehättävänä tunnelmallisine liikkeineen sekä upeine taloineen. Mieheni asui Ullanlinnassa kun tapasimme aikoinaan, joten sieltä meidän tarinamme ikään kuin alkoi, mistä juliste kivasti muistuttaa.
Vielä on pari seinämää sisustettavana, vaikka oikein hyvässä vaiheessa ollaan jo. Keväämmällä siis laajempaa esittelyä sekä tarkempaa tietoa huoneen betonimaisten seinien toteutuksesta. Palaan asiaan kun hommat hiljalleen etenee!
A sneak peek to the current look of our tv-room. A couple of pieces have just moved in including a vintage persian rug from the Bukowski’s Market and a classic Vitra’s LTR side table designed by Eames. We are getting there slowly but surely…
*saatu blogin kautta