• Sisustus
  • Yleinen
  • Puutarha
  • Ruoka
  • Esittely
  •      

Coffee Table Diary

Lisää askeleita – autolle heipat

29/08/2019

Kesän kuulumisia tulee vähän ripotellen ja samalla lisää kuvia sessiostamme taitavan Erjan kanssa ennen lomia. Tämän ensimmäisen otimme Espoossa Träskendan kartanolla. Mikä upea miljöö, josta voi käydä nauttimassa vaikka piknik korin kanssa. Vaikka asummekin suht lähellä, tämä aarre oli mennyt minulta ihan ohi.

Yksi kuuluminen kesältä on, että luovuimme autosta! Niin kätevältä kuin toinen auto yhdessä vaiheessa tuntuikin, ja ylelliseltä ennen kaikkea saada liikkua koska vaan mihin vaan omasta pihasta sumplimatta aikatauluja sen kummemmin, todellisuudessa aivan liian usein toinen autoistamme seisoi pihassa käyttämättömänä.

Onneksi vastuullisuuskeskustelujen keskellä vuonna 2019 ei tarvitse sen enempää selitellä yhden auton politiikkaa. Voi toki olla että joku päivä tilanne muuttuu, vaikka töiden suhteen ja toinen auto onkin taas välttämätön arjen sujuvuuden kannalta. Mutta ympäristöseikat huomioiden ja vielä konkreettisemmin, kun laskee paljon kuluja autosta tulee kuukausitasolla ja mitä tulee harvojen käyttökertojen hinnaksi, ei sitä tulevaisuuden mahdollista hetkeä kannata jäädä odottamaan. Tulipa muuten kevyt olo tästä luopumisesta!

Toinen aihetta liippaava muutos on se, että olen alkanut kiinnittämään enemmän huomiota päivittäisiin askelmääriini. Askelmääriä seuraan iPhonen Terveys-sovelluksesta. Keskimääräinen askelmääräni oli yllättävän matala viime vuonna, vaikka kuvittelin olleeni ihan kohtuuaktiivinen – onhan meillä koira ja vaunujakin on työnnetty jonkin verran. Toisaalta puolustuksena sanottakoon, että vanhempi iPhoneni ei selkeästi ole niin tarkka kirjaamaan askeleita kuin uudemmat, eli osa askeleista ei käsittääkseni rekisteröidy (tämä huomattu kun verrattu miehen kanssa yhteisten lenkkien tuloksia). En myöskään pidä kotona puhelinta taskussa koko ajan, jolloin iso osa askeleista kodin sisällä jää pois, huomioiden, että harvemmin kotona lapsen kanssa ollessa istuttua tulee paria minuuttia kauempaa paikoillaan.


Viime kuukauisina olen lisännyt kuukausitasolla noin 1000 askeleella päiväkeskiarvoa ja innostunut tosi paljon kävelemisestä. Vielä on 10 000 askeleen päiväkeskiarvoon matkaa, mikä on muuten hurjan iso määrä ainakin minulle, mutta suunta on oikea. Kävely, mikä ihana harrastus ja ennen kaikkea tapa! Tällaiset harrastukset on siksikin niin mahtavia, etteivät ne vaadi oikeastaan mitään muuta kuin hyvät lenkkikengät.

Tykkään myös tosi paljon nähdä ystäviä kävelylenkin merkeissä, minulle saa siis mielellään ehdotttaa kävelytreffejä! Yksin ollessa saatan kuunnella podcastiä tai kirjaa, katselen kauniita taloja ja pihoja – valitsen jopa reitit niiden perusteella usein, katselen kasvivalintoja ja kauniita istutuksia, mietin millaisia koteja taloissa mahtaa olla. Usein käyn metsässä keräämässä voimaa luonnosta, silloin laitan laitan äänitteet pauselle ja koitan vain olla läsnä.

Pluto oli viikon lomalla serkuilla ja oli tosi kummallista, kun lenkkikaveri puuttui. Onneksi tuolle viikolle sattui yksi kurssi, ja auton ollessa perheen käytössä sain askeleita junalle kävellessä ja Helsingin keskustassa tosi paljon, mikä pelasti tuon viikon tilannetta. Kuten ehkä kuulette, olen tainnut vähän jäädä koukkuun askelten mittaamiseen!

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

Photos: Visuelli

Leave a Comment / Filed In: Puutarha
Tagged: hyvinvointi/well being, Kesä/Summer, lähimatkailu, Träskendan kartano Espoo, vastuullisuus/sustainability, Visuelli

Hyvä mieli vauva-arjessa

11/09/2018

Kaupallinen yhteistyö: Piltti

Maaret Kallio Lujasti Lempeä Mielen työkirja, vauva-arki

Syksyn alku on hyvä aika pysähtyä hetkeksi miettimään, miten vuosi on sujunut ja mihin asioihin elämässä toivoisi muutoksia. Vuoden 2018 pääteemoihini kuuluvasta elinvoimaisuudesta puhuttaessa ei mielen hyvinvointia voi mielestäni sivuuttaa. Olen vuoden mittaan kertonut ammentaneeni virtaa vihermehuista, ja ladannut akkujani hyvää tekevällä ruokavaliolla sekä hemmotteluhetkillä. Yhtä lailla olen vaalinut yhteyttä omaan mieleeni, meditoinut, ottanut tilaa elämänmuutokselle vauvan synnyttyä ja pyrkinyt antamaan mielelleni tilaa uudessa arjessani. Kuten Maaret Kallio on uusimmassa Lujasti lempeä Mielen työkirja -kirjassa* todennut: “Samalla tavalla kuin hoidamme kehoamme juoksemalla, kuntosalilla, joogaamalla tai tenniksellä, myös mieli kaipaa hoitoaikoja ja huomiota. Liian usein vain raahaamme mieltämme mukanamme käskien tai moittien sitä kohtuuttomasti mutta auttaen hyvin vähän.”

Mielen hyvinvointiin ja vauva-arkeen liittyen sain ilokseni kutsun kuulemaan Maaret Kalliota Piltin ja Mannerheimin lastensuojeluliiton yhdessä järjestämään bloggaajatilaisuuteen, jossa Kallio antoi pohdittavaa vanhemmuuden näkökulmasta mielen hyvinvointiin, konkreettisten arjen tekojen kautta. Luettuani Maaret Kallion aiemmin ilmestyneet kirjat Lujasti lempeä* sekä Inhimillisiä kohtaamisia*, sekä viikottaisen kolumninsa, oli todella kiintoisaa päästä kuulemaan arvostamani kirjailijan ja psykoterapeutin ajatuksia luonnolle. Tilaisuuden jälkeen olen useaan otteeseen palannut ajatusten pariin ja löytänyt niistä voimaa arjen haasteisiin. Niinpä halusin jakaa ajatukset myös teidän kanssa, sillä ruuhkavuodet taitavat olla myös monilla teistä käsillä.

Maaret Kallio Lujasti Lempeä Mielen työkirja, vauva-arki

Mitä ajatuksia tilaisuudesta jäi mieleen?

Hyvä mieli ei ole aina positiivinen. Aivan kuten hyviin läheisiin ihmissuhteisiinkin kuuluvat erilaiset tunteet ja erimielisyydet, myös erilaiset haastavammat mielentilat ovat osa normaalia mielenmaisemaa. Myös vanhempi saa olla väsynyt ja kertoa sen lapsilleen. Omiin puutteisiinsa inhimillisesti sekä lempeästi suhtautuminen, niiden myöntäminen ja itsensä kanssa hyvin toimeentuleminen ovat tärkeämpi malli lapselle, kuin täydellisyyteen pyrkiminen. Tavoitteena vanhemmuudelle kannattaisikin olla riittävän hyvä vanhempi.

Arjen teot ratkaisevat. Yhteiset ateriat, kohtaamiset eron hetkillä ja jälleen näkemisissä eli toistot ratkaisevat, ei niinkään ne muutamat hulppeat ja hienot juhlahetket vuoden aikana. Mikä helpotus tästä muistutuksesta löytyi juuri itselleni. Viime viikonloppuna havahduin huomioineeni esikoista liian vähän ennen vauvan nimijuhlia, juhlia kiireisenä järjestäessäni ja se taas purkautui rasittavana uhmailuna lapsen puolelta. Juhlien jälkeen tilanne purkautui lapsen väsyneeseen parkaisuun, ettei halua olla isosisko. Tajuttuani syy-seuraussuhteen ja miltä pikkuveljen ympärille keskittyneet juhlat olivat vanhemmasta lapsesta tuntuneet, annoin armoa itselleni ja lapselleni soimaamisen sijaan. Päätin myös antaa erityisen paljon huomiota lapselle juhlien jälkeen maadoittamalla itseni takaisin arkeen sekä yhteisiin puuhiin. Niinpä juhlien jälkeinen päivä meni perheen kanssa ihan rennosti ottaen. Kävimme myös kahdestaan leikkipuistossa tyttöni kanssa, ja heti sujui kaikki sopuisammin.

Koti mallintaa maailmaa. Miten toisiin ihmisiin suhtaudutaan ja miten heidät kohdataan? Otetaanko asiani tosissaan? Voinko ilmaista tunteeni ja saanko niille vastakaikua? Nämä asiat opitaan toistojen kautta lapsuudenkodista, ja tuntuvat onneksi luontevilta asioilta omassa vanhemmuudessa.

Apua saa ja kannattaa pyytää. Maaret Kallion kokemuksen mukaan pienten lasten vanhempien hyvinvointiin kiinnitetään meillä Suomessa ihan liian vähän huomiota. Vaikka oma tukiverkostoni on parhaasta päästä, tuntui tosiaan siltä, että vauvan synnyttyä neuvolan sekä synnytysairaalan henkilökunnan huomio ja apu kohdistuivat lähes täysin lapseen – äidin jaksamisen ollessa sen jälkeen sivuseikka. Onneksi tukea on tarjolla kunnallisten perheille suunnattujen palvelujen lisäksi vaikkapa Mannerheimin Lastensuojeluliiton tarjoamien tukipalvelujen kuten neuvontapuhelimien ja perhekahviloiden välityksellä.

Maaret Kallio Lujasti Lempeä Mielen työkirja, vauva-arki

Tilaisuudessa teimme harjoituksen, jossa Maaret Kallio kehotti pohtimaan, mistä viidestä tekijästä oma hyvä elämä koostuu? Miten nämä arvot näkyvät arjen tekoina? Kuten myös Aki Hintsa hiljattain lukemassani mainiossa Voittamisen anatomia -kirjassakin* totesi, jokaisella arvolla on hintalappunsa. Jos sillä ei ole hintaa, kyseessä ei ole arvo. Omiksi arvoikseni listasin:

  1. Perhe ja läheiset. Arvo näkyy esimerkiksi siinä, että laitan perheeni ja läheisimpien ihmissuhteiden hoidon vaikkapa blogini edelle silloin, kun aika ei riitä molempiin.
  2. Elinvoimaisuus. Riittävän unen varmistamisen, terveydestä huolehtiminen, arjen aikataulujen pitäminen riittävän väljänä, arkiliikunta ja hyvän ravinnon (kasvispainotteisen) syöminen, luomuvaihtoehtojen suosiminen, ajatusten ruokkiminen, omien rajojen kunnioittaminen sekä elämästä nauttiminen arjessa. Nautinto voi olla vaikka äänikirjan kuuntelu vaunulenkillä, lasi viiniä kynttilän valossa illalla kodin hiljennyttyä, hyvä keskustelu, tai kasvonaamio ennen saunaa.
  3. Luovuus, kauneus ja itseilmaisu. Tämä on ehkä suurin syy, miksi blogin pitäminen tuntuu vielä vuosien jälkeen niin merkitykselliseltä ja rakkaalta harrastukselta, joka myös kehittää minua sekä vie elämässä eteenpäin. Pääsen myös puhumaan blogissani niiden asioiden, arvojen ja tuotteiden puolesta, joihin itse uskon. Luovuutta taas voi käyttää ja ruokkia ihan kaikilla elämän osa-alueilla –  työssä, leipomisessa, puutarhassa, pukeutumisessa. Kauneutta voi nähdä, mitä yksinkertaisimmissa asioissa, kuten luontoa tutkailemassa, kun muistaa pitää katseen valppaana. Asiat voi tehdä tai ilmaista kauniimmin.
  4. Koti. Olemme todellisia koti-ihmisiä mieheni kanssa, ja se näkyy siinä, että vietämme paljon aikaa kotona perheen kanssa ja olemme panostaneet paljon kotiimme, vaikkapa matkustelun sijaan viime vuosina. Kodin laittaminen on myös suuri intohimoni ja tykkään hioa kodin tunnelmaa ja tiloja entistä viihtyisämmiksi. Kotona panostan pitkäaikaisiin hankintoihin #loveoriginal -hengen mukaisesti sekä kierrättäen vanhaa.
  5. Työ. Tällä hetkellä päivätyöni on olla pienen vauvani äiti, mikä tuntuu tärkeimmältä maailmassa tässä ja nyt. Nelivuotiasta reipasta päiväkotilaista katsoessa tiedän oman ajan lisääntyvän yllättävän nopeasti, enkä ollenkaan kiirehdi, koska vauva lähtee vaikkapa liikkeelle tai miten vaikka työkuvioni tulevat menemään äitiysloman jossain vaiheessa päätyttyä. Päinvastoin, luoton työasioiden järjestyvän ja viipyilen kaikessa rauhassa vauvakuplassa. Nautin, kun hän jaksaa sylitellä loputtomiin, opetellen samalla kanssani tärkeitä vuorovaikutustaitoja. Tämä on elämässä ainutlaatuista aikaa, joka ei vähennä ammatillista osaamistani, vaan tuo esiin ja kehittää uusia puolia minusta, jotka tulevat aina kulkemaan mukanani tekemisen painopisteiden vaihtuessa elämänpolulla. Toivon tekeväni jatkossa työtä, jossa yhdistävät niin kiinnstuksen kohteeni muut arvoni, sekä pystyn vaikuttamaan teoillani positiivisesti muihin ihmisiin sekä yhteisöihin.

Maaret Kallio Lujasti Lempeä Mielen työkirja, vauva-arki

Arvojen mukaan eläminen ja merkityksellisten asioiden äärellä toimiminen tuntuu hyvältä. Ja myös päinvastoin, arvojen vastaisella tavalla elämisellä tai oman itsensä sekä potentiaalinsa huomiotta jättämisellä on aina hintalappunsa. Kuten Maaret Kallion Mielen työkirjassa todetaan “Loppujen lopuksi meillä on vain vähän tärkeitä asioita, vaikka kiireellisiä olisi runsaastikin.” Kirja kehottaakin pohtimaan jokaiseen uuteen kuukauteen siirryttäessä asioiden tärkeysjärjestystä juuri nyt, mikä auttaa päättämään, mihin kannattaa keskittää voimat kulloinkin.

Meitä Some-aikalaisia piinaavan Fear of missing out -ilmiön vastareaktiona syntynyt Joy of missing out -ajattelumalli resonoi ajatusmaailmani kanssa suuresti. Kuinka helpottunut olo tulee, kun tajuaa miettiä ja päättää, mitä kaikkia mahdollisia asioita, joita voisi tehdä (ja olisi kivakin tehdä) ei silti aiokaan tehdä, jotta voi keskittyä ja antaa enemmän aikaa niille kaikista tärkeimmille. Kun lyhentää ja priorisoi to do -listaa, tärkeimpien päälle ennätettävät asiat tuntuvat kivoilta bonuksilta, sen sijaan että osa listasta jäisi tekemättä ja tärkeimmät asiatkin puolitiehen.

Maaret Kallio Lujasti Lempeä Mielen työkirja, vauva-arki

Postauksen kesällä otetun kuvituksen puolesta voisi tulkita, että arkeni vauvan kanssa on elämän auvoisuudessa kylpemistä ja pelkkää sohvalla makoilua. Sitä se ei tietenkään ole, vaikka huippuhetkinä onkin ja niiden muistojen taltioiminen saa hyvälle mielelle. Kahden vauvan äitini tiedän, että vauvoissa on isojakin eroja, ja vaiheet tulevat ja menevät. Tällä toisella kerralla olen onnekseni päässyt toistaiseksi huomattavasti helpommalla, mitä tulee vaikkapa nukkumiseen ja lapsen temperamenttiin. Silti on ollut useita päiviä jolloin oma olemus on tuntunut nukkavierulta, ja päivän perusaskareiden läpi kahlaaminen on tuntunut urakalta. Välillä on iskenyt ikävä sitä minua kohtaan, joka niin helposti jää taka-alalle lapsia hoivatessa arjen askareita pyöritellessä, muttei enää niin pahasti kuin esikoisen tultua perheeseen.

Olen oivaltanut että voimaa arkeen voi ammentaa niistä pienistä hetkistä, kun lapsi nukkuu, pääsen tekemään blogia tai siihen liittyviin tilaisuuksiin. Tai luurit korvilla lenkille koiran kanssa, katsoen jakson hömppää lempisarjaa illalla yhdessä mieheni kanssa, ystäväperheitä tavatessa lasten samalla leikkiessä, tai joogatunnilla kerran viikossa. Omasta itsestä huolehtiminen hyödyttää aina myös perhettäni ja on täysin perusteltua.

Maaret Kallio Lujasti Lempeä Mielen työkirja, vauva-arki

Arvoja kartoittava harjoitus löytyy myös tilaisuudesta mukaan jaetussa Maaret Kallion uusimmasta kirjasta Lujasti lempeä Mielen työkirja, joka tuo mielen huollon osaksi arkea kahdentoista kuukauden ajan viikko viikolta. Jokaisella kuukaudella on oma teema ja neljä eri harjoitusta, joissa on otteita Maaret Kallion aiemmin ilmestyneistä teoksista. Ajattelin aloittaa oman Mielen työkirjani täyttämisen lokakuun alusta, ja katsoa mihin se kuljettaa mieleni mukanaan vuoden aikana. Aion alleviivailla, tehdä muistiinpanoja ja luoda prosessin myötä kirjasta eräänlaisen päiväkirjan mieleni maisemien tutkiskeluun sekä oivalluksille. Kirjoja on helppo lukea, mutta pysyvien muutosten aikaansaaminen vaatii tekoja ja toistoja arjessa, siksi tällainen työkirja on loistava työkalu. Onneksi itseä voi oppia ymmärtämään ja jäsentämään läpi elämän – jälleen Maaret Kalliota lainaten: “Ei tarvitse osata voidakseen harjoitella.”

Lopuksi vielä kiva yllätys teille lukijoilleni. Voit voittaa oman Lujasti lempeä Mielen työkirjan osallistumalla arvontaan Coffee Table Diaryn Instagramissa sunnuntaihin 23.9.2018 mennessä. Osallistumaan pääset tägäämällä postaukseen liittyvän kuvan kommenttiin ystävän, jonka uskoisit ilahtuvan tästä kirjasta. Onnea arvontaan!

Postcard from the summer 2018 with some highlights with my baby boy. Thoughts about how to stay well mentally in the every day life with small children in Finnish.

*Sisältää mainoslinkkejä

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

Leave a Comment / Filed In: Yleinen
Tagged: ajatuksia/thoughts, Elämä/Life, hyvinvointi/well being, Kirjat/Books, Maaret Kallio, Vauva/Baby

Elinvoimaa ja tasapainoa vihermehuista

01/06/2018

vihermehu, mehupuristin vai mehulinko, tuorepuristettu mehu hyödyt, elinvoimaa, vinkkejä mehustamiseen, Wilfa Largo Slow Juicer, blogi

Alkuvuonna kerroinkin, että yksi valitsemistani teemoista vuodelle 2018 on elinvoimaisuus. Huomasin olevani nuutunut jatkuvasti ja koukussa herkkuihin, joten lopetin hetkeksi sokerin sekä tyhjien hiilarien syömisen kokonaan tavoitteena parempi tasapaino ruokavaliossa pidemmällä tähtäimellä. Tärkeinpänä muutoksena palautin arkirutiineihini ruoanlaiton entistä useammin ja innostuin jälleen uusien reseptien kokeilusta. Keskityin ensisijaisesti lisäämään hyviä, paremmin ravitsevia elementtejä ruokavaliooni, kuten avokadoja, smoothieta ja lehtivihreää – ennemmin kuin kieltämään huonoja. Kiinnitin huomioita myönteisiin vaikutuksiin olotilassani, jotka alkoivat jo reilun viikon päästä keskittyen siihen, että mitä saan on parempaa kuin se mistä luovun.

Missä nyt mennään?

Alun innostuksen ja energisemmän olon jälkeen, ehkä maaliskuun tienoilla havahduin suurimman tarmon hetkeksi notkahtaneen (kuten elämäntapamuutoksilla on tunnetusti tapana). Kiireessä stressaantuneena hyvät tavat unohtuivat helpommin ja sorruin herkemmin hetkellisiin mielitekoihin.

Raskauden alussa olin löytänyt (ihanan mutta kalliin) Joe & The Juice -mehubaarin, jonka herkullisiin tuorepuristettuihin juomiin olin kovaa vauhtia koukuttumassa. Olin myös useaan otteeseen lukenut juttuja mehustamisen hyödyistä, joten oli todella kiva saada Wilfa Largo Slow Juicer -mehupuristin käyttööni blogin kautta ja testaamaan onko mehustus oma juttuni.

Niinhän siinä kävi, että mehupuristin ja tuoremehut toivat juuri kaivattua boostia sekä uutta intoa elinvoimaisen ruokavalion nauttimiseen. Kun annoin mehustukselle pikkusormeni, innostuin perehtymään aiheeseen enemmänkin, mikä taas on saanut mehut pysymään viikottaisessa menussani jo kohta pari kuukautta. Listasin oheen oppimaani sekä kokemuksiani mehustamisen hyödyistä sekä iloista.

Ihan parasta vihermehuissa on niiden antama energinen olo, etenkin heti aamulla tai aterioiden välissä nautittuna! Vielä kun tiedän saavani mega-annoksen vitamiineja elimistööni yhdestä lasillisesti vihermehua, voin ihan rennosti nauttia vaikka juustokuorrutteisen uunivoileivän nopeana lounaana jonain päivänä ja tiedän ravitsemukseni olevan silti ihan ok. Tällainen tasapainottelu elämässä sopii luonteelleni paremmin ja on helpompi ylläpitää pidemmällä tähtäimellä, kuin jonkun tietyn tiukemman ruokavalion noudattaminen, jollaiseen en ainakaan toistaiseksi ole kokenut kiinnostusta tai tarvetta.

vihermehu, mehupuristin vai mehulinko, tuorepuristettu mehu hyödyt, elinvoimaa, vinkkejä mehustamiseen, Wilfa Largo Slow Juicer, blogi

Mehustamisen hyödyt

Ennen kuin menen varsinaisiin hyötyihin, ehkä suurin motivaattori herkkusuulle on se, että tuorepuristettu mehu on energisoivan vaikutuksen lisäksi todella hyvän makuista! Toki kaupan mehutkin ovat herkullisia (heh, sokeri on hyvää), mutta niiden vitamiinipitoisuudesta ja tuoreudesta ei voi puhua samana päivänä itse tehtyjen mehujen kanssa. Kaupan mehuja kannattaa juoda vain ja ainoastaan herkuttelumielessä (myös niitä kalliita yksittäispakattuja tuoremehuja).

Tuorepuristetun mehun suurimpia etuja on se, että mehun avulla voi tarjota elimistölle huikean suuren määrän kasviksia ja hedelmiä helposti nautittavassa muodossa. Tuorepuristettu mehu ovat hellä ja tehokas tapa imeyttää iso määrä tuoretta elinvoimaa suoraan solutasolle antaen ruoansulatukselle lepoa. Lehtivihreä alkalisoi kehoa eli lisää sen emäksisyyttä, jonka uskotaan lisäävän terveyttä. Mehu imeytyy tehokkaammin kuin kokonaisina nautitut kasvikset, eikä elimistö joudu niin koville, koska sen energiaa säästyy kuitumassojen ruansulatuksesta.

Nauttisinko normaalisti aamupalaksi ison kulhollisen lehtivihreää, kuten pussillista lehtikaalia (100g) ja pinaattia (80g), kolmea omenaa, sitruunaa, limeä, inkivääriä, sekä minttua? Tuskinpa!

Tällainen määrä saati suosituksen mukainen 500g hedelmiä ja vihanneksia päivässä vaatisi aika paljon pureskelua sekä aikaa tai muuhun ruokaan yhdistämistä yhdeltä ihmiseltä nautittuna, mutta sama määrä hujahtaa tuosta noin vaan mehuna kurkusta alas vaikka ennen töihin lähtöä. Samoin pussillinen porkkanoita, parsakaalin varret, sellerit, punajuuret ja muut menevät mehuina, jopa nautinnollisesti sopiviin makuihin yhdistettynä, ilman että vitamiineja on yhtään tuhoutunut lämmityksessä.

Mehustaminen on ennen kaikkea helppo tapa ennen kaikkea täydentää ja monipuolistaa ruokavaliota. Niin kelpoa kotiruokaa kuin vaikka kaurapuuro, pastat ja makaronilaatikot ovatkin, eivät ne kovin ravintorikkaita ole huomioiden millaisia määriä hedelmiä ja vihanneksia päivän suosituksiin kuuluu. Eikä yksi omena välipalaksi, banaani ja vähän marjoja puuron joukossa, pari siivua kurkkua leivällä sekä tomaattilohkot lautasen reunalla muuta kokonaisuutta tarpeeksi vihreäksi. Niinpä lasillinen vihermehua välipalaksi tuo merkittävän parannuksen tällaisen ns. perusruokavalion lisänä.

Mehuista tykkäävät myös lapset, etenkin kun heidät valjastaa (valvotusti) mukaan mehustushommiin! Itsekin koen koukuttavaksi ja palkitsevaksi katsoa, kun mehua alkaa tulemaan ja maistella erilaisia yhdistelmiä. Saan myös mielihyvää juottaessani perheelleni mehuja, kun tiedän tarjoavani hyviä rakennusaineita heidän elimistöönsä.

vihermehu, mehupuristin vai mehulinko, tuorepuristettu mehu hyödyt, elinvoimaa, vinkkejä mehustamiseen, Wilfa Largo Slow Juicer, blogi

Mitä kannattaa mehustaa?

Kaikista terveellisimmissä mehuissa vihreää (vihanneksia) on reilusti enemmän kuin makeampaa hedelmää. Kuitenkaan mikään ei ole niin ylellistä kuin vaikka tuorepuristettu omenamehu, jos vaan malttaa pitäytyä sekoittamasta joukkoon helposti mukana menevää vihreää. Usein teen isomman satsin mehua, ja omena kuuluu moniin mehuihini, joten saatan tehdä alkuun lasin omenamehua ja herkutella sen sellaisenaan, ja jatkaa sitten mehustamista yhdessä muiden ainesosien kera.

Terveellisyyteen panostaessa joukkoon kannattaa laittaa lehtikaalia, fenkolia, selleriä, inkivääriä, kurkkua, pinaattia, parsakaalia ja parsaa, porkkanaa, bataattia, punajuurta, kurkumaa, vihreitä salaatteja ja kaikkia mahdollisia yrttejä. Yrteistä suosikkini on minttu! Nyt alkukesällä innokkaimmat poimivat mehuihinsa villivihanneksia suoraan luonnosta, kuten nokkosta, kuusenkerkkää ja voikukanlehtiä. Pieni annos per mehi näitä luonnon superfoodeja riitää. Kuusenkerkkää olen pakastanut myös syksyn ja talven varalle ruokia, mehuja ja smoothieta varten viime aikoina. Myös parsakaalin ja parsojen kovat varret voi mehustaa, jolloin ruokahävikki vähenee entisestään. Hedelmistä hyvin mehustuvat muun muassa kiinteät omenat ja päärynät, viinirypäleet, sitrushedelmät, sekä melonit. Lisään sitruunaa lähes jokaiseen mehuuni ainakin hiukan – yleensä suht paljon, sillä pidän sitruunasta ja se tasapainottaa eri makuja sekä parantaa säilyvyyttä.

Tuoremehuihin eivät sovi pehmeät hedelmät, kuten banaani tai avokado. Onneksi ne voi blenderissä surauttaa tuorepuristetun mehun joukkoon. Näin juomasta tulee kermaisen pirtelömäinen (kuten lempparissani Joe and the Juicen Fibre Active -mehussa on tehty). Samalla mehun sekaan voi laittaa smoothiesta tuttuja ravintolisiä, kuten proteiinijauheita, kookosöljyä ja pähkinöitä. Marjojen mehustamista pidän haaskauksena, mielummin blendaan nekin tuoremehuni joukkoon, jolloin niiden siemenet tai mitkään arvokkaat ainesosat eivät mene hukkaan.

vihermehu, mehupuristin vai mehulinko, tuorepuristettu mehu hyödyt, elinvoimaa, vinkkejä mehustamiseen, Wilfa Largo Slow Juicer, blogi

Vinkkejä mehustamiseen
  • Mehusta ilolla miettien, mikä olisi ihana yhdistelmä vaikkapa väreistä, sesongin raaka-aineista tai suosikkiruokalajeista inspiroituen.
  • Aina ei tarvitse edes yrittää optimoida mehun terveellisyyttä, ellei mehustamisen tarkoitus ole jonkun tietyn vaivan karkoitus tai paasto. Tämä on tärkeä näkökulma itselleni etenkin raskaana, jolloin cocktailien sijaan itse puristetuista mehuista tehdyt mocktailit käyvät nautintojuomista.
  • Pirskahetelevamman ja kevyemmän juoman saa sekoittamalla mehun joukkoon kivennäisvettä. Jääpala tai pari juuri ennen tarjoilua raikastaa entisestään!
  • Kaunis lasi ja esillepano ovat tärkeä osa nautintoa. Kuinka paljon paremmalta mehu maistuu kun sen tarjoilee juhlallisemmasta lasista ja laittaa reunaan koristeen.
  • Reseptejä oppii parhaiten kokeilemalla! Itse tykkään suht puhtaista mauista, joten koitan malttaa olla lisäämättä turhan montaa eri ainesosaa yhdellä kertaa. Toisinaan silti teen mehuja hävikin esto -ajatuksella eli katson, mikä olisi hyvä käyttää jääkaapista pois seuraavaksi, jolloin lopputuloksesta saattaa tulla aikamoinen sekamelska.
  • Muista myös tuoremehushotit! Mehustusguru Jason Valen mehudietin resepteihin kuuluu aamun alkuun nautittava inkiväärishotti, johon tulee 3 cm inkivääriä ja 0,5-1 omena. Shottia voi myös kätevästi pakastaa isomman satsin jääpalamuotteihin ja ottaa aina yhden jääkaappiin illalla sulamaan seuraavaksi aamuksi. Myös villivihanneksista saa hyviä shotteja, joita voi pakastaa nyt talteen loppuvuodeksi.
  • Suosi luomu- ja lähituotantoa niin paljon kuin mahdollista, sillä samoin kuin vitamiinit, myös torjunta-aineet ja myrkyt imeytyvät mehuista kuitujen ollessa poissa tehokkaammin suoraan solutasolle. Etenkin ulkomailta tuoduissa omenoissa ja viinirypäleissä suosin luomua, sillä niiden kuoret keräävät ovat tunnetusti paljon torjunta-aineita.
  • Sitrushedelmistä kannattaa jättää mahdollisimman paljon valkoista kuoren alla olevaa osaa (tai lingotessa luomua koko kuori), suosittelee Jason Vale.

Inspiraatiota ja tietoa mehustamisesta
  • Vertaistukea ja innostusta mehustamiseen löytyy mm. Juice Finland Facebook-ryhmästä, jota luotsaa Suomen mehustusguruna tunnettu Tara Lange. Langen äärimmäisen inspiroivan Terveyssummit 2018 haastattelu ja tarinan mehujen pariin kannatttaa aivan ehdottomasti katsoa kenen tahansa, joka edes harkitsee mehustamista! Hänen intoa ja elämäniloa katsellessa ei voi olla vakuuttumatta mehujen hyvää tekevästä vaikutuksesta. Iso suositus!
  • Yksi lasi vihermehua päivässä riittää, jopa sairauden selättämiseksi, sanoo Tara Lange, jonka Vihermehu-kirjan* uusin päivitetty painos ilmestyy kesäkuun alussa.
  • Ulkomaisista tuoremehuapostoleista lienee tunnetuin on brittiläinen (omien sanojensa mukaan entinen pikaruoka-addikti ja psoriasiksen mehuilla kuntoon saanut) Jason Vale, joka on kuin vihermehumaailman Jamie Oliver. Hän on lanseerannut ilmaisen 7-päivän mehuhaasteen osana 28-päivän mehudieettiä, josta on tehty myös kirja Super Juice Me! 28-day Juice Plan*. Mehuhaaste löytyy sivustolta www.bigjuicechallenge.com, josta löytyy videoita ja ostoslistat paastolle.
  • Jason Vale on myös kirjoittanut kirjan mehustuksesta ja tehnyt dokumentin Super Juice Me. Dokumentissa kahdeksan kroonisesti sairasta 22 eri sairaudesta kärsivää ihmistä osallistuu 28 päivän mehupaastolle ja positiiviset muutokset heidän terveyteen ovat huimia. Vaivat sairaalloisen lihavuuden lisäksi aina astmasta diabetekseen ja autoimmuunisairauksiin kohentuvat jopa niin paljon, että osalla oireet poistuvat kokonaan, sekä lääkityksestä voi joidenkin kohdalla jopa kokonaan luopua.

Entä ne kuidut?

Lukiessani aiheesta moni tuntui olevan huolissaan kuitumassasta, joka menee mehustaessa hukkaan. Hedelmästä puristuu mehu yhteen säiliöön ja toiseen astiaan tippuu kuiva kuitu. Puristin puristaa arviolta 95% ravintoaineista mehuun, joten hukka on varsin vähäistä. Käytännössä kuivakuidussa ei ole jäljellä vitamiineja saati makua, joten hukka ei ole suuri. Toki kuitumassaa voisi hyödyntää vaikkapa leivonnassa. Mehuihin tulee kuitenkin nestemäistä kuitua paljonkin, joka myös edesauttaa kuidun saantia. Itse uskon, että mehustuksen hyödyt ovat paljon suuremmat kuin pois heitettävä arvoton kuitu (en jaksaisi syödä niin paljona vihanneksia päivässä kuin juoda mehua).

Koska mehut ovat vain yksi täydentävä osa ruokavaliotani, hankin kuituni mielelläni ruokavalioni muista osasista. Porkkanamehun juominenhan ei tarkoita sitä, etten söisi enää porkkanaa missään muuassa muodossa!

Onko mehustaminen vaivalloista?

Ehkä suurin epäilys mehustamisen suhteen oli mehupuristimen käyttöön liittyvä vaiva luettuani mehustamisesta useista blogeista ennen kuin pääsin itse kokeilemaan. Mehupuristimisessani Wilfa Largo Slow Juicerissa on viisi irrotettavaa, käsin pestävää ja takaisin kiinnitettävää osaa – mehu- ja kuitusäiliöiden lisäksi. Mielestäni osien kasaamisen ja purkamisen vaiva ei ole suuri. Onhan ruoanlaitto samalla tavalla muutenkin työlästä jos asiaa niin haluaa ajatella, kun monia välineitä joutuu pesemään ja aineksia esivalmistelemaan. Kasaamisen opin saman tien. Toki puristamista edeltävä hedelmien ja vihannesten valmistelu – pesu, kuoriminen ja pilkkominen vie oman aikansa. Itse en ole aamuihminen, joten jos haluan juoda mehun aamulla heti herättyäni, teen mehun puristimellani usein jo edellisenä iltana jääkaappiin ilmatiiviiseen lasipulloon tai karahviin. Toinen vaihtoehto on valmistella ainekset jo edellisenä iltana, jolloin mehu syntyy hetkessä aamulla.

Yleensä teen kahta eri mehua yhdellä kertaa, sillä osia ei tarvitse välissä pestä, kun puristimen läpi kaataa vettä kunnes vesi tulee kirkkaana läpi. Lisäksi teen ainakin 0,5 litraa mehua per maku kerrallaan, jolloin vaiva tuntuu suhteessa pienemmältä. Ensimmäisellä viikolla tein mehua joka päivä – nyt paria kuukautta myöhemmin tahti on vakiintunut vähintään kolmeen päivään viikossa, jolloin saan nauttia mehuja lähes joka päivä.

vihermehu, mehupuristin vai mehulinko, tuorepuristettu mehu hyödyt, elinvoimaa, vinkkejä mehustamiseen, Wilfa Largo Slow Juicer

Mehupuristin vai mehulinko?

Mehulingosta minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta lukemani ja näkemäni perusteella se on järeämpi ja nopeampi vaihtoehto, joka sylkee mehun hetkessä voimalla ulos. Lisäksi siihen voi laittaa kokonaisia kuorellisia kasviksia, ja koneen osat voi laittaa astianpesukoneeseen. Mehupuristin puolestaan hieroo huolellisesti ja hitaammin mehun irti kuidusta, ja säilyttää paremmin vitamiinit. Lingotessa mehusta tulee sileämpää, kun taas puristaessa joukossa on hienoksi jauhettua kuitua mukana, mutta isompia sattumia ei ainakaan oman puristimeni kanssa ole mehusta koskaan löytynyt. Puristin toimii hyvin myös lehtikaalin mehustamisessa, joka voi olla haastava lingottava. Wilfan mehupuristimeni on suht hiljainen laite. Siinä missä mehulinkoa tai blenderiä en voisi kuvitella käytettäväni lapsen nukkuessa, mehulinkoa voi surutta käyttää myös ilta-aikaan. Puristimella tehty mehu hapettuu vähemmän valmistusvaiheessa ja säilyy seuraavaan päivään, kun taas lingottu mehu suositellaan juotavaksi heti pois. Mehupuristin saa raaka-aineista enemmän ravintoaineita hyödynnettyä, joten mehu on ravintotiiviimpää ja kasvikset tulee tehokkaammin hyödynnetyksi.

Perheemme tarpeisiin koen puristimen riittävän nopeaksi. Mehun säilyvyys ja parempi ravintotiiviys auttoivat valitsemaan mehupuristimen mehulingon sijaan, ja itse olen ollut valintaani tyytyväinen. Kuoriminen ei tunnu työläältä ruokaa muutenkin laittavalle ihmiselle, enkä odotus- tai imetysaikana etenkään haluaisi mehuihini muutenkaan hedelmien kuoria torjunta-ainejämineen.

Kaiken kaikkiaan tykkään kovasti Wilfan mehupuristimesta ja voin sitä suositella lämpimästi parin kuukauden käytön kokemuksella. Mehupuristin on tyylikkään mattamusta ja kohtuullisen kokoinen sekä hintainen. Mehupuristin sopii hyvin myös esillä pidettäväksi muiden keittiön pienkoneiden kanssa, joiden ulkonäön suhteen olen esteetikkona varsin tarkka.

Mehut, raskaus ja imetys

Olen todella innostunut vihermehuista osana ruokavaliotani, sillä sen merkitys hyvinvointini kannalta tietyssä mielessä jopa kasvaa raskauden päätyttyä. Onhan sylissäni kohta vauva imemässä itsestäni oman ravintonsa, ja se miten hyvää ravintoa hän saa kehittyäkseen on täysin sidoksissa omaan ruokavaliooni. Uskon myös ravintorikkaiden lempeästi ruoansulatusta kohtelevien ja helposti imeytyvien mehujen myös tarjoavan tärkeitä aineksia omaan palautumiseeni raskaudesta sekä synnytyksestä hormonimyrskyineen, jotka ovat maratoniin verrattavia suorituksia. Vaikka ruokarajoitukset vähenevätkin vauvan synnyttyä, ruoansulatusta ei kannata laittaa heti koville ja sännätä pihviaterialle, vaan suosia pehmeitä, nesteyttäviä ja helposti sulavia ravintorikkaita ruokia, kuten keittoja ja smoothieita (mehujen lisäksi).

Huom. Mehupaastolle ei lukemani perusteella kannata ryhtyä raskaana ollessa tai imettäessä, sillä paastot ovat voimakkaasti puhdistavia, jolloin liikkeelle lähtevät myrkyt voivat päätyä vauvan elimistöön. Tuoremehujen lisäys osaksi muuta ruokavaliota sen sijaan kannattaa myös raskaana ollessa ja imettäessä – muut rajoitteet luonnollisesti huomioiden.

Oletteko te innostuneet kokeilemaan mehustamista? Tulossa blogiin kolme suosikkimehureseptiäni lähiaikoina. Tykkään valita mehulle kauniin lasin, koristella juoman ja ajatella mehuja mocktaileina etenkin näin kesäaikaan. Mikä ihana tapa hemmotella itseä monella eri tasolla, virkistää mieltä ja voimistaa kehoa!

I’ve become super excited about making my own cold pressed juices. My Wilfa Largo Slow Juicer does the work, and as a result my diet has become much more tasty and nutrient dense than before. It is actually a real relief that I can eat not so colorful normal homefood and still get the nutrients in the best possible format from the juices, whereas getting same amount of veggies and fruits otherwise daily would be a challenge. The best thing is the energy I feel I recieve from all the fresh produce I enjoy with cold pressed juices.

Seuraa! Coffee Table Diary Facebook / Instagram / Bloglovin’/ Pinterest

*Sisältää mainoslinkkejä. Mehupuristin saatu blogin kautta.

2 Comments / Filed In: Ruoka
Tagged: hyvinvointi/well being, Juomat/Drink, Keittiö/Kitchen, Kirjat/Books, Ruoka/Food, TV, Vinkit/Tips, Wilfa

Newer Entries
Previous Entries

Hello!

 

Coffee Table Diary -blogissa innostutaan aina kodin sisustamisesta kulttuuriin, hyvinvointia tukevaan elämäntyyliin ja vastuullisiin valintoihin.

Blogia kirjoittaa talon rakennuttamisesta haaveileva 38-vuotias Giselda, ruuhkavuosia elävä yrittäjä, IT konsultti, sisustusintoilija, espanjanvesikoira Pluton ja kahden lapsen äiti.

Hän asuu perheineen pääkaupunkiseudulla vanhassa omakotitalossa, nauttii kävelystä luonnossa ja herkullisesta ruoasta, sekä inspiroituu hyvistä keskusteluista ja arjen kauneudesta.

Recent Posts

  • Terveiset uudesta kodista – Koiranpeti ja makuuhuone
  • Juhlahumua | Viimeistä viedään
  • Kesälle 2021 toiveita
  • Villa Louise – Talon ensimmäiset luonnokset
  • Kuinka löytää tontti – 7 vinkkiä

Archives

Categories

Recent Comments

  • giselda_coffeetablediary on Toiveita vuodelle 2021
  • Liina on Toiveita vuodelle 2021
  • giselda_coffeetablediary on Betonipöytä mikrosementistä
  • Mimmu on Betonipöytä mikrosementistä
  • giselda_coffeetablediary on Kuinka löytää tontti – 7 vinkkiä
     

Theme by 17th Avenue · Powered by WordPress & Genesis

 

Loading Comments...