Takaisin elämässäni ajankohtaisen ja alkuvuodelle tyypillisen hyvinvointiteeman pariin! Ja terveisiä myös leivosten ja sokerin pyhätöstä Pariisista, jossa kävin viikonloppuna pikaisella matkalla Maison & Objet -sisustusmessuilla. Siitä myöhemmin lisää!
Syy miksi tein ryhtiliikkeen ja päivitin ruokailutottumuksiani oli toive elinvoimaisesta ja energisemmästä olosta vuodelle 2018. Olin huomannut oloni olevan jatkuvasti nuutunut, kun sokeristen herkkujen napostelusta sekä mehujen juomisesta raskauden myötä oli tullut varsin turha ja epäterveellinen tapa. Niinpä päätin jättää mehut, valkoisen sokerin ja kahvin hetkeksi pois kokonaan, samoin kuin valkoisen leivän ja pastan. Päätin myös vähentää juustojen syöntiä, sekä lisätä kasvisten ja hedelmien, hyvien rasvojen sekä palkokasvien määrää lautasella merkittävästi.
Huom. Kuitenkin pitkällä tähtäimellä pyrin sokerin kohtuukäyttäjäksi, jolloin nyt karsitut herkut kohtuudella nautittuna ovat osa hyvää elämää.

Uudet ruokailutavat näkyvät luonnollisesti lautasella. Kokkaan enemmän itse ja olen monipuolistanut ruokavaliota uusia reseptejä kokeillen. Kun syö eri värisiä kasviksia ja hedelmiä, on jo aika pitkällä uskoisin – ihan pelkästään maalaisjärjellä ajateltuna. Kun terveellisempiä elintapoja alkaa ottamaan osaksi arkea, tulee samalla ahmineeksi tietoutta aiheesta lumipalloefektin tavoin. Ja sitähän netti on pullollaan. Tähän Garance Dorén Health Nut -kirjoitukseen aiheesta on helppo samaistua.
Kuuntelen kokeillessani, mikä tuntuu toimivalta ja hyvältä itselleni. Onneksi myös perhe on ottanut mukisematta vastaan kokeilut, vaikka ainaista opetteluahan ruokailu lapsen kanssa on. Myös hyvin syövän pikkuisen kanssa eläessä.

Nautiskelin viime Trendistä hehkuvan elinvoimaisen Virpi Mikkosen haastattelun ja kokonaisuudessaan inspiroivan jutun, jossa hän kehotti miettimään muutosten kohdalla sitä mitä saa, ennemmin kuin mistä joutuu luopumaan. Loistava neuvo! Sitä olen noudattanut todella tunnollisesti ja kohdallani muutos on ollut helppo. Mieli on pysynyt todella iloisena ensimmäisen viikon vieroitusoireiden kadottua (huh mikä lamaannus ja päänsärky, onneksi olin lomalla) ja energian lisäännyttyä. Myöskään ilo ole kadonnut ruokahetkistä – päin vastoin, sitä on tullut lisää uusien ruokien myötä.
Sitä paitsi, olinhan jo syksyllä sanonut hetkelliset hyvästit suurinpiirtein jokaiselle lempiruoalleni. Sushi, brie, parmankinkkku, pihvit, mozzarella, ihan vain muutamia mainitakseni. Ja tietysti viinit! Isoja muutoksia ihmiselle, jolle elämän ilo ja hyvä ruoka joka päivä ovat synonyymejä. Luopumisen tuska oli todellinen, vaikkakin pienempi kuin kokemus onnesta ja onnekkuudesta raskausuutisesta. Ja vaikka kaikkia näitä herkkuja olin ehtinyt syödä tarkoituksella varastoon vauvatoiveiden herättyä. Lempiruoista luopuminen oli ehkä saanut minut korvaamaan tätä suurelta tuntunutta tyhjiöltä elämässä sokerisilla herkuilla, edes jotkut herkut olivat vielä sallittuja! Myöskään alkuraskauden jäätävä pahoinvointi ja väsymys ei jättänyt voimia miettiä terveellisiä vaihtoehtoja, kun keskittyminen meni huonon olon ja nälän loitolla pitoon sekä lepäämiseen. Tähän kaikkeen verrattuna, olon onneksi normalisoiduttua, sokerista ja pullasta luopuminen ei ole tuntunut rehellisesti sanoen yhtään missään!
On ihanaa huomata energisemmän olon lisäksi ihon olevan kirkkaampi, ajatuksen juoksevan paremmin ja turvotuksen vähentyneen. Vaikken halua ajatella asiaa pelkojen ja kieltojen kautta, sokerista luopujien kannattaa tutustua sokerin monista haitoista kertoviin dokumentteihin, joiden hurjat faktat auttavat valitsemaan paremmin.

Kuten varmaan kuuluu, olen tosi innostunut tästä ryhtiliikkeestä ja nauttinut monista ihanista asioista lautasellani, joten sokeria ja tyhjiä hiilareita ei ole edes ikävä. Ei edes Pariisissa! En mitenkään olisi kuvitellut jaksavani aamu viiden herätystä, lentoa ja pitkää messupäivää kävellessä raskausmahan kanssa, sekä siirtymisiä paikasta toiseen eri kulkuvälineillä entisillä elintavoillani. Etenkin kun kahvi ja kroisanttipisteitä oli tarjolla joka kulmalla ja ensimmäisenä koneesta astuessa Laduréen macarons-tiski (josta kyllä muutaman herkun ostin ilomielin kotiin tuliaisiksi). Vaikka olin ollut flunssassa alkuviikon ja vieläkin parantumassa, jaksoin silti mainiosti liikkeessä energian pysyessä tasaisena aamusta iltaan asti.
Onneksi messuilta löytyi myös terveellisiä vaihtoehtoja, kuten virkistävä Wild & The Moon luomu- ja raakaruokakahvilan sekä Milk-lehden yhteinen pop up kahvila. Sieltä nappasin mukaan The Tiger -tuorepuristetun mehun, joka lupauksensa everlasting stamina mukaisesti piti liikkeellä, kun meno meinasi iltapäivällä hyytyä. Tuorepuristetussa mehussa oli bataattia, kurkumaa, kardemummaa ja mustapippuria, omenan ja appelsiinin lisäksi.
Myös kotoa mukaan otetut pähkinät sekä kuivatut hedelmät kulkivat kevyesti käsilaukussa välipalana. Lennolta sai ostettua kaurapuuroa ja omaan suosikkiteepussiin sai pyydettyä kupin kuumaa vettä oloa lämmittämään.

Kilot eivät minua mietitytä tällä hetkellä. Vaikka niitähän raskaudessa tulee hyvästä syystä, ja pysyvät todennäköisesti mukana vielä hyvän tovin vauvan synnyttyä – näin ainakin esikoisen kanssa oli. Kun elintavat ovat kunnossa, keholla on tapana löytää optimaalinen paino – oma olo itsestä kertoo enemmän kuin vaaka. Sen sijaan haaveilen olevani mahdollisimman virkeässä kunnossa raskauden viimeisen kolmanneksen koittaessa. Ja kuinka mahtavaa olisi startata vauvavuosi terveellisin ja maukkain ruokarutiinein, jotka toivottavasti tulevat siinä vaiheessa jo selkärangasta. Aivokapasiteettini tiedän olevan rajallinen isojen muutosten äärellä.
Onneksi on vielä aikaa juurruttaa uusia tapoja arkeen, toistojen kauttahan ne vakiintuvat. Vanhasta kokemuksesta, tiedän että väsyneenä on liian helppo koittaa virkistäytyä autopilotilla nopeilla hiilareilla ja kahvilla, mistä seuraisi kahta kovempi väsymys, ärtymys ja aivosumu. Omalla kohdallani siis, tiedän toki että joidenkin toimintakykyyn näillä asioilla on pienempi vaikutus, kannattaa siis kokeilla ja tutustua omaan kehoon.
Kaukana arjen tutusta ympäristöstä jo tapahtuneen muutoksen huomasi selkeämmin. Hotellin aamiaisella iloitsin aidosti kun sain omeletin, vihreän teen ja tuoreita hedelmiä eteeni. Sen sijaan intohimoinen suhteeni kroisantteihin tuntui kuin vanhalta rakkaussuhteelta. Törmätessä pitkästä aikaa muistelee hämmentyneenä että jotain maagista jutussa oli, mutta hohdon ja kaipuun huomaa jo haalistuneen.
I’ve adapted new healthier eating habits to my every day life from the beginning of the year and starting to see positive changes. It feels great to feel more vital and energetic, which makes changes pretty easy though more repetition and practise is still definitely needed!